Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2017.

Enkelien valomerkit

Kuva
Luin kesken olevaa enkelikirjaani, ja jostain silmiin sattui sanat enkelien valomerkit. Piti ihan vieritellä takaisin ja tarkistaa olenko kirjoittanut sellaista. No en ole, mutta jostain syystä se eteen tuotiin. Oisko siis siipiveikoilla joku juttu, jonka haluavat läpi?

Enkelikirja, se ensimmäinen, oli jo melkein valmis, ja sitten menin taas tyhmyyttäni kysymään yläkerrasta mitä vielä. Sitten tuli semmoinen lista täydennystä, että vähän aikaa saa vielä naputella. Ensimmäinen se kirja on siksi, että itse asiassa olin kirjoittamassa ihan toisenlaista enkelikirjaa, mutta tämä perusteos tuppasi väliin. Ensin rakennetaan pohja, ja sitten vasta jatko, väittivät kaverit, vaikka minusta ihan hyvin voisi aloittaa kohdasta kahdeksan ja puoli. Noin kuvaannollisesti.

Tämä kesä on avannut kyllä silmiä myös sille, miksi juuri tuo kirja on työn alla. Olen niin hörhöjen ympäröimä, että en aina tahdo muistaa, että maailmassa ja vielä Suomessakin on paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä mistään mitään, e…

Lohikäärmeitä ja muuta ikuista

Kuva
Kotimaan matkailua tuli vähän harrastettua. Kävin Tampereella katsomassa Kiinan keisarien Kielletyn kaupungin näyttelyä, ja samalla Kivimuseossa. Matkaseura ei oikein ensin tahtonut ymmärtää, kun annoin yhden kameroistani käteen, ja sanoin, että kuvaa kaikki, missä on lohikäärme. Ei siellä kovin montaa ollut, mutta muutama kumminkin. Aika pieni näyttely, mutta koska tykkään kovasti tuomari Deen seikkailuista, oli kiva nähdä ihan livenä hänen aikalaisiaan tavaroita, kuten kirjoitusvälineet. Lisäksi tietysti ne lohikäärmeet olivat hienoja.


Kivimuseossa näin myös livenä asioita, joista olen vain lukenut. Välillä tuntuu kuin olisin kolmevuotias, kun silmät ymmyrkäisinä selitän matkakumppanille, että kato tota… Suurta innostusta herätti tällä kertaa noduli. Ihan oikea sellainen, hain hampaineen kaikkineen. Vau. Kyllä luonto on ihmeellinen. Trilobiitti oli toinen, mikä oli kiva nähdä oikeasti. Vautsi. Kristallit ja kivet oli tietysti mahtavia. Kivimuseossa oli laitettu ametistionkaloita y…

Onnellisuutta ja vähän muutakin

On ollut melkoista heittelyä monessa mielessä. Onnellisuus ilmaantui elämään vahvemmin taas, kun sain olla kolme päivää ihanien ihmisten kanssa Kultaisen Atlantiksen tunnelmissa. Ryhmien energiat on nykyään niin mahtavia, kun jo ennen inkarnoitumista sovitut tapaamiset alkavat toteutua ja yhdessä tehdään asioita. Lisäksi, koska kyseessä oli ihan kohta valmiit Diana Cooper Foundationin masteropettajat, luotiin myös uutta. Täydenkuun myötä saatiin oivallus ja työkalu ihan arkeen itselle ja ehkä laajemminkin leviteltäväksi. Oli kivaa, ja ihanaa sekin, että pian taas jatkuu, Atlantis-opekoulutus kun on kuuden päivän mittainen. Olen kyllä onnellinen tästä työstä, ihmisistä, joita tapaan ja joiden kanssa saan tehdä yhteistyötä. No joo, siipiveikoista myös, vaikka ne on taas nalkuttaneet melkoisesti viime aikoina.

