Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2017.

Ametistit särkee päätä

Kuva
Sain viettää kivan päivän opettajakollegojen kanssa Tampereella. Käytiin katsomassa kivimuseon ametistionkaloita ja samalla pidettiin pieni hiljainen hetki, kevyt seremonian tapainen keskellä kiviä. Museo oli suurimman osan ajasta tyhjänä, mitä nyt muutama koululainen, yksi henkilökuntaan kuuluva ja aikuisempi pariskunta vaelteli paikalla. Olen jo tottunut tekemään henkisiä harjoituksia ihan missä tahansa vaikka olisi muitakin ihmisiä paikalla, mutta onhan se kivempi, kun saadaan olla omalla porukalla. Aina voi tosin vedellä enkelien ja/tai lohikäärmeiden avulla vähän reviiriä, jos alkaa yleisö ahdistaa.

Kivimuseossa on siis kiviä ja fossiileja. Hienoja ovat, ja vaikka kristallit ovat lepotilassa, jotain voi niiden energiasta tuntea, kun yrittää. Koskea ei saa, mutta jos laittaa käden auraan, se ei ole maallikoiden mielestä koskemista:).  Ainoastaan yhdessä nurkassa alkoi energiaa tuntua ihan kunnolla, ainakin minusta. Se oli se kaappi, missä oli ametisteja, sitriinejä (niitä keltais…

11.11. tulee, oletko valmis?

Kuva
Maailma on täynnä energioiden lukijoita, astrologeja ja numerologeja, jotka kertovat mitä on menossa. On se mielenkiintoista. Mutta kuten olen aiemminkin sanonut, elääkin pitäisi, joten kuka jaksaa katsoa kaikki videot ja lukea kaikki artikkelit… Silloin tällöin energia on kuitenkin sellaista, että pitää aa ottaa yhteyttä arkkienkeli Metatroniin ja bee lukea edes joidenkin minusta asiaa puhuvien ihmisten mietteitä. Nyt taitaa olla sellainen aika käsillä.

Leijonaportti elokuussa aloitti hurjan energiavyörytyksen, josta sitten vedettiin vähän henkeä syyskuussa. Lokakuussa Pluto (kiitos ja ylistys) kääntyi kulkemaan oikeinpäin, ja vaikka energia oli taas myllerryksessä, tuntui kuin asiat alkaisivat selvitä. Lokakuun loppu ja marraskuun alku ovat nyt kuitenkin vedelleet taas esiin sellaista tuuletusta, että jos ei oma tasapaino ole vakaa, voipi maailman tuulet heitellä.

Kaiken on tultava esiin puhdistettavaksi, senhän tiedämme. Ja putsattu on, putsattu lisää ja vieläkin löytyy. Vitsi on…

Niin muuttuu suunnitelmat, kiitos Dianan, Timin ja opejen

Maailmankaikkeus ei kai sitten kestä tyhjiöitä. Jos jossain on tyhjä kolo, se täytetään. Ihan sitten itsestä riippuu millä, hyvällä tai piilevällä hyvällä, tai ihan nyt millä tahansa, ettei vain jää minkäänlaista tyhjiötä mihinkään. Toisaalta on se niin väärin.

Olin jo aika innoissani tyhjästä kohdasta kalenterissa, sillä se tarkoittaa omaa työtä, ehkä hiukan aikaa pyöritellä uusia juttuja ja ehkä jopa lomaakin enemmän kuin kaksi tuntia vuodessa. No juu, ei se sitten ihan niin mennyt. Ja kyllä, ihan itse taas annan periksi ja olen ekana änkemässä mukaan. Mutta jupisen silti, joten lomaa voisi ottaa ehkä ainakin 2 ja puoli tuntia nyt ihan lähiaikoina.

