Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2017.

Ymmärrys, oivallus vai tajuaminen

Niissä on nimittäin eroa. Ymmärrän monta asiaa, mutta se ei vielä tee niistä osaa minun elämääni – vaikka ymmärränkin, että ehkä olisi hyvä. Oivallan vielä enemmän, mutta vähän riippuu oivalluksen syvyydestä onko jutuilla pysyvämpää osaa elämässä. Tajuaminen on sitten eri juttu. Ehkä siihen voisi olla joku parempi sana, mutta käytetään nyt tätä. Minä ymmärrän asian tajuamisen niin, että se oikeasti kirkastuu aivan käytännölliselle tasolle asti.

Kuten silloin, kun tein numerologian ammattikurssilaisille päivitystä pyhän geometrian opintoihin ja törmäsin netissä videoon, jossa numeroiden pyhä geometria ja niihin liittyvät äänet esiteltiin. Vähän aikaa kun sitä pyörittelin, itselle jo tutut asiat kirkastuivat vielä entisestään, ja tajusin niin päivänselvästi miten me siellä Kultaisella Atlantiksella oikein voitiin tehdä monia asioita. Juuri niin, äänen ja pyhän geometrian avulla. Siinä vaiheessa, kun olin siinä ymmärryksen tilassa, olisin voinut ihan hyvin rakentaa vaikka Stonehengen uud…

Atlantiksen osaamista

Kuva
Nyt alan vihdoin vähitellen tajuta mitä oikein tuli opittua ja ymmärrettyä Tim Whildin käynnillä Suomessa. Osa meni ilman muuta ohi, koska tulkatessa ei voi kuunnella, ja kuunnellessa ei voi tulkata. Kuten varmaan paikalla olleet huomasivat. Silti jotain jäi mieleen, ja tietenkin, koska aivoissani pyörivät kuudet vaihteet tai rattaat tai sisäkkäiset aivot, esiin nousee myös uusia kysymyksiä. Voi Tim, et tiedä mitä pistit alkuun…

Monet kurssilaiset tietävät, että minulla on jo pitkään ollut teoria omasta suojelusenkelistä, ja Tim vahvisti, että totta se on. Jes! Nyt sitten yritän tajuta mitä se tarkoittaa käytännössä. Monet kurssilaiset myös tietävät, että olen protestoinut enkelihierarkiaa vastaan jo kauan. Juu juu, totta kai, se mies, mikä lie munkki tai vastaava, joka sen joskus oliko se 1400-luvulla kehitteli, sai sen varmaan kanavoituna tietona.

Ja varmasti se on ollut tarkoituksenmukainen ja käyttökelpoinen, sillä ihmiset tykkää lajittelusta ja nimilapuista. Eikä tietenkään ihm…

Sivulauseiden ihmeet, eli ihana Tim Whild

Kuva
On aina ihanaa, kun saa uusia oivalluksia tai ymmärtää vihdoin jotain, mistä on tajunnut vain osan. Dianalla ja Timillä on molemmilla sama taito huomauttaa ohimennen jotain, joka ainakin minulla loksauttaa asiat kohdalleen. Ihan kuin piilokuva. Ensin et näe sitä, ja kun sen kerran huomaat, et voi enää olla sitä näkemättä.

Timin kahden päivän kurssi oli kyllä jotain täydellisen hienoa. Kurssilaisten palautteet ja viestit ovat kertoneet samasta, meillä kaikilla oli unohtumaton viikonloppu. Juuri oikeat 44 ihmistä kokoontuivat Atlantiksen energioihin, ja meillä kaikilla oli niin mukavaa. Toivon mukaan heilläkin, jotka kovasti kyynelehtivät. Kyyneleet näissä hommissa ovat useimmiten vain merkki korkeista energioista, ja välillä oli tulkillakin vaikeuksia puhua kunnolla, kun itketti ja kurkkua kuristi. Sellaista se, Timin kanssa:).