Remontin keskellä alkaa kypsyttää taas melkoisen totaalisesti. Ois niin somaa, kun keittiössä olisi kaikki kaapit ja muut puuttuvat osat paikallaan, että voisi purkaa laatikot, mu…

Luottaisko itseensä

Olen lukenut taas kiitettävän määrän selityksiä, miksi tämä heinäkuu on vaikka mitä. Unohdin valitettavasti välittömästi mikä planeetta ja mitä sitten, mutta noin yleinen mielikuva jäi, että taas kerran taivas putoaa niskaan. Oisko ollut viikko sitten viimeksi…

On mielenkiintoista kaikki, mitä taivaalla on menossa, ja se vaikuttaa meihin suuresti. Mutta jos alkaa seurata joka ikistä neuvoa ja varoitusta ja käyttää aikaa niiden lukemiseen ja/tai katsomiseen, ei ennätä elää ollenkaan. Luin taas kerran Diana Cooperin Atlantis-kirjaa muistin virkistykseksi, ja sieltä sattui silmään sellainenkin juttu, että Kultaisella Atlantiksella ihmiset eivät juurikaan käyttäneet astrologiaa, sillä he elivät niin tässä hetkessä. Heillä oli tietysti hyvin koulutettu papistonsa, joka kertoi, jos johonkin piti varautua, vaikka nyt kuunpimennykseen, jolloin energialinjojen teho heikkeni ja henkilökohtaisten alusten piti pysyä maassa. Ihmiset eivät kuitenkaan jatkuvasti odottaneet ja miettineet mitä tulema…

Tavaroita ja oppimista

Kuva
Oppimista on suoritettu taas ihan kiitettävästi. Vaikka tietää, ei aina muista, joten nyt on sitten muistutettu. Esimerkiksi siitä, että kun ihminen valittaa elämästään, hän ei halua muutosta eikä hyviä neuvoja, hän haluaa vain valittaa.

Koska olen niin kauan tehnyt hoitoja ja kanavointeja ja jonkinlaista neuvonantajan hommaa, tietysti automaattisesti näen ratkaisuja, enkä muista pitää suutani kiinni. Mutta kuten kaikki tiedämme, muutos on pelottava, joten tuttu huono tilanne on parempi kuin uusi parempi. Ja sitä paitsi kuten olen sanonut ennenkin, ihminen tekee yleensä ihan mitä tahansa, ettei tarvitse olla onnellinen. No, ehkä opin joskus vain kuuntelemaan ja hymisemään myötätuntoisesti. Vieraampien ihmisten kanssa sen jo osaan, mutta tuttujen kanssa tulee puhuttua suoraan, ja se ei ehkä ole oikein aina hyvä.

Muistutus tuli myös siitä, että aika on suhteellista. Remonttien ja ehkä remonttimiestenkin aika käyttäytyy erilailla kuin muiden ihmisten aika, ja kun olet paikassa, jossa …

Evakkoelämää

On ollut outoa olla pois omista ympyröistä, kun kaiken pitäisi kuitenkin sujua niin kuin omassa työpisteessä ja omassa kotona, eikä mikään kuitenkaan ole samalla lailla. Kaikesta huolimatta en tajunnut ottaa ihan kaikkea tarvittavaa mukaan, vaikka raahasin laukkukaupalla kamaa, ja tuppasin kannettavan tietokoneen täyteen kaikkea, mikä mieleen tuli. Aina vähän päästä huomaa kuitenkin, etä ai niin, en ole kotona enkä voi tehdä tuotakaan...Muutto ois ollut paljon kivempi, olisi päässyt asettumaan uuteen pikku hiljaa.

On toisaalta ollut mukavaa löytää uusia kävelyreittejä ja ällistellä erilaista kasvillisuutta. Suomi kun on niin pitkä, että kasvillisuus on erilaista, mitä ylemmäs mennään. Kuten tiedätte. Täällä etelämpänä tuli kuitenkin elettyä aika kauan, joten on hassua miten tämä tuntuu edelleen tutummalta. Nauroin itselleni, kun kuljin yhtä reittiä mitä viimeksi kävelin varmaan yli 20 vuotta sitten. On se kumma, kun puut on kasvaneet ja pensaikot villiintyneet… Outoa:).