Ihana, mahtava Tim Whild tulee Suomeen taas maaliskuussa, 10-11.3. Eka päivä on kaikille avoin, mutta toinen päivä uusille tulijoille vain, jos paikkoja jää syksyn kurssilaisilta. Ihan varma en ole vielä miten tulee menemään, mutta lauantaille mahtuu ainakin vielä hyvin. Mutta kannattaa olla ajoissa liikkeellä, jos tämä kiinnostaa. Tim o…

Onko minun pakko asua täällä

Kuva
Tämä on jokavuotinen juttu, toistuu vähintään kerran vuodessa, yleensä useammin. Räntäsade, ensimmäiset lumihiutaleet, talven pakkanen ja ikuisesti jatkuva talvi saavat minut kysymään enkeleiltäni aina samoin: Onko minun pakko asua täällä? Ja pallo tulee takaisin hyvin nopsaan, sekä arkkienkeli Metatronilta että muilta siipiveikoilta: Onko sinun pakko asua täällä?

Eli ohjat on tietysti omissa käsissä ja päätös aivan itse tehtävissä. Sitten ei voi kuin murjottaa, koska olis niin kätevä, kun ois joku ulkopuolinen jota voisi syyttää kaikesta. Aika monella alkaa tässä vaiheessa pyöriä päässä omaisuus, työ, perhe, omaisten työt ja opiskelut ja niin edelleen, ja ovathan ne toki hyviä syitä. Samantapaisten syiden vuoksi minäkin täällä asun, vaikka vapaampi varmasti olen muuttamaan kuin moni muu omasta mielestään.

Juttu on kuitenkin niin myös tässä asiassa, että kun haluaa asioita kaikkien korkeimmaksi parhaaksi, siihen kaikkiin luetaan myös itse. Jos joku ei ole oma paikka, eikä siellä vii…

Matkaa ja energiaa

Olen miettinyt onko Joutsalla jotain minua vastaan. Kun nimittäin saa ruokamyrkytyksen kahdesti samalla paikkakunnalla riippumatta huoltoasemasta vai mitä liikennemyymälöitä ne nykyään on, alkaa tulla vähän asennetta… Tai ehkä se on palvelus, herättelyä siihen, että miettisit vähän mitä syöt. Vaikka kyllähän minä mietin. Se ei vain oikein tule vielä todellisuuteen.

Oma kokki ja/tai taloudenhoitaja ois kyllä aika kätsy. Ihmettelin kaverille yksi päivä miten ihmiset ehtii tehdä kotonaan yhtään mitään, ja kaveri totesi, että ehkä toiset ei tee töitä aamu seitsemästä yhdeksään illalla, tai pidempään. On vähän päivät venähtäneet, ja siitä on kärsinyt koko elämä, kehosta ja kodista puhumattakaan. Mutta sittenpä olen saanut jotain aikaiseksikin.

On tosi kiva, että 17.kauppa ja 17.koulu ovat auki ja toiminnassa. Ihan on riittävästi vieläkin tekemistä, ulkoasua pitää viilata, että se toimisi puhelimella paremmin ja noin puoli miljoonaa muuta juttua, mutta toimii kuitenkin. Se on jo iso asia.…

Seminörtin elämää

Kuva
Voisi olla helpompaa, jos olisi joko täysi nörtti tai sitten täysin tietämätön (lue: en haluaisi opetella) tekniikasta. Nyt tiedän, mitä pitää ja voisi tehdä, mutta en aina ole ihan kartalla miten se sitten lopulta tehdään. Niin kuin nyt nuo maksupainikkeet verkkokauppaan. Juu, on, ja toimii, ei siinä mitään. Mutta kun se maksusivu on niin ruma… En vaan taida voida sille mitään. Mutta itse asiassa jotain voisin ehkä tehdä, pitääkin kysyä vielä nörtimmiltä alkuviikosta.

17. koulu on tavallaan auki, mutta en vielä sitä hehkuta missään, koska moni asia on vielä kesken. Niitä pieniä yksityiskohtia sitten riittää – ja riittää – ja riittää… Pääasia kuitenkin, että tekniikka toimii turvallisesti, maksupalikat toimivat turvallisesti ja tekniikka on melkein kaikki kunnossa. Nyt voin sitten alkaa keskittyä sisältöön.