Vähän aikaa ehdin viettää muutenkin Timin kanssa. Aika rankka viikonloppu oli, joten paljoa ei keritty hengailla yhdessä, mutta jotain sentään saatiin aikaise…

Valaistuneet hiukset

Ja mitä vetoa, kaikki on Tim Whildin syytä… No ehkä ei ihan, mutta tavallaan.  On monenlaista puuhaa ennen kuin Tim tulee huomenna, ja veikkaan, että en paljon ennätä muuta sinä aikana kun hän on täällä. Mikä on tietysti hienoa, tunnen olevani kovasti etuoikeutettu, kun saan hengailla Timin kanssa jonkun verran enemmän kuin edes kurssilaiset. Tai tarkemmin ajatellen, mistä sitäkään tietää. Opet tietää, että henkisten kurssien jälkeen sitä ei kaipaa kuin ruokaa ja ulos kävelemään, ja sitten nukkumaan. No, maanantaina pitäisi jäädä aikaa noin tunnin verran. Timin vapaa-aika Suomessa, ruhtinaallisesti:).

Minulla on kysymyslista ollut jo pitkään, mitä haluan tarkistaa. En oikeastaan kysyä muuta kuin mielipidettä, asioista, joita olen itse oivaltanut tai päätellyt. On hyvä saada vahvistus tai ainakin keskustella jonkun asioita ymmärtävän kanssa. Lisäksi se haastatteluvideo pitäisi tehdä, ja kysymykset sitä varten on vielä sanotaanko vaiheessa. Parhaimmat muistaa tietysti sitten, kun Tim on…

Ihana syyskuu

Kuva
Vielä viimeinen päivä omaa aikaisempaa kuukautta, huomenna vaihtuu oma kuukausi. On tuota ootettukin. Elokuu on ollut aikamoisen koetteleva varmaan kaikille. Nytpä tuosta päästiin, tai ihan kohta päästään. Syyskuu tuo sitten tullessaan jo ihan muuta. Astrologit taas lupailevat ihan vaikka mitä, varmasti seuraten planeettojen liikkeitä. Itse huomaan muutokset jo siinä, miltä tuntuu, ja luulen, että moni muukin.

Tämä viikonloppu on ensimmäinen syksyn Diana Cooper Foundationin opekoulutuksista, joten aikamoisen paljon on energiaa liikkeellä. On aina suuri ilo kouluttaa ihmisiä, jotka ovat tällä tasolla sitoutumassa valon tielle. Opekoulutus on iso sitoumus monella tavoin ja se huomataan kyllä myös yläkerrassa. Minusta on myös tosi ihanaa aina saada kokea monenlaisia harjoituksia ja visualisaatioita, joita tulevat opet luovat. Huomenna on odotettavissa melkoinen määrä visualisaatioita, joten taidan kaivella maadoittavia kiviä varastoista lisää ihan varmuuden vuoksi.

Syyskuu on ilmeisesti…

Koulutus ohi mutta koulun kanssa jatkuu

Kuva
17.koulun kanssa menee aika ihan rattoisasti. Ehkä ei ollut maailman paras idea tehdä kaikkea ihan ite, mutta sittenpä on taatusti oma. Ainakin toistaiseksi, mietin nimittäin sitäkin, että ehkä sen kautta joku muukin voisi tuoda esille omia juttujaan.

Tällä hetkellä kursseja on valmiina joitakin, suurempi osa on vaiheessa ja melkoinen osa energiatasolla. Nämä ovat niitä juttuja, joista en ole vielä edes paljoa vihjaillut:). Ideoita muuten on. Tekniikka on keräilty ja osin onnistuneesti yhdistetty, vähän vielä hänkslää tuo suomen- ja englanninkielisten palikoiden yhdistely, mutta kaipa se siitä. Arkkienkeli Mikael on muuten todella kätevä kaveri monenlaiseen, ja Gabriel myös. Jofielin kanssa en ole kamalasti touhunnut aiemmin, mutta nyt tuntuu, että hän on kullanarvoinen auttaja tuodessaan oivalluksia ja myös sen sopusoinnun ja kauneudentajunsa vuoksi. Kiitos kaikille auttajille, tarvetta on edelleen.