Olen oikeasti…

Kiitos tästäkin kaikesta

Kuva
Ettei tulisi valitusvirttä, kokeillaas kiitosversiota. Olen hyvin ilahtunut Tim Whildin uusista videoista, joita hän jakelee Facebookissa. Tämän päiväinen keskusauringon energian maadoittaminen oli aika jysäys. Kiva, että hän tekee niitä lisääkin.

Olen kiitollinen siitä, että on katto pään päällä, vaikka onkin pölyä ja romua ja pimeyttä. Ensimmäiseksi kun saavuin evakkopaikkaan vedin kaikki sälekaihtimet ylös ja avasin joka ikisen ikkunan ja parvekelasin. Siitäs saitte, tunkkaiset energiat.

On kiva, kun on jääkaappi ja pakastin, vaikka ne on ihan kirjaimellisesti tyhjiä. Kun vielä pääsis kauppaan, sillä kävelyetäisyydellä oleva ainoa kauppa on lähiön makkaran ja kaljan täydennyspaikka, ei kasvissyöjän paratiisi.

On kiva, että on hella ja uuni, vaikka palava pöly on aika äklöä. No ei tullut mieleen alkaa ensimmäiseksi pesemään niitä, täytyy myöntää. Ekakskin siivous on minusta niitä ajattelen-asiaa-huomenna-juttuja ja toisekseen veli väitti, että ihan juuri hän niitä käytti ja oli …

Joskus mietin…

Varsinkin nyt. Mietin miksi olen laittanut hyvään talteen kaappien uumeniin asioita, jotka olen unohtanut. Ei niitä nyt hirveästi ole, mutta sen verran, että kysymysmerkkejä nousee. Mietin myös sitä, että miksi ihmeessä meillä kirjoja on niin paljon – ja olen sentään heittänyt niitä vähintään pienen maaseutukirjaston verran poiskin. Mietin sitäkin, että olenkohan vähän hidas vai muuten vain tajuamaton. Esimerkiksi tänään vasta tajusin, mitä aarrekartta tarkoittaa.

Pari päivää sitten remppapienokainen (ei voi sanoa mies, kun minusta se oli niin nuori…) kävi sanomassa, että maanantaina alkaa sitten keittiö-, eteinen- ja lattiaremontti. Kiva, parveke ja ulkopuoli alkoi jo. Siinäkin vähän aikaa piti miettiä. Miksi minä… Miksi minun asunnon kohdalle kaikki yhtä aikaa, ja parveke pitää olla tyhjä, ja vielä juhannus osuus tähän saumaan. Sitten taas tajusin, että olenko vähän – hmm. Hidas – ei. Tyh… - ei. Ehkä keskittynyt liikaa negatiiviseen.

Onneksi sitten ymmärsin, että jos ne kahden eri…

Aina vaan muuttuu

On ollut mahtavaa saada lähetellä todistuksia numerologian ammattikurssin käyneille. On ollut tosi kiva kurssin mittaan saada selittää asioita ihmisille vähän pidemmälle, ja saada samalla itsekin taas uusia juttuja pohdittavaksi yläkerrasta.

Nauroin taas kerran itsekseni, kun mietin yhtä Serafinan opiston juttua, ja aloin nähdä matemaattisia kaavoja. Menee ehkä vähän ohi nykyisestä tietoisuuden tasosta… Tai sitten ei, ei ne kovin monimutkaiselta näyttäneet. Enkä tietenkään kirjoittanut niitä muistin, joten pohtiminen jää odottamaan seuraavaa ilmestymiskertaa.

On ihan selvästi niin, että nyt tulee jatkuvasti uutta kaikille. Kun ymmärtää jotain, on oppinut jotain tai oivaltanut jotain, sen jälkeen on melkein heti tulossa toinen askelma. Tuntuu, että vauhti on kiihtynyt yhä entisestään, jopa tämän vuoden aikana.

