Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2017.

Valaistuminen tulee päätösten tekemisestä ja vastuun ottamisesta noiden valintojen seuraamuksista

En muista mistä tuon otsikon lauseen nappasin, jonkun arkkienkelin kanavointia se muistaakseni on, lukenut minun tietokoneeni taustakuvana pitkään. Luultavasti Metatronin juttuja, kuulostaa siltä.  Aihe on ollut melkoisen ajankohtainen viime viikot, sekä maailmalla että omassa verkostossa. Nyt, kun elämme tätä kaiken esiin tulemisen aikaa, on melkoista myllerrystä työpaikoilla, hallituksissa ja kodeissa, ja seuraukset alkavat nousta monella esiin ehkä pitkänkin ajan jälkeen.

Teemme jokainen virheitä. Itse asiassa meidän pitää tehdä virheitä, siksi olemme täällä. Miten muuten saisimme paljon erilaisia kokemuksia? Virhe ei ole muuta kuin vähän mutkallisempi tie kotiin. Vastuun ottaminen siitä ja omista päätöksistä on kuitenkin suotavaa, ja näissä energioissa jopa pakollista.

Olen todella pahoilla mielin ja vähän myös huolissani yhden ihmisen valinnoista ja mitä niistä seuraa. Hän on mahdollisesti pilannut koko loppuelämänsä, ja luultavasti aika paljolti kiireen, väsymyksen ja toteutum…

Kälätyksen sieto huono, eli siirretään edes Jyväskylä

Kuva
Matka alkaa olla onneksi jo hiipuva muisto… Viimeisenä päivänä ehdittiin illalla kahville Limassolin uuteen hienoon satamaan. Ihana iltarusko, ja melkein lämmintä. Aika moni paikka on talveksi sulkeutunut, joten ne, jotka ovat auki, ovat niin täysiä, että alkaa jo ahdistaa. Ja tupakointi on sallittu, jalkapallon katselu välttämätöntä… Mutta ulkona oli kaunista.

Jos enää koskaan suunnittelen yli vuorokauden yhtämittaista matkustamista, voisko joku ystävällisesti muistuttaa, että idea on loistava, mutta käytännön toteutus ontuu… Kirjaimellisesti, ainakin nyt kotimatka. Kolautin jalkani oikein kunnolla ennen lähtöä Kyprokselle, eikä varpaat ole vieläkään yli kolmen viikon jälkeen toipuneet. Ontumista ja kipua siis joka askeleella, eli oikein kiva lisä matkalle. Susanilla oli lisäksi mahtava flunssa, jolta pöydän toisella puolen istuvana oli mahdoton välttyä kaiken pärskimisen ja yskimisen yms jälkeen. Onneksi en ollut ihan niin kipeä, kiitos ehkä paremman vastustuskyvyn tai luultavimmi…

Matkaan taas

Kuva
Nyt on tehty se mitä on voitu. Osa jää vielä kotihommiksi, koska monesta syystä ei päästy ihan niin nopsaan eteenpäin kuin olisin odottanut ja toivonut. Suurin osa silti tehty, osa sellaistakin, mikä ei ollut alun perin listoilla. Diana Cooper Foundationin manuaaleja, esitteitä ja hakulomakkeitakin on päivitelty. Ja tietysti tuplahomma oottaa, kun pitää vissiin suomennellakin. Pääasia tietysti, että on uudistettu aika kasa matskuista. Itse asiassa nytpä vasta tajusin, eihän mun niitä tarvi suomentaa. Koulutuksessa on neljä loistavaa masteropea, joten voin aina lykätä hommat heille:)

Alan kasailla villasukkia ja muita kamoja, ja yritän muutaman tunnin nukkua. Aamu neljältä kohti lentokenttää, ja sitten yli vuorokauden kuluttua,  seuraavana päivänä aamusta kotona. On tää joskus hohdokasta asua Suomessa…

Mietin tuossa sitäkin, että tekniikalla on puolensa. On toisaalta hienoa, kun töitä voi tehdä missä vain, aina kun pääsee pilveen tiedostojensa luo, tai saa koneen auki. Toisaalta on h…

Elämä jatkunee

Aina välillä mietin vieläkin miksi minä. Juu, tiedän, mutta silti. Ja tiedän senkin, että oma valinta, joka pohjautuu taas valintaan, mikä on tehty ajattelematta asiaa sen kummemmin kauan sitten. Se vain oli niin itsestään selvää. Siis olo täällä tietysti, Kyproksen ihmemaassa paikallisessa talvessa. Ja se valinta, mihin kaikki pohjautuu, on se, että kun valmistuin Diana Cooper Schoolin, nykyisen Foundationin, opettajaksi, olisin voinut alkaa luoda vain omaa uraa, mutta valitsin tien, joka toi Suomeen lisää opettajia ja kohta lisää masteropettajia. Ihan ite tuli moinen tehtyä, ja kuten sanoin, se vain oli itsestään selvää, ei tullut edes mieleen toinen vaihtoehto.