Lisäksi yksi palikka, josta olin aika innoissani, ei ole ihan niin kätevä kuin kuvi…

Yleistykset on totta ja säännöt on turhia

Tuolta taas maailmanmeno tuntuu.  Ihan siksi ajattelin tehdä itsekin muutaman yleistyksen, keskiviikon ratoksi, kun Merkurius perääntyy ja asiat seisoo tietyistä syistä.

Myöhästely on vallankäyttöä. Myöhästyminen on eri asia, elämässä joskus sattuu, mutta krooninen myöhästely tai viivyttely, jossa muut ihmiset joutuu aina ja aina sopeutumaan, on sisäisen lapsen vallankäyttöä.

Autolla tehtävät rikkomukset, kuten vilkun käyttämättä jättäminen tai väärin pysäköinti on ylimielistä toisten hyväksikäyttöä. Koska kaikki muut noudattaa sääntöjä, minun ei tarvitse, ja idiootteja he, ketkä eivät seuraa minun esimerkkiäni. Sisäinen lapsi hakee huomiota ja yrittää todistaa vanhemmilleen, että hän on tarpeeksi hyvä.

Elämästä saa eniten irti, kun kuvaa kaiken kännykällä. Mitä siitä, jos vieressä hyökätään ihmisten kimppuun tai delfiininpoikanen kuolee, kunhan tulee hyvä kuva tai video. Tiedä vaikka sen saisi myytyä ja pääsisi kuuluisaksi, tai ainakin sitä voi näyttää kavereille, jotta he kunnioit…

17. koulu, elämä ihmeitä täynnä

Kuva
Elokuu on yli puolenvälin, ja hiukka alkaa ressata oman pään aikataulu. 17. koulussa on hurjasti tekemistä, ja vaikka ois kuinka ahkera, väkisin ei voi tehdä. Paljon on jo kasassa, mutta vähän jännittää saanko sen elokuussa auki. Toivotaan, ja tehdään töitä. (17. koulusta enemmän asiaa netissä)

Väkisin tekeminen henkisen tien kursseissa ei ole kovin suotavaa. Kun ilo ja innostus kaikkoavat, energiat tipahtavat. On myös syytä pitää koko ajan mielessä suurempi kuva asiasta, kenelle ja miksi tätä teen. Se tuo valon auttajat vierelle ja asiat sujuvat. Nyt kyllä vähän tosin voisi sujua paremmin, kun tuota teknistä puolta olen kehitellyt.

Olen tainnut keksiä pyörän uudestaan, ainakin siltä tuntuu, kun ei tahdo ymmärrys riittää miten teen sen, mitä haluan.  Ohjeita on netissä, kiitos kaikille nörteille eri puolilla maailmaa. Englanninkielinen tekninen slangi on välillä vähän vaikeaselkoista, mutta kyllä se jotenkin sujuu. Silti pitää opetella taas uudenlainen tapa tehdä asioita ja se on vä…

Ajattelu sallitu, ellei peräti suotavaa – paranemisesta luettua

Vähän aikaa piti itsekin miettiä, että siis mitä ne tarkoittaa, kun lueskelin uutisia vaihtoehtohoidoista. On aika hupaisaa, että vaihtoehtohoidot voi tarkoittaa ihan mitä tahansa, alkaen vitamiineista aina meikäläisten hörhöjen energiahoitoihin. Juu, ihan samaa kaikki, c-vitamiini, nikamien niksauttelut ja yksisarviset…

Joku lääkäri sentään sanoi, että jotkut näistä toimii, ja asioita pitäisi tutkia, että tiedettäisiin mikä toimii. No, hyvä sekin. Vitsi omasta mielestä on siinä, että kun uutisessa lukee, että pelkästään vaihtoehtohoitoja käyttäneillä kuolleisuus syöpään on suurempi kuin koululääketiedettä käyttävillä, kukaan ei näköjään tajua, että siis pelkästään vaihtoehtohoitoja käyttäviä myös paranee. Kai ne sitten jotenkin vaikuttaa? Itse olisin sekä-että kannalla, en joko-tai, mutta valinta on tietysti aina jokaisen oma.