Serafinan opisto on puolivälissä, vähän yli, ja sen myötä on myös monenlaista tapahtunut. Kurssilaisille, ja myös minulle. Tämän viikon yötyöskentelyn Havaiji on ollut ainakin…

Remppaa ja uusi koulu, kurssi ja systeemi

Kuva
On aina yhtä outoa, kun asia, jota on odottanut, sitten lopulta tapahtuu. Tai niin no, ehkä se riippuu asiasta. Nyt kuitenkin tuntuu tosi oudolta, kun mistä tahansa ikkunasta katsoo ulos, näkee työmiehiä, joka puolelta kuuluu poran ääni ja kaikenlaisia vehkeitä pörrää muutenkin ihan kiitettävällä melu- ja pölytuotolla ympäriinsä. Se on vissiin kesä.

Piti tehdä paljon ennen kuin remppa alkaa tässä asunnossa, mutta ei se taas mennyt ihan niin. Toisaalta ei ole edes tietoa koska se tässä alkaa, mutta meteli ja hulina on välillä sellaista, että mietin jo evakkoon lähtöä. Piti vasta sitten, kun miehiä alkaa tulla ovista ja ikkunoista, mutta nyt tulee vasta parvekkeelta.

Olisi kuitenkin paljon tekemistä, ja omien kamojen tarvetta, joten en oikein voi pariksi kuukaudeksi häipyä. En voi millään raahata mukanani niin paljon kaikkea kuin tarvitsen, kirjoja, muistiinpanoja, manuaaleja yms. Kaipa siis yritän kuulosuojaimia ensin, ja lisään kävelyä. Hommat on välillä niin mielenkiintoisia, että…

Tyhmyyttä vai jotain pahempaa

Luin lehtijutun, ja huomasin sen kommenteista, että sadasta kaksi kommentoi itse asiaa. Kaikki muut oli lukeneet jutun tietoisesti tai luultavasti tiedostamattaan ihan pieleen ja vastasivat siihen, mitä kuvittelivat kirjoitetun. Luetun ymmärtäminen on taitolaji, tiedetään…

Jostain syystä tyhmyys tai joku muu elää omaa elämäänsä. Kun kärjistetään, tuomitaan ja tulkitaan, se alkaa pyöriä ihan omana energianaan ja vahvistuu, ja sitten vetää mukaansa yhä enemmän porukkaa, ja homma kärjistyy yhä lisää. Eli tyhmyyttä vai jotain pahempaa?

On tosi helppo myöntyä tai olla hiljaa, kun joku vahvempienerginen tai ainakin äänekkäämpi julistaa jotain. Enkä tarkoita, että pitäisi alkaa väittelemään. Uskomusten kanssa ei voi väitellä, tyhmyydelle ei voi mitään. Ihmistä ei voi valaista väkisin, ainoa konsti on pitää oma valonsa kirkkaana ja elää niin kuin oikeaksi kokee, opettaa omalla esimerkillään. Aina voi sanoa, että ajattelen erilailla, että ei ole minun juttu, en tule mukaan tuohon. Siitä saa …

Uutta kasvua

Kuva
Olen niin todella älyttömän mahdottoman kiitollinen ystävistä. Ei tarvitse kuin vähän rutista elämäänsä ja jotain juttuja, niin palautetta tulee, ja taas mennään eteenpäin. Kirjakin tai oikeastaan kaksi kirjaa on olleet työn alla pitkään, mutta kun ystävä jaksaa kysyä ja näkee tekosyiden läpi, jumitukset sulaa pois. Kiitos.

Olen kiitollinen myös Timin aukaisemista oivalluksista ja näkökulmista. Kun tulee vähän perspektiiviä alkaen noin kymmenentuhannen vuoden takaa, ei pienet jutut heilauta mihinkään. Ne isot saattaapi sitten tuntua vähän hurjilta, mutta jos yrittäisi mennä askelma kerrallaan, voisi huimata vähemmän.

