Kodinkoneiden vaihtoviikot – ja varpaiden

Olen ollut aivan äimänä, sillä omasta mielestä en kyllä sitten yhtään ole edistynyt henkisellä tiellä. Silti paukkuu laitteet ja uusia pääsee hommaamaan. Monet henkistä tietä kulkevat tietävät, että kun tapahtuu hyppäys energioissa, vaikka reikikurssi tai joku vastaava, voimakas meditaatio tms, ihmisen sähkökenttä muuttuu. Juu, ihminen on sähköinen olento. Kerran eräällä reikikurssilla oli tosi fiksu sähköinsinööri, joka osasi selittää tämän, mutta unohdin miten se meni. Toisaalta minulle kyllä riittää, että tiedän sen.

Siis kun ihmisen energia muuttuu, vaikutamme eri tavalla laitteisiimme. Lapsukaiset inhoaa sitä, että kun niiltä menee tietokone tai soitin tai mitä tahansa, äiti on onnesta sykkyrällä… Nyt menee sitten minulla laitteita vaihtoon. Ihan kiva, mutta toisaalta soisin tietäväni mistä on kyse. Itsestä kun tuntuu, että enempi taaksepäin on menty.

Toinen juttu, mikä ällistyttää, on varpaat ja jalat. Olen jo valittanutkin, että kolhin itseäni oikein kunnolla ennen lähtöä Kyprokselle, eikä varpaat muuten ole vieläkään kunnossa. En ole yhtään huolissani oisko murtuneet, kun ei niille nykyään kuitenkaan sen kummempaa tehdä. Oishan se toisaalta aika somaa, jos ois pikkuvarvas kipsissä… hei, yläkerta, tää oli vitsi! Mutta nyt olen satuttanut taas kunnolla saman jalan ja sen varpaat. Eli mitä? Oikea puoli, työ, maskuliinisuus, päättäväisyys, miehet elämässä (siis kuka..?) ynnä muuta. Varpaat liittyvät yksityiskohtiin. Kyprokselle lähtiessä olin tietävinäni mistä on kyse, kun en niin kovin innoissani lähtenyt hommia tekemään. Nyt sama homma jatkuu, vaikka tuo on ohi.

Lisäksi näen unia, joissa olen miestenvaatekaupoissa. En niitä itselle osta, eli en ole muuttunut piilotranssuksi edes unissa. Jotain on silti menossa. Pakko liittyä työhön ja ehkä energioiden tasapainoon. Meissä jokaisessa kun on molempia, sekä feminiinistä että maskuliinista energiaa. Saas nähdä miksi tästä vielä muututaan.

Kaiken myllerryksen keskellä olen äärimmäisen mielissäni Diana Cooper Foundationin opettajista. Tiedän, ihan ovat omiansa ilman minun panostani, joten ei mitään syytä olla sinänsä ylpeä. Olen silti, sillä koulussa ilmenneen hankaluuden seurauksena olen saanut viestejä, jotka saavat minut olemaan todella iloinen. Nää on meidän opeja! Viisaita, valaistuneita ja näkevät asiat korkeammasta perspektiivistä. Saa tää masterope olla mielissään omistaan:). Olen myös mielissäni tulevista mastereista, joita on neljä kasvamassa. Kohta meitä on Suomessa monta, ja sitten alkaa koulutuksiakin olla ihan eri tavalla tarjolla. Se vaikuttaa väistämättä energiaan, sillä niin iso hyppäys on Foundationin opekoulutuksen käyminen jokaiselle.

Olen myös saanut aikaiseksi pitkästä aikaa oman esitteen. Vähän otti lujille, kun tän markkinoinnin ammattilaisen mielestä tärkein mainoslause on Mitä se kellekään kuuluu mitä minä teen.  Indigo se siinä taas. No, koska tein esitteen, oli pakko keksiä siihen jotain sanottavaa. Voi vitsi, nythän mä vasta tajusin. Olisin voinut piirtää sarjakuvan… No, tehty mikä tehty.

Pistin esille myös kirjaluettelon kirjoittamistani. Ja kun ei kahdesta ole luetteloksi, niin oli pakko sitoutua ja keksiä nimi keskeneräiselle, joka on taas askeleen lähempänä painoa. Me ollaan mestareita kaikki – enkelien opas oman elämän mestaruuteen ilmestyy tänä keväänä. Niin sanotaan mun esitteessä, ja kaikkihan tiedämme, että kaikki painettu on totta. Katsotaan nyt muuttuuko nimi vieläkin, mutta tuo on ollut työnimenä nyt jonkun aikaa.

Näin yksi yö untakin kirjasta, ja harmittaa aika paljon, etten muista mitä siinä oli. Muistan nimittäin vain sen, että arkkienkeli Uriel antoi jotain juttuja kirjaa varten. Uriel ei ole minulle ollut kovin läheinen, mutta viime aikoina hän on kyllä alkanut tehdä läsnäoloaan tunnetuksi. Pitänee avata kanava hänelle, ja sitten vain kirjoittaa. Kaipa tuo aikanansa selviää.

Arkkienkeleiden kurssista tuli paljon todella ihanaa palautetta. Minusta yksi parhaista jutuista oli se, missä yksi ihminen sanoi kissansa rakastavan minun ääntäni. Aina, kun visualisaatio alkoi kuulua, kissa ryntäsi syliin kuuntelemaan ja kehräämään. Hienoa, kissafani:).

Kommentit

Muita juttuja

Uskaltaisinko olla onnellinen

Tyhmyyttä ja tahdittomuutta, mutta nyt jo kultaista energiaa