Lissabonin ihmeitä

Oisko ajankohdalla jotain tekemistä asian kanssa, ehkä. Kollektiivinen ykkösvuosi, kiinalainen uusi vuosi ja planeettojen pyörähtelyt ovat jotain muuttaneet, viime vuoden lopun syvässä mudassa kahlailu on jo melkein unohtunut. Tai sitten kyse oli siitä, ettei ollut tietokone mukana. Joka tapauksessa Lissabonin reissu sai taas uusia oivalluksia aikaiseksi. Asia, jonka todella tietää ja uskoo todeksi, ei silti välttämättä ole sisäistynyt kunnolla ennen kuin sen todella oivaltaa. Näitä tapahtui ihanassa Lissabonissa. Eikä se muutenkaan ole hullumpi paikka.

Oli tosi ihana olla auringossa ja tuulessa, katsella Atlantille ja istuskella katukahviloissa. Ja kiertää museoita ja paikkoja ja ottaa miljoona kuvaa, mikä on työtä. Puhuin ennen matkaa koko ajan siitä, että haluan mennä käymään Belemin tornissa, ja aiheutinkin hämmennystä kanssamatkaajissa, kun tornin ulkopuolella sanoin, että tää riittää, ei ole tarvetta mennä sisälle. Kyse olikin paikasta, sillä tunnistin samanlaisen energiasysäyksen kuin Aveburyn luona. En tiedä vielä mihin liittyy, ei ollut oikein aikaa tutkailla, mutta pitää kysyä yläkerrasta, kun tässä taas ennättää omiin hommiin rästien selvittelyjen jälkeen.



Olen aina vähän vieroksunut jatkuvaa puhelimen räpläämistä silloin, kun huomio voisi olla vaikka kauniissa maisemassa tai treffeissä. Juu, tuollainenkin ihme näkyi Helsingissä menomatkalla, kun oltiin illalla ravintolassa syömässä. Ilmiselvät treffit, ja kumpikin räpläsi puhelintaan koko ajan. Mistä ne tietää onko toisesta pidempiaikaiseksi kaveriksi, kun ei puhuta mitään? Ihan yhtä ymmälläni olen selfieistä. Eikö ihminen tajua missä hän on, jos ei ota kuvaa? Tai että hän on olemassa?

Oli siitä puhelimesta kyllä hyötyäkin, ja ennen kaikkea puhelimen käyttäjästä. Kun pilkkopimeässä löytää itsensä tuntemattomasta paikasta tuntemattomassa kaupungissa ilman mitään tietoa mihin pitäisi mennä, on älyttömän hyvä, että on puhelin ja sillä käyttäjä. Tosin tuo oli vasta pientä esimakua tulevasta. Kotimatka meni niin vaikeaksi, että sen oli pakko olla joku testi tai vihkimys. Aika rankkoja matkoja on tullut joskus tehtyä, siis uuvuttavia ja hankaluuksia sisältäviä, mutta ikinä ennen ei ole tarvinnut pyytää arkkienkeli Mikaelia apuun vähintään 2000 kertaa muutaman tunnin aikana  - enkä liioittele yhtään.

Muuten oli tosi kivaa, arkkienkeli Rafael näytti taas kykynsä matkojen ihanana auttajana. Muut vähän ihmetteli, kun välillä nauroin ääneen saadessani pyyntöön vastauksen noin minuutissa. Kiitos Rafael, kiitos Ganesh ja kiitos Mikael.

Menomatkalla olin aivan täpinässä, kun katselin ikkunasta Pyreneiden vuoristoa ja yritin tähyillä järjenvastaisesti näkyiskö Andorraa. Vieruskaveri ei tajunnut, miksi roikuin ikkunassa koko ajan, ja seura oli sellaista, etten viitsinyt sanoa, että lohikäärmeitä bongailen. 



Hämmästelin kovasti Lissabonin arkkitehtuuria. Kaupunki on niin omanlaisensa, että suu auki pitää taivastella koko ajan. Juu, on kaunista keramiikkaa kaduilla, seinissä ja joka paikassa. Sitten on valtavia aukioita, joiden olemassaolon syytä ei oikein tajua, ja lisäksi todella mielenkiintoisen näköistä uudempaa rakennuskantaa, josta tuli mieleen scifi-elokuvat. Mietinkin joitain rakennuksia katsellessani, että oisko Tähtiportin tekijät käyneet Lissabonissa, vai arkkitehdit Tähtiportti-faneja. Niin yksi yhteen meni jotkut jutut. Minusta oli oikeastaan mielenkiintoisin Santiago Calatravan suunnittelema Orient-asema. Kuka lienee, maailmankuulu arkkitehti, joka tuo luontoa teoksiinsa. Siis terveisiä Atlantikselta ilmiselvästi. Nyt jutut on vielä tehty betonista, ja tuntuu osin aika kamalalta kävellä betonikaarien alla, mutta jos ja kun ne voidaan toteuttaa jostain muusta materiaalista…. Vau. Kun käveltiin asemalla, näin mielessäni jotain samanlaista, mutta tehtynä kirkkaasta ja akvamariinista läpikuultavasta materiaalista. Oisko visio vai muisto, mutta kauniilta näytti. Ehkä joskus nähdään sitten sellaisiakin taas.