Tänään pilkistelee aurinko, ja tuulensuojassa on ihanan lämmin.  Se kolo on kuitenkin aika pikkuinen, joten vuorilta tai mereltä tuulee kylmästi melkein koko ajan. Aina se jäiset kadut voittaa, ainakin minun mielestä. Sisätilat voisin kyllä vaihtaa kotimaisiin. Koska istun koneen ääressä suurimman osan päivästä, päällä pitää…

Kaapissa on kylmä

Jotain on saatu aikaiseksikin pitkinä (ja kylminä) päivinä etelän mailla. Enkelien kanssa tai ehkä katsellessa on kiskottu hiuksia urakalla, ja Metatron ja Gabriel paukuttaa päähän jo vähän kovemmalla voimalla, kun ei meinaa mennä perille. Tänään alkoi jo hihityttää, kun vähän aikaa piti miettiä onko arkkienkeli Roquielin retriitti Ulurun yläpuolella vai sisäpuolella vai pinnalla. Ongelmansa kullakin, mutta enkeliopejen opena pitää pohtia moistakin.

Ihan pikkuisen sai tänään pistää nenäänsä pihalle. Suomalaiselle ei tuo ilma nyt kovin kummalliselta vaikuta, ihan normi sadetta, paistetta ja kovaa tuulta, mutta tietysti täällä asuville se on kovaa talvea. Ulos ei siis millään voi mennä, vaan parempi olla mökissä, jossa ei ole lämmitystä eikä aurinkoenergialla toimiva vedenlämmityskään oikein pelitä. Onneksi saivat kahden miehen voimin tukkeutuneen keittiön viemärin toimimaan ainakin toistaiseksi. Kiva oli olla auringossa, sen aikaa kun siitä pystyi nauttimaan. Aina tää pakkasen ja lume…

Matkailu ehkä avartaa, ehkä ei

Olikohan taas hyvä idea suostua niin auliisti, kun pyydettiin. Matkalla oli monta mutkaa, ja se kesti turhan kauan. Mietin ensin, että miksei mennyt kevyemmin, kun pyytelin apua jo hyvissä ajoin ae Rafaelilta, mutta nyt olen tajunnut, että itse asiassa moni mutka olisi voinut mennä paljon pahemmin. Eli siis apua tuli, vaikken sitä aina heti ymmärtänyt. Kiitos Rafael, Mikael ja Ganesh, vakiokumppanit maailman turuilla. Siinä se taas nähtiin, enkelien viisaus. Nehän sanoi joku aika sitten, että mikään ei ole niin hullusti, ettei se voisi olla vielä  hullummin, joten on aihetta kiitollisuuteen.

Kyproksella on sateista, mikä ei haittaa, tuulista, mikä ei haittaa, ja kylmää sisällä, mikä haittaa, kun on hankala kirjoittaa sormet kohmeessa.  Työtä on ihan kiitettävästi, ja ainakin nyt toisena päivänä se sujuu suht hyvin. Tuloksia sitten ihmetellään jossain vaiheessa eri puolilla maailmaa.
Muutakin hyödyllistä on tapahtunut. Olen oppinut sanomaan englanniksi pitäkää tunkkinne. Tälle illalle…

Minunko se pitää kaikki hoitaa…

Ilmeisesti. Tuli vaan taas mieleen siitä, mitä elämässä on menossa. Vitsi on tietysti siinä, että tiedän, että noin ei ole, ei pitäisi olla eikä ole kaikkein korkeimmaksi parhaaksi, jos on. Silti vähän ontuu käytännön toteutus.

Nyt pakkaan hurjalla kiireellä vaatteita, jotka sopivat sekä 25 asteen pakkaseen, 6 asteen vesisateeseen ja 13 asteen auringonpaisteeseen. Vähän tuppaa toteutus ontumaan tässäkin, kun vielä teen matkaa neljällä eri lentoyhtiöllä ja yhdellä ulkomaan bussilla, joissa kaikissa on erilaiset ja tiukat matkatavarasäännöt. Ei ois mitään ongelmaa, jos ois kantaja. Jolla tietysti ei saisi olla omia matkatavaroita.

Huomenna Kyprokselle, ja tammikuussa se tarkoittaa koukkaamista Brittein kautta, ja lisäksi lentokenttien vaihtamista. Vähän meinasi mennä vaikeaksi kotiin pääsy, ja ajattelin jo, että tammikuun lopulla saan leikkiä heinäsirkkaa hyppien kentältä toiselle läpi Euroopan. Lapsukainen sitten löysi jonkun ihan ihme yhtiön, jolla pääsee jonnekin pikkukentälle Engla…