Toinen tosi hupaisa juttu on se, että aina sanotaan, että tutkittua tieteellistä tietoa ei ole vaihtoehtohoitojen vaikutuksista. Siis tutkimusten mukaan ei voi…

Ihanaa kiitollisuutta

Kuva
On aika hassua, miten joskus tietyn tyyppiset energiat kasaantuvat. No joo, planeetat, ja oma numerologinen kartta ja vaikka mitä, onhan se ymmärrettävää. Mutta kun elääkin pitää, en aina jaksa lueskella kaikkia karttoja, ja sitten vain tajuan, että kas vain minkälainen päivä, ylenpalttisesti jotakin.

Muutama kohta on ollut niitä, ettei mikään onnistu, mutta vähemmän sentään. Eilen oli sitten sellainen päivä, että sain pomppia ilosta ihan erityisen paljon. Toisaalta oli aika hupaisaakin. Autonkuljettaja sanoi, että ei oikein tajua, että voin olla ihan yhtä innoissani siitä, että löydän mieluista kahvijäätelöä vihdoinkin pitkän tauon jälkeen ja siitä, että saan ostettua uuden puhelimen.  Minusta tuossa ei ole mitään ihmeellistä. Lisättäköön vielä ilonaiheisiin se, että löysin sudokuja, jotka on tarpeeksi vaikeita. Ihania ilonaiheita, kiitos, kiitos, kiitos.

En osaa arvottaa iloa rahallisesti. Ilo on iloa, onnellisuus on onnellisuutta. Luultavasti kiitollisuus ja tyytyväisyys ihanasta…

Kotona Atlantiksella ja vähän muuallakin

On kyllä ollut melkoista energiaa tämä viikonloppu. Leijonaportti on avautumassa huippuunsa parin päivänä päästä, ja tietysti energia tuntuu jo. Täysikuu ja kuunpimennys ensi yönä, ja kaiken huipuksi Diana Cooper Foundationin Kultainen Atlantis –opettajakoulutus. Maadoitus on ollut vähän välillä sanoisinko leijuvampaa sorttia kuin yleensä.

Aivan mahtavaa on kouluttaa ihmisiä, joita ei oikeastaan kovasti tarvitse edes kouluttaa. Totta kai kaikissa opettajakoulutuksissa kaikki käyvät läpi samat asiat, mutta varsinkin tässä Atlantis-koulutuksessa joskus saa kurssille ihmisiä, joiden vahvat muistot ja tieto Kultaiselta Atlantikselta täydentävät päiviä ja kurssiohjelmaa aivan uusiin sfääreihin. Olen täynnä kiitollisuutta ja iloa tästä viikonlopusta, kaikista oman elämän käännöksistä, koulutuksen sisällöstä ja seremoniaosuuden kotimatkasta. Joskus pääsee opekin reissuun… Kiitos kaikille osallisille siellä ja täällä, ja terveisiä kotiin. Yritän antaa joskus periksi:).

On toisaalta vähän hank…

Ametisteista en luovu

On kaikenmoista energiaa menossa ja tulossa, ja sen huomaa. Ollaan päästy uuteen vuoteen planetaarisesti, ja Leijonaportti on alkanut jo aueta. Ihanaa, ilman muuta. Mutta pikkaisen ylenpalttiselta tuntuu välillä. Olen tehnyt kovasti hyviä päätöksiä pidemmistä kävelylenkeistä, mutta ihan käytäntöön asti en ole vielä niitä saanut, joten taitaa maadoittuminenkin olla vähän huteraa.