Sitäkin jo jonkin verran on, ja moni kurssi on ihan viittä vaille valmis. Viimeistelyt vielä, ja sitten nettiin. Kohta pitää kirjoitella sähköpostilistalaisille ja antaa heille …

Kursseja ja suunnittelua

On kyllä aina yhtä ihmeellistä olla tulevien tai olevien Diana Cooper Foundationin opettajien kanssa. Kolme päivää enkeliopettajakoulutusta, ja monenmoista on taas koettu. Yksi hupaisimpia oli energiapalikoiden kopittelu:). Mikä tietysti osoitti taas kerran, että kehitys on ollut huima ihan kaikilla, ja yhä useammat meistä voisivat alkaa havahtua siihen, että maailma on muuttunut, ja oma värähtely on noussut, ja se tuo tullessaan kaikenlaista.

Eilen olin aivan poikki, ja menin tosi aikaisin nukkumaan. Sitten kuitenkin aloin kokeilla energiatason asioita, joita päivän jutuista mieleen juolahti, eli ei se uni sitten ihan niin tullutkaan. Mutta paljon sain aikaiseksi. Naureskelin itsekseni sitäkin miten kursseja tulee suunniteltua. Mietin nimittäin 17.koulun Atlantiksen enkelit –kurssia, ja keskustelu Metatronin kanssa meni suurin piirtein näin:
En minä tuollaista voi opettaa….
Totta kai voit.
Mutta kun kukaan muu ei opeta sellaista…
Miksi sinun pitäisi opettaa sellaista, mitä muut ope…

Periksiantaminen on syvältä

Mutta aina ei pysty kykenemään, vaikka kuinka yrittää. Olin niin varma, että saan 17.koulun tänään auki… Mutta ei voi, vaikkei kovin paljoa enää puutu. Olen pettynyt, ja vielä pari tuntia sitten niin stressaantunut, ettei moista ole koettu pitkään aikaan. Ainakaan viikkoon.

Enkelit yrittävät takoa järkeä päähän, kuten myös kaverit ja läheiset, mutta kun oman pään deadlinet ei pelitä, ei lähimmäisten tai muiden hyvää tarkoittavat neuvot ja lauseet paljoa auta. Voi ne silti olla viisaita. Ymmärrän jollain tasolla sen, että ei ole järkeä hakata päätä seinään ja vääntää väkisin asiaa, jonka on tarkoitus elää uuteen kultaiseen aikaan asti. Mutta ymmärrys ei aina riitä, kun tuntuu että pitäisi, tahtoisin ja pitäisi voida…

Ei auta, periksi on annettava, sillä enkeliopekoulutus on tulossa, ja kurssilaiset sekä heidän tulevat kurssilaisensa ansaitsevat selväjärkisen open ja kunnollisen valmistautumisen. Pakko siis siirtää syrjään tekniset probleemat, ja googlailla vain toisen kädellä.

On oll…

Idea kahvista

Kuva
Olen saanut itseni niin sekaisin 17.koulun kanssa, että pitää ihan oikeasti konkreettisesti piirtää paperille kaaviokuvia, muuten olen ihan hukassa mitä pitäisi tapahtua kun jostakin kohden napsautetaan hiirellä. Jos olisin fiksu, tai ehkä markkinointihenkisempi, hinnoittelisin kaiken erikseen ja laittaisin kauppaan myyntiin, eikä sitten tarvitsisi yrittää sovitella palikoita ja jäsenyyksiä ja lisää palikoita kohdilleen. Mutta fiksuudesta ei kukaan ole vielä syyttänyt, eikä kyllä markkinointihenkisyydestäkään. Kaverikin nauroi pari päivää sitten sisäistä markkinoijaani, joka jupisi itsekseen, että mitä se kellekään kuuluu, kun udeltiin joitain työjuttuja:).

Mutta koulu edistyy, kiitos ja ylistys. Vähän silleen ai-tuokin-pitäisi tavalla, mutta kuitenkin. Ihan hirveästi syyhyttäisi jo sormia alkaa tehdä sitä juttua, mitä haluan koululaisten sitten testaavan, mutta jos nyt kuitenkin tekisi asiallisempia hommia ensin.