Yksi iso tai ehkä valtava tai miten sen ottaa juttu on Susanin kanssa valmisteltu Atlantis-koulu. En tiedä vielä mikä sen nimi tulee olemaan, mutta palikoita on vähän jo valmisteltu ja peruskivi muurattu aikapäiviä sitten. Idea ja perusta on siinä, että Kultaisen Atlantiksen tiedot, taidot ja viisaus ovat monella aukenemassa, ja kaikille mahdollisia. Niitä voisi alkaa …

Valon palvelutyö pyyntö Diana Cooperilta

Negatiivinen voima/energia on tunkeutunut planeetallemme ja tiettyjen ihmisten mieleen. Sen aikomus on levittää kontrollia ja pelkoa vaikuttamalla uhrinsa osallistumaan terrorismitekoihin.
Meille on kerrottu, että Maa on saavuttanut ratkaisevan pisteensä. Nyt on aika valon vastata.

Valtava armeija valon soturienkeleitä valokilpineen, yhdessä lohikäärmeiden ja pegasuksien kanssa on muodostettu sisätasoilla tätä tarkoitusta varten. Nämä ovat erityinen enkelien erityisryhmä, joka ei voi toimia ellemme pyydä heitä. Meidän tehtävämme on lähettää tämä Valon armeija ulos maailmaan. 

Kun teemme niin, soturienkelit ja lohikäärmeet ovat jokaisen yksilön kanssa, jota negatiivisen energian tuntosarvet ovat koskettaneet, suojaten heidät valolla vahingolliselta vaikutukselta. Yksisarviset ja pegasukset vuodattavat valoaan ylhäältä.

Myös jokaisella, joka osallistuu tähän palvelutyöhön, on soturienkeli ja lohikäärme kanssaan, asettaen valon ympäröimään häntä ja antaen 100 % suojan.

Aloitam…

Yhden lauseen kirjat ja appiukko avaruusaluksessa

Nykyään on enempi sääntö kuin poikkeus, että bongaan jonkun kirjan, jossa on mielenkiintoinen lause, ajatus tai ehkä peräti kappale. Sitten ostan sen, ja huomaan, että kas vain, se oli ainoa mielenkiintoinen juttu koko opuksessa, muu on sitä samaa vanhaa. Kertoo ehkä enemmän minusta kuin kirjoista, tai ehkä vielä enemmän siitä, että meitä on moneen junaan ja kerrokseen.

On aika turha odottaa, että samat jutut on mielenkiintoisia heistä, ketkä ovat tietään kulkeneet jo jonkun matkaa ja heillä, ketkä vasta heräävät. Olenkin miettinyt myös sitä, että mitenhän tuon asian kanssa nykyään on, kun henkiselle tielle heräävillä pitäisi olla tässä vaiheessa paljon parempi ymmärrys jutuista kuin vuosia sitten saman tehneillä. Luultavasti jokaisen on silti selviteltävä tiensä käsiteviidakossa ja erilaisten totuuksien seassa kunnes oma tie kirkastuu ja oma totuus alkaa vahvistua. Ehkä se vain sujuu nopeammin, toivon mukaan ja ehkä varmasti luultavimmin.

Yksi mielenkiintoinen lause yhdestä muuten t…

Vasara ja nauloja

Ihan melkein alkaa stressiä kasaantua. Onneksi tuohon on tottunut. Jotenkin on nyt juuri ihan heti tai mieluummin jo eilen saatava tehtyä iso kasa hommia. Osaksi deadline on omassa päässä, mutta luotan siihen, koska on tunne, että pöytää on putsattava tulevan tieltä. Mikä se sitten lienee jää nähtäväksi.

Vähän mietityttää tuo 24.5, jota nyt on alettu kovasti hehkuttaa. Mayat ovat sanoneet kuulemma, että se aloittaa sydämen aikakauden. Tuona päivänä on myös 5.5 vuotta Kosmisesta hetkestä, ja sanotaan, että siivousurakka alkaisi olla siinä. En nyt ihan tuota allekirjoita, koska taas Diana on sanonut, että nyt 2017 se vasta alkaa, ja on voimakkaimmillaan seuraavat vuodet.

Ehkä kyse on ihmisistä, eli monet meistä ovat jo putsailleet – ja putsailleet – ja putsailleet… Nyt aletaan sitten siivota Maata. No, ken elää se näkee vai miten se meni. Ihan kaikki ei näe silti muuta kuin mitä haluavat nähdä, mutta se on heidän asiansa.

