Kälätyksen sieto huono, eli siirretään edes Jyväskylä

Matka alkaa olla onneksi jo hiipuva muisto… Viimeisenä päivänä ehdittiin illalla kahville Limassolin uuteen hienoon satamaan. Ihana iltarusko, ja melkein lämmintä. Aika moni paikka on talveksi sulkeutunut, joten ne, jotka ovat auki, ovat niin täysiä, että alkaa jo ahdistaa. Ja tupakointi on sallittu, jalkapallon katselu välttämätöntä… Mutta ulkona oli kaunista.

Jos enää koskaan suunnittelen yli vuorokauden yhtämittaista matkustamista, voisko joku ystävällisesti muistuttaa, että idea on loistava, mutta käytännön toteutus ontuu… Kirjaimellisesti, ainakin nyt kotimatka. Kolautin jalkani oikein kunnolla ennen lähtöä Kyprokselle, eikä varpaat ole vieläkään yli kolmen viikon jälkeen toipuneet. Ontumista ja kipua siis joka askeleella, eli oikein kiva lisä matkalle. Susanilla oli lisäksi mahtava flunssa, jolta pöydän toisella puolen istuvana oli mahdoton välttyä kaiken pärskimisen ja yskimisen yms jälkeen. Onneksi en ollut ihan niin kipeä, kiitos ehkä paremman vastustuskyvyn tai luultavimmin ahkeran itsensä hoitamisen. Oli siis pikkuisen lisää vaikeuskerrointa väsymyksen lisäksi.

Muuten kaikki sujui loistavan hyvin, ja olen todella kiitollinen arkkienkeleille Mikael ja Rafael ynnä ylösnousseelle mestari Ganeshille. Kaikki sujui, oli ajoissa, löytyi jne. Kiitos! Helsinkiä lähestyttäessä tuli pikkaisen palautettakin, ja kiitos siitäkin. Oikeassa olitte. Nimittäin kun Lontoosta tulee, lento on Suomen päässä 23.45, ja bussi Jkylään lähtee 00.15. Hyvin ehtii, jos kone on ajoissa, tulee putken päähän eikä tarvi tulla bussilla lentokentän toiselta laidalta eikä ole matkatavaroita. Laukkujen kanssa on aika nippa nappa, ja ainakin minua ottaa päähän, jos myöhästyn vain pari minuuttia. Olisin mieluummin sitten kunnolla myöhässä, niin ei tarvis kokonaista kahta tuntia ootella keskellä yötä lentoasemalla…

Kone lähti vähän myöhässä Gatwickistä, siellä päässä oli taas kaikkea kivaa sälää, ja pyysin tietysti yläkerran kavereilta apua, että ehtisin kotimatkalle. Väsyneenä, vähän kipeänä ja erittäin epäluottavaisena tuli sitten pyydettyä vähän useammankin kerran. Siinä vaiheessa tuli hyvin selkeä viesti yläkerrasta: pyysit apua, joten anna meidän hoitaa asia! Vähän nolotti, paraskin enkeliope… Mutta niin siis siinä kävi, että kone oli pari minuuttia etuajassa, laukut tulivat ennätysnopeasti ja ehdin odotellakin viisi minuuttia bussia. Kiitos siis kaverit, ja yritän hillitä epäuskoisuuttani paremmin jatkossa.

Bussi oli tupaten täysi, ja minun taakse tuli istumaan kolme naista. Olen melkoisen varma, että olivat opettajia tai jonkun ison yhtiön toimistohenkilöitä, käytös ja olemus olivat sellaisia. Asiaa riitti… ja riitti… kovalla äänellä. Hei ihan oikeesti, keskellä yötä, kun kaikki on lentokentältä tulossa ja oletettavasti siis matkasta uupuneita, ja se kalkatus kuuluu kaikkialle… Ei kiva. Hupaisaa kyllä, vaikka kuulokkeet oli käsimatkatavaroissa, tämä oli eka kerta kun niitä tarvitsin. En olisi jaksanut kuunnella mitään, yritin pitää pelkkiä kuulokkeita, mutta sekään ei estänyt kuulemasta sitä selontekoa työkavereista, jonkun matkakumppanin vatsaflunssasta, kaikesta mitä muut ihmiset ei tajua yms. Onneksi puhelimesta löytyi sopiva hörhömusiikkikappale, joka vähän häivytti sitä metakkaa.

Mietinkin sitten sitä, että ois ehkä kivempi asua vähän lähempänä. Jos voitais hinata Suomi takaisin sinne Brittein saarten kupeeseen, josta se aikoja sitten erkani ja purjehti Ruotsin ja Venäjän väliin. Tai jos siirrettäis edes Jyväskylä, että kentältä ois lyhyempi matka. Ois kyllä hienoa minusta. Muuttaminen ei ole sama juttu. Tai ehkä vain harkitsen tarkemmin matkojani tai ostan tehokkaammat kuulokkeet. 

Työtä ja kursseja
On ollut vähän hidasta päästä täydelle teholle työssä, mutta nyt alkaa taas sujua. Uskomaton määrä sähköposteja ehtii kerääntyä parissa viikossa, vaikka kiireisimpiin vastasinkin reissussa. Ihania viestejä osa, sillä on tosi kiva, kun kursseja kysellään jo etukäteen. Numerologia on nyt ollut jostain syystä tapetilla, ja ajattelin, että kun noin moni kyselee koska peruskurssi on taas, voin raivata kalenterista sille tilaa jo maaliskuun alusta. Sitten ammattikurssi voisi alkaa toukokuun puolivälin kieppeissä, sillä sinnekin on melko monta jo halukkaita. Kehokurssi on myös kerännyt aikamoisen joukon ilmoittautuneita. Tietysti aina on isompi joukko, kun kurssi on ilmainen, mutta energian kannalta se on silti hienoa. Jokainen, joka saa hyötyä ja oivalluksia kurssista, nostaa osaltaan kokonaisenergiaa, ja auttaa planeettaa ja meitä kaikkia. Kiitos siis kaikkien kurssien kaikille ilmoittautuneille, teette samalla hienoa valotyötä. Sama pätee tietysti myös muihin henkisen tien kursseihin, ei pelkästään minun omiini:).

Pikkuhiljaa arkeen…

Kommentit

Muita juttuja

Energiaa voisi vaihtaa

Asioilla on puolia, eli idioottimainen käytös voi olla muutakin

Eikö joku muukin voisi joskus ymmärtää