Tänään on kaiken päälle Tim Whildin kurssi minulle ja yhdelle oleval…

Ymmärrys, oivallus vai tajuaminen

Niissä on nimittäin eroa. Ymmärrän monta asiaa, mutta se ei vielä tee niistä osaa minun elämääni – vaikka ymmärränkin, että ehkä olisi hyvä. Oivallan vielä enemmän, mutta vähän riippuu oivalluksen syvyydestä onko jutuilla pysyvämpää osaa elämässä. Tajuaminen on sitten eri juttu. Ehkä siihen voisi olla joku parempi sana, mutta käytetään nyt tätä. Minä ymmärrän asian tajuamisen niin, että se oikeasti kirkastuu aivan käytännölliselle tasolle asti.

Kuten silloin, kun tein numerologian ammattikurssilaisille päivitystä pyhän geometrian opintoihin ja törmäsin netissä videoon, jossa numeroiden pyhä geometria ja niihin liittyvät äänet esiteltiin. Vähän aikaa kun sitä pyörittelin, itselle jo tutut asiat kirkastuivat vielä entisestään, ja tajusin niin päivänselvästi miten me siellä Kultaisella Atlantiksella oikein voitiin tehdä monia asioita. Juuri niin, äänen ja pyhän geometrian avulla. Siinä vaiheessa, kun olin siinä ymmärryksen tilassa, olisin voinut ihan hyvin rakentaa vaikka Stonehengen uud…

Atlantiksen osaamista

Kuva
Nyt alan vihdoin vähitellen tajuta mitä oikein tuli opittua ja ymmärrettyä Tim Whildin käynnillä Suomessa. Osa meni ilman muuta ohi, koska tulkatessa ei voi kuunnella, ja kuunnellessa ei voi tulkata. Kuten varmaan paikalla olleet huomasivat. Silti jotain jäi mieleen, ja tietenkin, koska aivoissani pyörivät kuudet vaihteet tai rattaat tai sisäkkäiset aivot, esiin nousee myös uusia kysymyksiä. Voi Tim, et tiedä mitä pistit alkuun…

Monet kurssilaiset tietävät, että minulla on jo pitkään ollut teoria omasta suojelusenkelistä, ja Tim vahvisti, että totta se on. Jes! Nyt sitten yritän tajuta mitä se tarkoittaa käytännössä. Monet kurssilaiset myös tietävät, että olen protestoinut enkelihierarkiaa vastaan jo kauan. Juu juu, totta kai, se mies, mikä lie munkki tai vastaava, joka sen joskus oliko se 1400-luvulla kehitteli, sai sen varmaan kanavoituna tietona.

Ja varmasti se on ollut tarkoituksenmukainen ja käyttökelpoinen, sillä ihmiset tykkää lajittelusta ja nimilapuista. Eikä tietenkään ihm…

Sivulauseiden ihmeet, eli ihana Tim Whild

Kuva
On aina ihanaa, kun saa uusia oivalluksia tai ymmärtää vihdoin jotain, mistä on tajunnut vain osan. Dianalla ja Timillä on molemmilla sama taito huomauttaa ohimennen jotain, joka ainakin minulla loksauttaa asiat kohdalleen. Ihan kuin piilokuva. Ensin et näe sitä, ja kun sen kerran huomaat, et voi enää olla sitä näkemättä.

Timin kahden päivän kurssi oli kyllä jotain täydellisen hienoa. Kurssilaisten palautteet ja viestit ovat kertoneet samasta, meillä kaikilla oli unohtumaton viikonloppu. Juuri oikeat 44 ihmistä kokoontuivat Atlantiksen energioihin, ja meillä kaikilla oli niin mukavaa. Toivon mukaan heilläkin, jotka kovasti kyynelehtivät. Kyyneleet näissä hommissa ovat useimmiten vain merkki korkeista energioista, ja välillä oli tulkillakin vaikeuksia puhua kunnolla, kun itketti ja kurkkua kuristi. Sellaista se, Timin kanssa:).

