Minunko se pitää kaikki hoitaa…

Ilmeisesti. Tuli vaan taas mieleen siitä, mitä elämässä on menossa. Vitsi on tietysti siinä, että tiedän, että noin ei ole, ei pitäisi olla eikä ole kaikkein korkeimmaksi parhaaksi, jos on. Silti vähän ontuu käytännön toteutus.

Nyt pakkaan hurjalla kiireellä vaatteita, jotka sopivat sekä 25 asteen pakkaseen, 6 asteen vesisateeseen ja 13 asteen auringonpaisteeseen. Vähän tuppaa toteutus ontumaan tässäkin, kun vielä teen matkaa neljällä eri lentoyhtiöllä ja yhdellä ulkomaan bussilla, joissa kaikissa on erilaiset ja tiukat matkatavarasäännöt. Ei ois mitään ongelmaa, jos ois kantaja. Jolla tietysti ei saisi olla omia matkatavaroita.

Huomenna Kyprokselle, ja tammikuussa se tarkoittaa koukkaamista Brittein kautta, ja lisäksi lentokenttien vaihtamista. Vähän meinasi mennä vaikeaksi kotiin pääsy, ja ajattelin jo, että tammikuun lopulla saan leikkiä heinäsirkkaa hyppien kentältä toiselle läpi Euroopan. Lapsukainen sitten löysi jonkun ihan ihme yhtiön, jolla pääsee jonnekin pikkukentälle Englantiin, ja kun sieltä keinottelen itseni niiden tavaroiden kera julkisilla Gatwickiin, ollaankin jo melkein kotona. Tai ainakin 13 tunnin päässä, mikä sekin on aika hyvä.

Olen yrittänyt keksiä vaikka mitä tekosyitä tai oikeita syitä miksei tarvitsisi lähteä, mutta ei auta. Juu, on kiva päästä reissuun. Vähän lyhemmät matkat kuin 36 tuntia toiseen suuntaan ja 24 toiseen ois tosin suotavaa. Ja on kiva nähdä Susan, ja on kiva tehdä töitä vähän valoisammassa. Ei kuitenkaan lämpimämmässä, sillä etelän mailla on nykyään suht kylmää eikä taloissa lämmitystä. Lisäksi hommia piisaa, parissa viikossa on aikomus tehdä hurja määrä valmiiksi asti, ja monta asiaa mietintään ja kypsyttelyyn.

Maailma yrittää opettaa myös rajojen asettamista. Monia juttuja, joissa pitää sanoa ei, eikä se aina ole helppoa. Yllättävän moni on mm. kysellyt jo alkaneen kurssin perään. Ihmettelenkin sitä, miksi ei saa aikaiseksi asiaa, joka kiinnostaa. Se ei siis joko kiinnosta tarpeeksi, ihminen ei ole valmis sen tuomaan muutokseen tai se ei vain ole oikea. Niin tai näin, Arkkienkelien kurssi on menossa ja olen lukenut hymyillen ja vähän myös liikuttuneena jo tulleita palautteita. Ihme kurssi, kiitos yläkerran kaverit.

Yritän muilta mailta päivittää uusia kursseja nettiin. Oisivat sitten ajoissa kaikille… Nyt ei ennätä, enkä ole vielä edes päättänyt mikä tulee ensin. Kylläpä nuo taas kertovat, enkelit ja mestarit, kun on aikaa kuunnella. Toivottavasti en ala hyppiä innoissani lentokoneissa ja muissa kulkuvälineissä, vaan tulisi silleen vähän hillitympiä oivalluksia…

Tää vois nyt hoitaa vielä muutaman kymmenen isoa asiaa, joihin menee päivä kuhunkin, ennen lähtöä. Onneksi aika käyttäytyy erilailla korkeammissa ulottuvuuksissa, joten kun ensin vähän rauhoittuu ja meditoi, sitten saakin lyhyessä ajassa paljon aikaiseksi. Ja sitten menoksi. Hyvä siitä tulee, vaikka nyt ei vois vähempää kiinnostaa. Kaipa se innostus jostain löytyy, viimeistään bussissa kotimatkalla.

Kommentit

Muita juttuja

Muutos on hyvästä, muutos on hyvästä, muutos on hyvästä, muutos on hyvästä…

Lyhyempi kuin kanan lento

Merlinin luo