Unet ovat olleet t o d e l l a mielenkiintoisia viime aikoina. Outoja, mutta en tiedä onko ne hyvällä tavalla outoja. En oikein ymmärrä mistä niitä tupsahtelee, sillä minkäänlaista yhtymäkohtaa mihinkään niillä ei ole. Olen esimerkiksi nähnyt suomalaisia vanhanaikaisia henkisiä ihmisiä ja ällistellyt heitä myös unissani. Vanhanaikaisilla tarkoitan heitä, ketkä vieläkin pyörittävät samoja henkisiä teorioita kuin kolmekymmentä vuotta sitten, ja käyttävät samanlaista kieltä, ikään kuin kaikki olisi kuten ennenkin. Mitä ne minun unissa tekee?

Hupaisin oli uni kolmesta naisesta, jotka ennustelivat minulle tulevia.…

Inhottava minä, Timin kurssi ja hyvää uutta vuotta

Kuva
Omaa inhottavuuttani pohdin, oisinko sellainen, kun pidän kiinni sovituista ja odotan, että muutkin pitää. Joustavuus on hyve, luulisin, ja omasta mielestä ainakin olen turhankin joustava joidenkin asioiden suhteen. Tarkkuus muille asetetuissa määräajoissa voisi tuoda rauhaa myös minun elämääni.

Toisaalta en tajua sitä, että jos sitoutuu johonkin, se on vain näennäistä, eikä todellista. Lipsun tekemisistä koko ajan itsekin, lähinnä itselle annetuista lupauksista ja omille töille varatusta ajasta. Jos kuitenkin asioilla on deadline, valmista on silloin, vaikka sitten sen hitsin joustavuuden ansiosta joutuisin tekemään yötä myöten. Jos lupaan tehdä jotain, teen sen, ja sillä selvä. Oppisinpa vielä kunnioittamaan omaa ajankäyttöäni samalla lailla.

Minusta on edelleen vaikeaa kovistella ihmisiä heidän sovituista asioistaan, mutta masteropena on pakko, principalina välttämätöntä. Ei omalle luonteelle kaikkein helpointa, kun minusta sitoumukset on itsestään selviä ja joidenkin muiden miele…

Enkelien valomerkit

Kuva
Luin kesken olevaa enkelikirjaani, ja jostain silmiin sattui sanat enkelien valomerkit. Piti ihan vieritellä takaisin ja tarkistaa olenko kirjoittanut sellaista. No en ole, mutta jostain syystä se eteen tuotiin. Oisko siis siipiveikoilla joku juttu, jonka haluavat läpi?

Enkelikirja, se ensimmäinen, oli jo melkein valmis, ja sitten menin taas tyhmyyttäni kysymään yläkerrasta mitä vielä. Sitten tuli semmoinen lista täydennystä, että vähän aikaa saa vielä naputella. Ensimmäinen se kirja on siksi, että itse asiassa olin kirjoittamassa ihan toisenlaista enkelikirjaa, mutta tämä perusteos tuppasi väliin. Ensin rakennetaan pohja, ja sitten vasta jatko, väittivät kaverit, vaikka minusta ihan hyvin voisi aloittaa kohdasta kahdeksan ja puoli. Noin kuvaannollisesti.

Tämä kesä on avannut kyllä silmiä myös sille, miksi juuri tuo kirja on työn alla. Olen niin hörhöjen ympäröimä, että en aina tahdo muistaa, että maailmassa ja vielä Suomessakin on paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä mistään mitään, e…

Lohikäärmeitä ja muuta ikuista

Kuva
Kotimaan matkailua tuli vähän harrastettua. Kävin Tampereella katsomassa Kiinan keisarien Kielletyn kaupungin näyttelyä, ja samalla Kivimuseossa. Matkaseura ei oikein ensin tahtonut ymmärtää, kun annoin yhden kameroistani käteen, ja sanoin, että kuvaa kaikki, missä on lohikäärme. Ei siellä kovin montaa ollut, mutta muutama kumminkin. Aika pieni näyttely, mutta koska tykkään kovasti tuomari Deen seikkailuista, oli kiva nähdä ihan livenä hänen aikalaisiaan tavaroita, kuten kirjoitusvälineet. Lisäksi tietysti ne lohikäärmeet olivat hienoja.