Vähän aikaa ehdin viettää muutenkin Timin kanssa. Aika rankka viikonloppu oli, joten paljoa ei keritty hengailla yhdessä, mutta jotain sentään saatiin aikaise…

Valaistuneet hiukset

Ja mitä vetoa, kaikki on Tim Whildin syytä… No ehkä ei ihan, mutta tavallaan.  On monenlaista puuhaa ennen kuin Tim tulee huomenna, ja veikkaan, että en paljon ennätä muuta sinä aikana kun hän on täällä. Mikä on tietysti hienoa, tunnen olevani kovasti etuoikeutettu, kun saan hengailla Timin kanssa jonkun verran enemmän kuin edes kurssilaiset. Tai tarkemmin ajatellen, mistä sitäkään tietää. Opet tietää, että henkisten kurssien jälkeen sitä ei kaipaa kuin ruokaa ja ulos kävelemään, ja sitten nukkumaan. No, maanantaina pitäisi jäädä aikaa noin tunnin verran. Timin vapaa-aika Suomessa, ruhtinaallisesti:).

Minulla on kysymyslista ollut jo pitkään, mitä haluan tarkistaa. En oikeastaan kysyä muuta kuin mielipidettä, asioista, joita olen itse oivaltanut tai päätellyt. On hyvä saada vahvistus tai ainakin keskustella jonkun asioita ymmärtävän kanssa. Lisäksi se haastatteluvideo pitäisi tehdä, ja kysymykset sitä varten on vielä sanotaanko vaiheessa. Parhaimmat muistaa tietysti sitten, kun Tim on…

Ihana syyskuu

Kuva
Vielä viimeinen päivä omaa aikaisempaa kuukautta, huomenna vaihtuu oma kuukausi. On tuota ootettukin. Elokuu on ollut aikamoisen koetteleva varmaan kaikille. Nytpä tuosta päästiin, tai ihan kohta päästään. Syyskuu tuo sitten tullessaan jo ihan muuta. Astrologit taas lupailevat ihan vaikka mitä, varmasti seuraten planeettojen liikkeitä. Itse huomaan muutokset jo siinä, miltä tuntuu, ja luulen, että moni muukin.

Tämä viikonloppu on ensimmäinen syksyn Diana Cooper Foundationin opekoulutuksista, joten aikamoisen paljon on energiaa liikkeellä. On aina suuri ilo kouluttaa ihmisiä, jotka ovat tällä tasolla sitoutumassa valon tielle. Opekoulutus on iso sitoumus monella tavoin ja se huomataan kyllä myös yläkerrassa. Minusta on myös tosi ihanaa aina saada kokea monenlaisia harjoituksia ja visualisaatioita, joita tulevat opet luovat. Huomenna on odotettavissa melkoinen määrä visualisaatioita, joten taidan kaivella maadoittavia kiviä varastoista lisää ihan varmuuden vuoksi.

Syyskuu on ilmeisesti…

Koulutus ohi mutta koulun kanssa jatkuu

Kuva
17.koulun kanssa menee aika ihan rattoisasti. Ehkä ei ollut maailman paras idea tehdä kaikkea ihan ite, mutta sittenpä on taatusti oma. Ainakin toistaiseksi, mietin nimittäin sitäkin, että ehkä sen kautta joku muukin voisi tuoda esille omia juttujaan.

Tällä hetkellä kursseja on valmiina joitakin, suurempi osa on vaiheessa ja melkoinen osa energiatasolla. Nämä ovat niitä juttuja, joista en ole vielä edes paljoa vihjaillut:). Ideoita muuten on. Tekniikka on keräilty ja osin onnistuneesti yhdistetty, vähän vielä hänkslää tuo suomen- ja englanninkielisten palikoiden yhdistely, mutta kaipa se siitä. Arkkienkeli Mikael on muuten todella kätevä kaveri monenlaiseen, ja Gabriel myös. Jofielin kanssa en ole kamalasti touhunnut aiemmin, mutta nyt tuntuu, että hän on kullanarvoinen auttaja tuodessaan oivalluksia ja myös sen sopusoinnun ja kauneudentajunsa vuoksi. Kiitos kaikille auttajille, tarvetta on edelleen.

