Matkailu ehkä avartaa, ehkä ei

Olikohan taas hyvä idea suostua niin auliisti, kun pyydettiin. Matkalla oli monta mutkaa, ja se kesti turhan kauan. Mietin ensin, että miksei mennyt kevyemmin, kun pyytelin apua jo hyvissä ajoin ae Rafaelilta, mutta nyt olen tajunnut, että itse asiassa moni mutka olisi voinut mennä paljon pahemmin. Eli siis apua tuli, vaikken sitä aina heti ymmärtänyt. Kiitos Rafael, Mikael ja Ganesh, vakiokumppanit maailman turuilla. Siinä se taas nähtiin, enkelien viisaus. Nehän sanoi joku aika sitten, että mikään ei ole niin hullusti, ettei se voisi olla vielä  hullummin, joten on aihetta kiitollisuuteen.

Kyproksella on sateista, mikä ei haittaa, tuulista, mikä ei haittaa, ja kylmää sisällä, mikä haittaa, kun on hankala kirjoittaa sormet kohmeessa.  Työtä on ihan kiitettävästi, ja ainakin nyt toisena päivänä se sujuu suht hyvin. Tuloksia sitten ihmetellään jossain vaiheessa eri puolilla maailmaa.
Muutakin hyödyllistä on tapahtunut. Olen oppinut sanomaan englanniksi pitäkää tunkkinne. Tälle illalle on luvassa päivälliskutsut jossain vuorella, mikä kuulostaa tulvivilla ja kivivyöryisillä teillä vähintään mielenkiintoiselta. Lisäksi en oikein jaksa suomenkielisiäkään alkoholipitoisia juhlia…  Olen alkanut myös tajuta paria asiaa tulevaisuudesta ehkä hiukan paremmin. Iso ehkä toistaiseksi, mutta luultavasti kumminkin.

Muutoksen vuotta elämme, uusien alkujen totta kai, mutta vielä alkuvuosi putsaillaan ja päästetään irti. Uutta kun ei oikein mahdu, jos vanhasta ei halua päästää irti, ja se menee vielä niin päin, että ensin on raivattava. Jos aikoo raivata tilaa, kun uusi tulee, se ei koskaan tule. Mikä on tietysti tosi väärin, mutta silti totta.

Maailmankaikkeuden lakeja tässä muutenkin pähkäillään Muuta elämäsi –kurssin kanssa. Jos hyvin käy, niin keksin ihan uuden. Kuten että tekemättömien töiden määrä on suoraan verrannollinen kiireen määrään. MOT.

Kommentit

Muita juttuja

Uskaltaisinko olla onnellinen

Tyhmyyttä ja tahdittomuutta, mutta nyt jo kultaista energiaa