Kivimuseossa näin myös livenä asioita, joista olen vain lukenut. Välillä tuntuu kuin olisin kolmevuotias, kun silmät ymmyrkäisinä selitän matkakumppanille, että kato tota… Suurta innostusta herätti tällä kertaa noduli. Ihan oikea sellainen, hain hampaineen kaikkineen. Vau. Kyllä luonto on ihmeellinen. Trilobiitti oli toinen, mikä oli kiva nähdä oikeasti. Vautsi. Kristallit ja kivet oli tietysti mahtavia. Kivimuseossa oli laitettu ametistionkaloita y…

Onnellisuutta ja vähän muutakin

On ollut melkoista heittelyä monessa mielessä. Onnellisuus ilmaantui elämään vahvemmin taas, kun sain olla kolme päivää ihanien ihmisten kanssa Kultaisen Atlantiksen tunnelmissa. Ryhmien energiat on nykyään niin mahtavia, kun jo ennen inkarnoitumista sovitut tapaamiset alkavat toteutua ja yhdessä tehdään asioita. Lisäksi, koska kyseessä oli ihan kohta valmiit Diana Cooper Foundationin masteropettajat, luotiin myös uutta. Täydenkuun myötä saatiin oivallus ja työkalu ihan arkeen itselle ja ehkä laajemminkin leviteltäväksi. Oli kivaa, ja ihanaa sekin, että pian taas jatkuu, Atlantis-opekoulutus kun on kuuden päivän mittainen. Olen kyllä onnellinen tästä työstä, ihmisistä, joita tapaan ja joiden kanssa saan tehdä yhteistyötä. No joo, siipiveikoista myös, vaikka ne on taas nalkuttaneet melkoisesti viime aikoina.

Remontin keskellä alkaa kypsyttää taas melkoisen totaalisesti. Ois niin somaa, kun keittiössä olisi kaikki kaapit ja muut puuttuvat osat paikallaan, että voisi purkaa laatikot, mu…

Luottaisko itseensä

Olen lukenut taas kiitettävän määrän selityksiä, miksi tämä heinäkuu on vaikka mitä. Unohdin valitettavasti välittömästi mikä planeetta ja mitä sitten, mutta noin yleinen mielikuva jäi, että taas kerran taivas putoaa niskaan. Oisko ollut viikko sitten viimeksi…

On mielenkiintoista kaikki, mitä taivaalla on menossa, ja se vaikuttaa meihin suuresti. Mutta jos alkaa seurata joka ikistä neuvoa ja varoitusta ja käyttää aikaa niiden lukemiseen ja/tai katsomiseen, ei ennätä elää ollenkaan. Luin taas kerran Diana Cooperin Atlantis-kirjaa muistin virkistykseksi, ja sieltä sattui silmään sellainenkin juttu, että Kultaisella Atlantiksella ihmiset eivät juurikaan käyttäneet astrologiaa, sillä he elivät niin tässä hetkessä. Heillä oli tietysti hyvin koulutettu papistonsa, joka kertoi, jos johonkin piti varautua, vaikka nyt kuunpimennykseen, jolloin energialinjojen teho heikkeni ja henkilökohtaisten alusten piti pysyä maassa. Ihmiset eivät kuitenkaan jatkuvasti odottaneet ja miettineet mitä tulema…

Tavaroita ja oppimista

Kuva
Oppimista on suoritettu taas ihan kiitettävästi. Vaikka tietää, ei aina muista, joten nyt on sitten muistutettu. Esimerkiksi siitä, että kun ihminen valittaa elämästään, hän ei halua muutosta eikä hyviä neuvoja, hän haluaa vain valittaa.