Lisäksi yksi palikka, josta olin aika innoissani, ei ole ihan niin kätevä kuin kuvi…

Yleistykset on totta ja säännöt on turhia

Tuolta taas maailmanmeno tuntuu.  Ihan siksi ajattelin tehdä itsekin muutaman yleistyksen, keskiviikon ratoksi, kun Merkurius perääntyy ja asiat seisoo tietyistä syistä.

Myöhästely on vallankäyttöä. Myöhästyminen on eri asia, elämässä joskus sattuu, mutta krooninen myöhästely tai viivyttely, jossa muut ihmiset joutuu aina ja aina sopeutumaan, on sisäisen lapsen vallankäyttöä.

Autolla tehtävät rikkomukset, kuten vilkun käyttämättä jättäminen tai väärin pysäköinti on ylimielistä toisten hyväksikäyttöä. Koska kaikki muut noudattaa sääntöjä, minun ei tarvitse, ja idiootteja he, ketkä eivät seuraa minun esimerkkiäni. Sisäinen lapsi hakee huomiota ja yrittää todistaa vanhemmilleen, että hän on tarpeeksi hyvä.

Elämästä saa eniten irti, kun kuvaa kaiken kännykällä. Mitä siitä, jos vieressä hyökätään ihmisten kimppuun tai delfiininpoikanen kuolee, kunhan tulee hyvä kuva tai video. Tiedä vaikka sen saisi myytyä ja pääsisi kuuluisaksi, tai ainakin sitä voi näyttää kavereille, jotta he kunnioit…

17. koulu, elämä ihmeitä täynnä

Kuva
Elokuu on yli puolenvälin, ja hiukka alkaa ressata oman pään aikataulu. 17. koulussa on hurjasti tekemistä, ja vaikka ois kuinka ahkera, väkisin ei voi tehdä. Paljon on jo kasassa, mutta vähän jännittää saanko sen elokuussa auki. Toivotaan, ja tehdään töitä. (17. koulusta enemmän asiaa netissä)

Väkisin tekeminen henkisen tien kursseissa ei ole kovin suotavaa. Kun ilo ja innostus kaikkoavat, energiat tipahtavat. On myös syytä pitää koko ajan mielessä suurempi kuva asiasta, kenelle ja miksi tätä teen. Se tuo valon auttajat vierelle ja asiat sujuvat. Nyt kyllä vähän tosin voisi sujua paremmin, kun tuota teknistä puolta olen kehitellyt.

Olen tainnut keksiä pyörän uudestaan, ainakin siltä tuntuu, kun ei tahdo ymmärrys riittää miten teen sen, mitä haluan.  Ohjeita on netissä, kiitos kaikille nörteille eri puolilla maailmaa. Englanninkielinen tekninen slangi on välillä vähän vaikeaselkoista, mutta kyllä se jotenkin sujuu. Silti pitää opetella taas uudenlainen tapa tehdä asioita ja se on vä…

Ajattelu sallitu, ellei peräti suotavaa – paranemisesta luettua

Vähän aikaa piti itsekin miettiä, että siis mitä ne tarkoittaa, kun lueskelin uutisia vaihtoehtohoidoista. On aika hupaisaa, että vaihtoehtohoidot voi tarkoittaa ihan mitä tahansa, alkaen vitamiineista aina meikäläisten hörhöjen energiahoitoihin. Juu, ihan samaa kaikki, c-vitamiini, nikamien niksauttelut ja yksisarviset…

Joku lääkäri sentään sanoi, että jotkut näistä toimii, ja asioita pitäisi tutkia, että tiedettäisiin mikä toimii. No, hyvä sekin. Vitsi omasta mielestä on siinä, että kun uutisessa lukee, että pelkästään vaihtoehtohoitoja käyttäneillä kuolleisuus syöpään on suurempi kuin koululääketiedettä käyttävillä, kukaan ei näköjään tajua, että siis pelkästään vaihtoehtohoitoja käyttäviä myös paranee. Kai ne sitten jotenkin vaikuttaa? Itse olisin sekä-että kannalla, en joko-tai, mutta valinta on tietysti aina jokaisen oma.