Itsellä ei toukokuu ole aiemmin herättänyt suuria tunteita, mu…

Älkää tehkö tätä kotona

On nimittäin tullut saatua oivalluksia, ja tehtyä asioita, jotka osoittautuivat enempi hyviksi teoriassa kuin käytännössä. Yksi oivallus liittyi siihen, että koska kurkkuchakrassa oli jotain tukosta, ja sitä on nyt saatu pois, ilman muuta voin lopettaa kilpirauhaslääkityksen.

Varmaan juu periaatteessa, mutta ehkä asialle olisi voinut tehdä jotain muutakin, kuten hoitaa kilpparia, kiinnittää vähän huomiota siihen mitä syö ja tarkistaa että saa kaikki tarvittavat hivenaineet ja vitamiinit ja muut. Arvatkaas oliko muka kiire ja ehdinkö.

Onpa nyt sitten toisaalta todistettu sekin, että akupisteet toimii, energiahoidot toimii ja Mahatma-energia toimii. Valitettavasti en vain millään pärjää pelkästään noilla, vaan väsymys oli valtaisa. Kaikesta hoidosta tuli aina pariksi tunniksi ihan toimiva olo, mutta en jaksanut tehdä niitä tarpeeksi. Oli pakko ottaa vähän takapakkia ja aloittaa Tyroksiini uudestaan, vähän pienemmällä annostuksella tosin ja vakaalla aikomuksella testata teoriaa uudestaa…

Serafinan vuoro, ja tavisenkeleiden

Kuva
Serafinan opisto alkaa huomenna, ja yläkerta vähän toppuuttelee. Nimittäin yhteen aloituspäivään ei mahdu ihan kaikki, mitä mielessä pyörii. Lisäksi arkkienkeli Metatron sanoi hyvin kuivasti, että kyseessä on kurssin alku, ei sen loppu. Mutta kun… Ois paljon mielenkiintoista ja innostavaa, mutta ehkä ryhmä kulkee omassa tahdissaan ja on parempi rakentaa vahva pohja kuin hypätä suoraan askelmalle 17. Tai 33. Tai ehkä paremminkin 13.

Olen sivumennen sanoen melkoisen lääpälläni nykyään numeroon 13. Perinteisesti se numerologiassa luokitellaan karmanumeroksi, eli jotain on tullut tehtyä pieleen edellisessä elämässä, kun tällaisella numerolla raskautetaan. Mikä on aa ehkä osatotuus, joka kyllä koskee kaikkia muitakin bee väärin cee ei ymmärrä energioista yhtään mitään. Siksipä tunnenkin suurta ylpeyttä, koska omalla kartalla on yhdessä kohtaa 13. Hyvä minä, mestaruusmatkalla. Kuten kaikki tietysti tajusi, ei mitään ylpeilyn aihetta, niinhän me kaikki:).

Myös ensi viikolla alkava enkelien…

Aina jäljessä…

Ihan kaikki. Työt laahaa jäljessä, omat suunnitelmat laahaa jäljessä ja näköjään tuo kevätsääkin on vähän aikataulusta jäljessä. Mutta haitanneeko tuo, sillä aika on täyttynyt ihan kivasta hommasta ihan kiitettävästi. Vappukin menee työn touhussa.

Olen nautiskellut harvinaisesta huvista, Muuta elämäsi –koulutuksesta melkein valmiiden masteropettajien kanssa. Toisaalta aika inhottavaa, kun kurssi on täynnä selkeästi asioita ja energioita ymmärtäviä viisaita ihmisiä. Ois paljon helpompaa, jos ois jonkinlaista opettajan auktoriteettia, mutta aika minimissä tuo on…

Muuta elämäsi –opettajakoulutus on aika kamala välillä muutenkin, sillä siinä tulee niin selväksi omat sisäiset uskomukset ja se, mistä elämässä ehkä olevat ongelmat johtuvat ja miten peilaat muihin omia juttujasi. Ei aina kivaa katsella peiliin. Nyt nämä viimeiset päivät on kyllä huomattavan paljon hauskempia, kun henkisten lakien kanssa touhutaan. Ihan samalla lailla on tullut luotua elämäänsä pieleen, mutta jotenkin lakien…

Oireita ilmassa

Niin outoja kehollisia oireita on ihmiset kertoneet, että taitaa monella olla kristallikehon aktivointi hyvässä vauhdissa. Lisäksi nämä planeettojen säteilyjen vahvistumiset, 5 planeetan peruuttaminen ja aktiivinen aurinko, eipä siinä paljon muuta tarvita.