Olin myös tosi innoissani nähdessäni ihka elävän hain. Ihan siitä syystä, että ne liittyvät Kultaisen Atlantiksen viisauden ja tiedon säilyttämiseen, ja ovat yksi osa valon joukkoja. Ihan riippumatta huonosta maineestaan ja pelosta, jota herättävät ihmisissä. Jokaisella meistä on myös kehollinen puoli, kuten myös henkinen tarkoituksemme.


Käytiin myös Unescon maailmanperintökohteessa, Hieronymuksen luostarissa. On hieno paikka, johon Portugalin rikkaat porvarit ilmeisesti taivaspaikkojen toivossa upottivat rahaa tuhottomasti. Minusta se oli lähinnä aika kamala. Paljon enemmän luostarioloa tuli kaupungilla olevista versiosta. Jossa piti taas muistutella itseään siitä, että vaikka kirkko on kerännyt ja kai edelleenkin kerää rikkauksia ja valtaa, ilman tilauksia taiteilijat ja käsityöläiset eivät olisi luoneet valtavaa kauneutta, joka taas vuorostaan nosti energioita. Puolensa kullakin asialla.



Ihmeitä muutenkin oli Portugalissa. Näin mm. sellaisesta pimeässä hohtavasta keltaisesta muovista tehtyjä Neitsyt Marian patsaita. Fatimassahan on nähty Marian ilmestymisiä, ja siitä kyllä otetaan myös kaupallisesti paljon irti. Voisi olla aikas hienoa, jos illalla sammuttaisi valon ja Marian patsas vielä hohtaisi itsekseen:). Itse asiassa taitaisin haluta mennä käymään Fatimassa. Tämä oli eka kerta Portugalissa, ja nyt pyörittiin vain Lissabonissa. Energialtaan maa on erilainen kuin naapurinsa, joten senkin puoleen haluaisin mennä uudestaan käymään. Ehkä hörhöjen kanssa tai yksin, niin voisi vähän mietiskellä energia-asioita enemmänkin.

Nyt pitää selvitellä melkoinen kasa sähköposteja, kurssi-ilmoittautumisia ja hakemuksia, pari kurssipaikka-asiaa ja pistää viestiä Timille. Sitten manuaalien suomennoksia, muutaman jutun kääntämistä englanniksi ja saksankielisten nettisivujen vääntöä. Jossain vaiheessa ehkä ehdin kirjoittaa muutaman sanan omiinkin kursseihin ja kirjaan. Johon tuli opastusta myös, osana Lissabonin ihmeitä. Back to basic.

Kommentit

  1. Tämä kysymys ei liity sinuun, mutta kysyn sinulta, kun tiedät niin paljon :) Eli olen miettinyt, että miksi moni "henkisesti kehittynyt" ihminen tuntuu ulospäin energialtaan hyvin pinnalliselta, etäiseltä, jopa epämiellyttävältä? Miksi henkisesti kehittyneet (?) ihmiset puhuvat paskaa, ovat ylimielisiä ja kopeita? Jotenkin odottaisi tällaisilta ihmisiltä "Amma-tyylistä" säteilevää, rakkaudellista energiaa, viisautta, lämpöä ja sisäistä rauhaa, joka näkyy ulospäinkin.
    Tarkoitan tässä henkisesti kehittyneellä sellaista, joka tietää paljon henkisistä asioita, on opiskellut ja käynyt kursseja, myy henkisiä palveluita muille, antaa ymmärtää olevansa hyvin "selvänäköinen" jne. Mutta sitli monesti tällaisista ihmisistä ei säteile mitään rakkaudellista. En tietenkään tarkoita, että henkisten ihmisten pitäisi koko ajan syleillä koko maailmaa ja olla ystävällisiä kaikille, mutta jotenkin sitä olettaisi, että ihminen joka myy muille henkisiä palveluita ja antaa ymmärtää olevansa henkisesti korkealle kehittynyt, myös olisi jotenkin sydämellinen? Vai eikö näillä asioilla ole mitään yhteyttä?

    VastaaPoista
  2. Taisit itse vastata jo omaan kysymykseesi:). Ensiksikin on olemassa parantajia ja näkijöitä yms, joiden energia vain ei ole samalla taajudella itsen kanssa, ja silloin heidän energiansa voi tuntua oudolta.
    Toiseksi olen sitä mieltä, että henkisellä tiellä ei ole suorituspisteitä, eli vaikka olisi käynyt miljoona kurssia ja kuvittelisi ja väittäis seurustelevansa serafien kanssa, sillä ei ole mitään merkitystä. Oma energiavärähtely on se, mikä jotain merkitsee. Mielen avulla tätä tietä kulkevia on pajon, ja tykkään itsekin etsiä tietoa ja lukea aina lisää. Niin kivaa kuin se joskus itsestäkin olisi, se ei kuitenkaan riitä. Vasta, kun elää todeksi omassa arjessa sitä, minkä oikeaksi kokee, on kunnolla henkisellä polulla.
    Mutta me ollaan kaikki mestarikoulussa, ylösnousemustiellä, eikä kaikki natsaa kaikkien kanssa. Kuuntele omaa tuntemustasi ja valkkaa opet, hoitajat ja muut auttajan sen mukaan, kuka tuntuu itsestä oikealta. Sitä paitsi aina voi pyytää enkeleitä auttamaan, että löydät juuri oikeat ihmiset.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Muita juttuja

Tyhmyyttä ja tahdittomuutta, mutta nyt jo kultaista energiaa

Tunteita tulvimalla

Ei jaksa… tai ehkä kuitenkin pitäis, koska Atlantis kutsuu