Toinen tosi hupaisa juttu on se, että aina sanotaan, että tutkittua tieteellistä tietoa ei ole vaihtoehtohoitojen vaikutuksista. Siis tutkimusten mukaan ei voi…

Ihanaa kiitollisuutta

Kuva
On aika hassua, miten joskus tietyn tyyppiset energiat kasaantuvat. No joo, planeetat, ja oma numerologinen kartta ja vaikka mitä, onhan se ymmärrettävää. Mutta kun elääkin pitää, en aina jaksa lueskella kaikkia karttoja, ja sitten vain tajuan, että kas vain minkälainen päivä, ylenpalttisesti jotakin.

Muutama kohta on ollut niitä, ettei mikään onnistu, mutta vähemmän sentään. Eilen oli sitten sellainen päivä, että sain pomppia ilosta ihan erityisen paljon. Toisaalta oli aika hupaisaakin. Autonkuljettaja sanoi, että ei oikein tajua, että voin olla ihan yhtä innoissani siitä, että löydän mieluista kahvijäätelöä vihdoinkin pitkän tauon jälkeen ja siitä, että saan ostettua uuden puhelimen.  Minusta tuossa ei ole mitään ihmeellistä. Lisättäköön vielä ilonaiheisiin se, että löysin sudokuja, jotka on tarpeeksi vaikeita. Ihania ilonaiheita, kiitos, kiitos, kiitos.

En osaa arvottaa iloa rahallisesti. Ilo on iloa, onnellisuus on onnellisuutta. Luultavasti kiitollisuus ja tyytyväisyys ihanasta…

Kotona Atlantiksella ja vähän muuallakin

On kyllä ollut melkoista energiaa tämä viikonloppu. Leijonaportti on avautumassa huippuunsa parin päivänä päästä, ja tietysti energia tuntuu jo. Täysikuu ja kuunpimennys ensi yönä, ja kaiken huipuksi Diana Cooper Foundationin Kultainen Atlantis –opettajakoulutus. Maadoitus on ollut vähän välillä sanoisinko leijuvampaa sorttia kuin yleensä.

Aivan mahtavaa on kouluttaa ihmisiä, joita ei oikeastaan kovasti tarvitse edes kouluttaa. Totta kai kaikissa opettajakoulutuksissa kaikki käyvät läpi samat asiat, mutta varsinkin tässä Atlantis-koulutuksessa joskus saa kurssille ihmisiä, joiden vahvat muistot ja tieto Kultaiselta Atlantikselta täydentävät päiviä ja kurssiohjelmaa aivan uusiin sfääreihin. Olen täynnä kiitollisuutta ja iloa tästä viikonlopusta, kaikista oman elämän käännöksistä, koulutuksen sisällöstä ja seremoniaosuuden kotimatkasta. Joskus pääsee opekin reissuun… Kiitos kaikille osallisille siellä ja täällä, ja terveisiä kotiin. Yritän antaa joskus periksi:).

On toisaalta vähän hank…

Ametisteista en luovu

On kaikenmoista energiaa menossa ja tulossa, ja sen huomaa. Ollaan päästy uuteen vuoteen planetaarisesti, ja Leijonaportti on alkanut jo aueta. Ihanaa, ilman muuta. Mutta pikkaisen ylenpalttiselta tuntuu välillä. Olen tehnyt kovasti hyviä päätöksiä pidemmistä kävelylenkeistä, mutta ihan käytäntöön asti en ole vielä niitä saanut, joten taitaa maadoittuminenkin olla vähän huteraa.

Unet ovat olleet t o d e l l a mielenkiintoisia viime aikoina. Outoja, mutta en tiedä onko ne hyvällä tavalla outoja. En oikein ymmärrä mistä niitä tupsahtelee, sillä minkäänlaista yhtymäkohtaa mihinkään niillä ei ole. Olen esimerkiksi nähnyt suomalaisia vanhanaikaisia henkisiä ihmisiä ja ällistellyt heitä myös unissani. Vanhanaikaisilla tarkoitan heitä, ketkä vieläkin pyörittävät samoja henkisiä teorioita kuin kolmekymmentä vuotta sitten, ja käyttävät samanlaista kieltä, ikään kuin kaikki olisi kuten ennenkin. Mitä ne minun unissa tekee?

