Matkaan taas

Nyt on tehty se mitä on voitu. Osa jää vielä kotihommiksi, koska monesta syystä ei päästy ihan niin nopsaan eteenpäin kuin olisin odottanut ja toivonut. Suurin osa silti tehty, osa sellaistakin, mikä ei ollut alun perin listoilla. Diana Cooper Foundationin manuaaleja, esitteitä ja hakulomakkeitakin on päivitelty. Ja tietysti tuplahomma oottaa, kun pitää vissiin suomennellakin. Pääasia tietysti, että on uudistettu aika kasa matskuista. Itse asiassa nytpä vasta tajusin, eihän mun niitä tarvi suomentaa. Koulutuksessa on neljä loistavaa masteropea, joten voin aina lykätä hommat heille:)

Alan kasailla villasukkia ja muita kamoja, ja yritän muutaman tunnin nukkua. Aamu neljältä kohti lentokenttää, ja sitten yli vuorokauden kuluttua,  seuraavana päivänä aamusta kotona. On tää joskus hohdokasta asua Suomessa…

Mietin tuossa sitäkin, että tekniikalla on puolensa. On toisaalta hienoa, kun töitä voi tehdä missä vain, aina kun pääsee pilveen tiedostojensa luo, tai saa koneen auki. Toisaalta on hämärä mielikuva ajasta, jolloin matkalle lähtö tarkoitti sitä, että sitten ei voinut tehdä mitään, kun kaikki hommat jäi kotiin. Sekin vois olla aika somaa, ihan lomamatka. Muutama vuosi sitten muistaakseni yritin, mutta työnteoksi sekin taisi mennä.

Mitä enemmän olen muilla mailla kavereiden kotona, sitä vakuuttuneemmaksi alan tulla, että en taida haluta asua kokonaan ulkomailla. Riippuu tietysti maasta ja muusta, mutta ei ole aina ihan helppoa, jos pitäisi jostain rahaakin saada tai keksiä tekemistä. Aika pienet piirit on niillä, ketkä on aurinkoon lähteneet asumaan, ja sitten aikaa kulutetaan nautintoaineiden kanssa tai paikallisessa klubissa tietovisailujen parissa. No, mikäs siinä, mutta en kyllä jaksais. Onneksi teen hommia, joista ei jäädä eläkkeelle, voi jatkaa ihan niin kauan kuin huvittaa.

Olen nähnyt ihan hulluja unia, en tiedä miksi aina täällä käy niin. Ei ihan painajaisia, mutta sinne suuntaan, sarjamurhaajia yms. Tai sitten vain putsailen energioita, mutta miksi aina täällä…  Yhtenä yönä tosin olin aivan haltioissani, jo silloin yöllä, ja vielä aamullakin, kun yksisarviset pistivät energiaa tulemaan 11 aaltona. Se oli todella jotain. Siitä asti olen odotellut, josko ois lisää tulossa, mutta menee enempi tuonne ongelmalliselle puolelle.

Yksi ilta joutessani (lue: 10 minuuttia, kun Susan tarkisti mun englantia), löysin nettisivuston, jossa voi tarkistaa oman planeettalinjauksensa. Kuten olen monesti sanonut, ymmärrykseni astrologiasta on melkoisen minimaalinen, mutta tuon nyt tajusi, kun karttaa katseli. Hupaisaa sinänsä, sillä kun katselin maailmalta paikkoja, joissa viihdyn, joissa haluan käydä ja joissa on tapahtunut yhtä sun toista, ne löytyvät minun planeettalinjoiltani. Yllätys… Yksi positiivinen linja menee Kyproksen kohdalta, yksi Englannista Glastonburyn kohdalta ja yksi sieltä, missä Rosalind asuu, lähellä Portsmouthia. Amsterdamin kohdallakin meni yksi, ei-niin-kiva, ja siellä on aina ollut käydessäni toisaalta ok, toisaalta pientä harmia. Suomessa yksi linjojen risteyskohta on Joensuu – yllätys, yllätys, ja terveisiä:).  On mielenkiintoista. Kun pääsen kotiin, tarkistan vielä jutun uudelleen ja taidan tehdä sen ädin muruillekin. Pääseepähän nalkuttamaan, jos harkitsevat muuttoa johonkin, mikä ei ole hyväksi.

Okei Rafael, Mikael ja Ganesh, jos taas koitettais. Kiitos, kun autatte, että minä ja tavarani olemme aina siellä, missä pitää, ajoissa ja mielellään hyvissä ajoin, turvallisesti, helposti ja vaivattomasti. Kiitos.

Kommentit

Muita juttuja

Tanssia lohikäärmeiden kanssa ja muuta kivaa

Maatähden muutosta

Niin muuttuu maailma(nkuva)