Chakratyöskentely auttaa aina, ja luonnossa oleminen. Käveleminen maadoittaa – jos tuonne pölyyn nyt viitsii mennä. Jyväskylässä on ollut mitattaessa huonompi ilmanlaatu kuin Pekingissä, ja taitaa jatkua. Kun käyt kävelemässä, hiekka narskuu hampaissa ja yskit muutaman tunnin. Kiva kun paistaa aurinko, mutta pari lämmintä sadepäivää ja puihin puhkeavat lehdet voisivat tehdä terää.

Myös henkisen tien ”oireita” on, uusia oppaita, vahvistuneita yhteyksiä yläkerran kavereihin ja uusia henkiselle tielle heränneitä. Olen itse naureskellut arkkienkeli Mikaelin lähestymisiä. Mikaelin energia on kuumaa, joten Mikaelin kanssa monesti tulee lämmin tuulahdus. Nyt se kuumuus on vahvistunut aivan hurjasti. No, on yhteyskin selkeämpi, mutta vähä…

Hämmentyneisyyttä

Olen nyt kouluttautunut Tim Whildin kanssa muutaman kerran, ja täytyy myöntää, että olen umpiymmälläni. En Timistä, enkä siitä mitä tehtiin, vaan lähinnä niistä keskusteluista ja kaikesta, mitä niistä käy ilmi. Ai minä vai…

Timin koulutukset ovat yksilöllisiä, eli jokaiselle sitä mitä haluaa ja tarvitsee, joten minun koulutukseni ovat ehkä keskivertoa kummallisempia. Juuri sitä, mitä tarvitsen, tietysti, ja mahtavia ja niin energisiä, etten tiedä miten pysyä nahoissaan. Lisäksi ovat tietysti juuri oikeaan aikaan, koska on hyvä saada vähän lisäbuustia tulevaan Serafinan opistoon ja muuhunkin, mitä on menossa.

On myös aika kamalaa olla moisten ihmisten kanssa, kuten Tim ja Diana, sillä he näkevät kaiken sinusta. Toisaalta oli hyvin lohduttavaakin, sillä sain vahvistuksen asioille, joissa olen tuntenut olevani aina väärässä, kun koko muu maailma on eri mieltä. Lisäksi Timillä on paljon samantapaisia kokemuksia ja yhteyksiä, joten on tosi mukava jakaa asioita ihmisen kanssa, joka oikeas…

Oivalluksia ja sinne päin

Muutama päivä sitten oli hieno päivä, jolloin aukeni niin moni oivallus, että niiden pohtimisessa kuluukin tovi. Ja sitten se meni ohi. Mutta asiat jäi, kiitos siitä. Jäin pähkäilemään mm. sitä, onko oikeasti niin kuin kuvittelen, että kiinalaisen astrologian mukaan voi kertoa milloin tulee raskaaksi. Omasta ja kavereiden elämästä päättelen, että silloin voisi olla mahdollista, kun on toteuttavan, aikaansaavan elementin aika. Eli elementtikierrossa omaa elementtiä seuraava.