Hupaisin oli uni kolmesta naisesta, jotka ennustelivat minulle tulevia.…

Inhottava minä, Timin kurssi ja hyvää uutta vuotta

Kuva
Omaa inhottavuuttani pohdin, oisinko sellainen, kun pidän kiinni sovituista ja odotan, että muutkin pitää. Joustavuus on hyve, luulisin, ja omasta mielestä ainakin olen turhankin joustava joidenkin asioiden suhteen. Tarkkuus muille asetetuissa määräajoissa voisi tuoda rauhaa myös minun elämääni.

Toisaalta en tajua sitä, että jos sitoutuu johonkin, se on vain näennäistä, eikä todellista. Lipsun tekemisistä koko ajan itsekin, lähinnä itselle annetuista lupauksista ja omille töille varatusta ajasta. Jos kuitenkin asioilla on deadline, valmista on silloin, vaikka sitten sen hitsin joustavuuden ansiosta joutuisin tekemään yötä myöten. Jos lupaan tehdä jotain, teen sen, ja sillä selvä. Oppisinpa vielä kunnioittamaan omaa ajankäyttöäni samalla lailla.

Minusta on edelleen vaikeaa kovistella ihmisiä heidän sovituista asioistaan, mutta masteropena on pakko, principalina välttämätöntä. Ei omalle luonteelle kaikkein helpointa, kun minusta sitoumukset on itsestään selviä ja joidenkin muiden miele…

Enkelien valomerkit

Kuva
Luin kesken olevaa enkelikirjaani, ja jostain silmiin sattui sanat enkelien valomerkit. Piti ihan vieritellä takaisin ja tarkistaa olenko kirjoittanut sellaista. No en ole, mutta jostain syystä se eteen tuotiin. Oisko siis siipiveikoilla joku juttu, jonka haluavat läpi?

Enkelikirja, se ensimmäinen, oli jo melkein valmis, ja sitten menin taas tyhmyyttäni kysymään yläkerrasta mitä vielä. Sitten tuli semmoinen lista täydennystä, että vähän aikaa saa vielä naputella. Ensimmäinen se kirja on siksi, että itse asiassa olin kirjoittamassa ihan toisenlaista enkelikirjaa, mutta tämä perusteos tuppasi väliin. Ensin rakennetaan pohja, ja sitten vasta jatko, väittivät kaverit, vaikka minusta ihan hyvin voisi aloittaa kohdasta kahdeksan ja puoli. Noin kuvaannollisesti.

Tämä kesä on avannut kyllä silmiä myös sille, miksi juuri tuo kirja on työn alla. Olen niin hörhöjen ympäröimä, että en aina tahdo muistaa, että maailmassa ja vielä Suomessakin on paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä mistään mitään, e…

Lohikäärmeitä ja muuta ikuista

Kuva
Kotimaan matkailua tuli vähän harrastettua. Kävin Tampereella katsomassa Kiinan keisarien Kielletyn kaupungin näyttelyä, ja samalla Kivimuseossa. Matkaseura ei oikein ensin tahtonut ymmärtää, kun annoin yhden kameroistani käteen, ja sanoin, että kuvaa kaikki, missä on lohikäärme. Ei siellä kovin montaa ollut, mutta muutama kumminkin. Aika pieni näyttely, mutta koska tykkään kovasti tuomari Deen seikkailuista, oli kiva nähdä ihan livenä hänen aikalaisiaan tavaroita, kuten kirjoitusvälineet. Lisäksi tietysti ne lohikäärmeet olivat hienoja.


Kivimuseossa näin myös livenä asioita, joista olen vain lukenut. Välillä tuntuu kuin olisin kolmevuotias, kun silmät ymmyrkäisinä selitän matkakumppanille, että kato tota… Suurta innostusta herätti tällä kertaa noduli. Ihan oikea sellainen, hain hampaineen kaikkineen. Vau. Kyllä luonto on ihmeellinen. Trilobiitti oli toinen, mikä oli kiva nähdä oikeasti. Vautsi. Kristallit ja kivet oli tietysti mahtavia. Kivimuseossa oli laitettu ametistionkaloita y…