Koska olen niin kauan tehnyt hoitoja ja kanavointeja ja jonkinlaista neuvonantajan hommaa, tietysti automaattisesti näen ratkaisuja, enkä muista pitää suutani kiinni. Mutta kuten kaikki tiedämme, muutos on pelottava, joten tuttu huono tilanne on parempi kuin uusi parempi. Ja sitä paitsi kuten olen sanonut ennenkin, ihminen tekee yleensä ihan mitä tahansa, ettei tarvitse olla onnellinen. No, ehkä opin joskus vain kuuntelemaan ja hymisemään myötätuntoisesti. Vieraampien ihmisten kanssa sen jo osaan, mutta tuttujen kanssa tulee puhuttua suoraan, ja se ei ehkä ole oikein aina hyvä.

Muistutus tuli myös siitä, että aika on suhteellista. Remonttien ja ehkä remonttimiestenkin aika käyttäytyy erilailla kuin muiden ihmisten aika, ja kun olet paikassa, jossa …

Evakkoelämää

On ollut outoa olla pois omista ympyröistä, kun kaiken pitäisi kuitenkin sujua niin kuin omassa työpisteessä ja omassa kotona, eikä mikään kuitenkaan ole samalla lailla. Kaikesta huolimatta en tajunnut ottaa ihan kaikkea tarvittavaa mukaan, vaikka raahasin laukkukaupalla kamaa, ja tuppasin kannettavan tietokoneen täyteen kaikkea, mikä mieleen tuli. Aina vähän päästä huomaa kuitenkin, etä ai niin, en ole kotona enkä voi tehdä tuotakaan...Muutto ois ollut paljon kivempi, olisi päässyt asettumaan uuteen pikku hiljaa.

On toisaalta ollut mukavaa löytää uusia kävelyreittejä ja ällistellä erilaista kasvillisuutta. Suomi kun on niin pitkä, että kasvillisuus on erilaista, mitä ylemmäs mennään. Kuten tiedätte. Täällä etelämpänä tuli kuitenkin elettyä aika kauan, joten on hassua miten tämä tuntuu edelleen tutummalta. Nauroin itselleni, kun kuljin yhtä reittiä mitä viimeksi kävelin varmaan yli 20 vuotta sitten. On se kumma, kun puut on kasvaneet ja pensaikot villiintyneet… Outoa:).

Olen oikeasti…

Kiitos tästäkin kaikesta

Kuva
Ettei tulisi valitusvirttä, kokeillaas kiitosversiota. Olen hyvin ilahtunut Tim Whildin uusista videoista, joita hän jakelee Facebookissa. Tämän päiväinen keskusauringon energian maadoittaminen oli aika jysäys. Kiva, että hän tekee niitä lisääkin.

Olen kiitollinen siitä, että on katto pään päällä, vaikka onkin pölyä ja romua ja pimeyttä. Ensimmäiseksi kun saavuin evakkopaikkaan vedin kaikki sälekaihtimet ylös ja avasin joka ikisen ikkunan ja parvekelasin. Siitäs saitte, tunkkaiset energiat.

On kiva, kun on jääkaappi ja pakastin, vaikka ne on ihan kirjaimellisesti tyhjiä. Kun vielä pääsis kauppaan, sillä kävelyetäisyydellä oleva ainoa kauppa on lähiön makkaran ja kaljan täydennyspaikka, ei kasvissyöjän paratiisi.

On kiva, että on hella ja uuni, vaikka palava pöly on aika äklöä. No ei tullut mieleen alkaa ensimmäiseksi pesemään niitä, täytyy myöntää. Ekakskin siivous on minusta niitä ajattelen-asiaa-huomenna-juttuja ja toisekseen veli väitti, että ihan juuri hän niitä käytti ja oli …

Joskus mietin…

Varsinkin nyt. Mietin miksi olen laittanut hyvään talteen kaappien uumeniin asioita, jotka olen unohtanut. Ei niitä nyt hirveästi ole, mutta sen verran, että kysymysmerkkejä nousee. Mietin myös sitä, että miksi ihmeessä meillä kirjoja on niin paljon – ja olen sentään heittänyt niitä vähintään pienen maaseutukirjaston verran poiskin. Mietin sitäkin, että olenkohan vähän hidas vai muuten vain tajuamaton. Esimerkiksi tänään vasta tajusin, mitä aarrekartta tarkoittaa.