Toinen mitä jäin miettimään on luomistyöskentelyn yksi oivallus. Nyt pitäisi testailla, mutta ongelmana on, etten keksi mitään mitä haluaisin. Juu, totta kai haluan monenlaisia asioita. Mutta ne ovat vähän isompia kuin testiin tarvitaan. Enkä halua autoa, en asuntoa – koska pitäisi päättää missä haluan asua – enkä vaatteita – no, ehkä ois tarvetta – en koruja – en käytä kuin kristalleja – enkä mitään muutakaan mitä voisi tarkkaan määritellä. Ne, mitä oikeasti haluan ovat enemmän energiaan ja värähtelyyn liittyviä …

Pyöritystä

Merkuriuskin sitten pyörähti peruuttamaan. Onko niitä jo neljä planeettaa menossa taaksepäin? Ja Pluto liittyy seuraan ensi viikolla. Voi meitä…

Itse asiassa jokainen planeettahan kulkee ihan normaalisti etiäpäin, meistä katsottuna ne vain menevät taaksepäin. Eli juuri niin. Omasta itsestä on kyse, siitä, että sisimmästä saattaa ilmaantua asioita, joita ei olisi ihan valmis hyväksymään. Olen kompuroinut itse sen kanssa, miten kynsin hampain yritän pitää kiinni pitäisi-tulkinnasta, enkä millään tahtoisi hyväksyä sitä, että olen sysännyt syrjään sisimpiä juttujani. On niin paljon helpompi toimia vallitsevien käsitysten mukaisesti, ja sitten olla onneton, kun maailma ei ymmärrä…

Huomasin tuossa yksi päivä ihmeellisen ajatuksen pyörivän päässäni. Mietin kaikkia juttuja, joita olisin voinut tajuta jo vuosikausia tai vuosikymmeniä sitten, jos olisin ollut fiksumpi. Juu, näitä taitaa riittää kaikilla. Hupaisinta oli se, että huomasin miettiväni yhtä juttua ja tajusin, että ihan samaa mietin…

Ennustamista

Jostain syystä on taas aika moni kysellyt henkilökohtaisia hoito- ja kanavointiaikoja, vaikka olen huolellisesti raakannut kaikki siihen viittaavan pois nettisivuilta. Yksi ihminen pyysi ennustamaan itselleen, ja taisin vastata niin, että siitä huomasi miten ällistynyt olin. Ennustaminen kun on minusta jotain niin muinaista, etten uskonut sitä enää kenenkään tekevän. Saati että minulta kysyttäisiin…

Kyse on tietenkin sanoista ja käsitteistä. Ennustaminen kuitenkin tarkoittaa sitä, että ihmisellä ei ole vapaata tahtoa, ja asiat ovat jo lyöty lukkoon suurella todennäköisyydellä, eli juuri niin kuin ennustaja sanoo. Silloinkin, kun tein kanavointeja, minusta oli tosi hankalaa sanoa mitään varmaa, koska muutamme elämäämme joka hetki. Tällä hetkellä selviltä näyttävät asiat eivät välttämättä ole sitä hetken päästä, kun on tehty uusia valintoja ja elämä muutenkin mennyt eteenpäin. Plus lisäksi minusta on vaikea sanoa ihmisille, että näin tässä tulee käymään, jos et valitse toisin, koska tie…

Enkä halua sitäkään

Elämän valintojen tekeminen on nyt enempi ei, eikä, eikä tuota ainakaan –osastolta. Jotain haen, mutta en tunnista muuta kuin asioita, joita en halua. Mikä tietysti on totta kai eteenpäin sekin omalla tavallaan. Tämä on nyt vallalla vähän joka elämänalueella ja työssäkin joka asiassa. En tiedä mitä söisin, kun en halua mitään mitä kaupasta tai ravintolasta löytyy enkä ainakaan laittaa itsekään mitään. En saa laitettua huonekaluja paikoilleen, kun en osaa päättää mihin mikäkin tulee. Ynnä muuta vastaavaa. Enkeleillekin jupisen suupielestä, että en muuten usko sinuakaan. Jotain on menossa. Ehkä se on perääntyvä Venus, ehkä ylösnousemusoireilua, joka on iskenyt nyt vähän syvemmälle.

Olen niin jumissa kuin voi olla uuden kirjani kanssa. On suunnitelma rungosta, on kirjoitettukin jo aika paljon, ja silti tuntuu, että se viimeinen loksahdus ja sen myötä innostus uupuu. Ihania innostuksen kohtia on ollut pitkin kirjoitusurakkaa, mutta nyt kaipaisin sellaista innostusta, joka pistää hyppimään…