Pari päivää sitten remppapienokainen (ei voi sanoa mies, kun minusta se oli niin nuori…) kävi sanomassa, että maanantaina alkaa sitten keittiö-, eteinen- ja lattiaremontti. Kiva, parveke ja ulkopuoli alkoi jo. Siinäkin vähän aikaa piti miettiä. Miksi minä… Miksi minun asunnon kohdalle kaikki yhtä aikaa, ja parveke pitää olla tyhjä, ja vielä juhannus osuus tähän saumaan. Sitten taas tajusin, että olenko vähän – hmm. Hidas – ei. Tyh… - ei. Ehkä keskittynyt liikaa negatiiviseen.

Onneksi sitten ymmärsin, että jos ne kahden eri…

Aina vaan muuttuu

On ollut mahtavaa saada lähetellä todistuksia numerologian ammattikurssin käyneille. On ollut tosi kiva kurssin mittaan saada selittää asioita ihmisille vähän pidemmälle, ja saada samalla itsekin taas uusia juttuja pohdittavaksi yläkerrasta.

Nauroin taas kerran itsekseni, kun mietin yhtä Serafinan opiston juttua, ja aloin nähdä matemaattisia kaavoja. Menee ehkä vähän ohi nykyisestä tietoisuuden tasosta… Tai sitten ei, ei ne kovin monimutkaiselta näyttäneet. Enkä tietenkään kirjoittanut niitä muistin, joten pohtiminen jää odottamaan seuraavaa ilmestymiskertaa.

On ihan selvästi niin, että nyt tulee jatkuvasti uutta kaikille. Kun ymmärtää jotain, on oppinut jotain tai oivaltanut jotain, sen jälkeen on melkein heti tulossa toinen askelma. Tuntuu, että vauhti on kiihtynyt yhä entisestään, jopa tämän vuoden aikana.

Serafinan opisto on puolivälissä, vähän yli, ja sen myötä on myös monenlaista tapahtunut. Kurssilaisille, ja myös minulle. Tämän viikon yötyöskentelyn Havaiji on ollut ainakin…

Remppaa ja uusi koulu, kurssi ja systeemi

Kuva
On aina yhtä outoa, kun asia, jota on odottanut, sitten lopulta tapahtuu. Tai niin no, ehkä se riippuu asiasta. Nyt kuitenkin tuntuu tosi oudolta, kun mistä tahansa ikkunasta katsoo ulos, näkee työmiehiä, joka puolelta kuuluu poran ääni ja kaikenlaisia vehkeitä pörrää muutenkin ihan kiitettävällä melu- ja pölytuotolla ympäriinsä. Se on vissiin kesä.

Piti tehdä paljon ennen kuin remppa alkaa tässä asunnossa, mutta ei se taas mennyt ihan niin. Toisaalta ei ole edes tietoa koska se tässä alkaa, mutta meteli ja hulina on välillä sellaista, että mietin jo evakkoon lähtöä. Piti vasta sitten, kun miehiä alkaa tulla ovista ja ikkunoista, mutta nyt tulee vasta parvekkeelta.

Olisi kuitenkin paljon tekemistä, ja omien kamojen tarvetta, joten en oikein voi pariksi kuukaudeksi häipyä. En voi millään raahata mukanani niin paljon kaikkea kuin tarvitsen, kirjoja, muistiinpanoja, manuaaleja yms. Kaipa siis yritän kuulosuojaimia ensin, ja lisään kävelyä. Hommat on välillä niin mielenkiintoisia, että…