Enkä halua sitäkään

Elämän valintojen tekeminen on nyt enempi ei, eikä, eikä tuota ainakaan –osastolta. Jotain haen, mutta en tunnista muuta kuin asioita, joita en halua. Mikä tietysti on totta kai eteenpäin sekin omalla tavallaan. Tämä on nyt vallalla vähän joka elämänalueella ja työssäkin joka asiassa. En tiedä mitä söisin, kun en halua mitään mitä kaupasta tai ravintolasta löytyy enkä ainakaan laittaa itsekään mitään. En saa laitettua huonekaluja paikoilleen, kun en osaa päättää mihin mikäkin tulee. Ynnä muuta vastaavaa. Enkeleillekin jupisen suupielestä, että en muuten usko sinuakaan. Jotain on menossa. Ehkä se on perääntyvä Venus, ehkä ylösnousemusoireilua, joka on iskenyt nyt vähän syvemmälle.

Olen niin jumissa kuin voi olla uuden kirjani kanssa. On suunnitelma rungosta, on kirjoitettukin jo aika paljon, ja silti tuntuu, että se viimeinen loksahdus ja sen myötä innostus uupuu. Ihania innostuksen kohtia on ollut pitkin kirjoitusurakkaa, mutta nyt kaipaisin sellaista innostusta, joka pistää hyppimään yläpystyä ja läpsimään kämmeniä enkeleille. Ei ole näkynyt, ei.

Olen tässä kaiken ohella yrittänyt kehitellä uuden kurssisysteemin pohjia ja rakennetta, ja tuo jumi vaikuttaa siihenkin. Teen jotain ja sitten totean, että en muuten halua tuotakaan. Mitä vetoa, että kun taloyhtiössä alkaa maanantaina keittiö- ja  lattiaremppa ja työmiehiä alkaa parveilla joka puolella, läimäisen oven nenän edessä kiinni ja sanon, etten muuten halua sitäkään…

No joo, kaipa se taas tästä. Näitä luovuuden jumituksia on sattunut, ja joka kerran on käynyt niin, että joku kynnys pitää ylittää, jonkun ahdistuksen läpi mennä, ennen kuin tulee se, mikä on todella oikein. Jos rutiinilla tekee, ei synny aitoa vaan toistettua, ainakin minulla. Rutiini on hyvästä tietyissä kohdin, mutta ei tässä.

Aina välillä huomaan ihania ilonaiheita, joten toivoa siis on. Olen niin mahdottoman mielissäni Serafinan opistoon tulevista ihmisistä, siitä, että kurssille tulevat juuri oikeat ihmiset. Kuten aina, tietysti, mutta koska tässä on vähän erityispiirteitä, on hienoa kokea se tuttuus, joka jo sähköposteista tulee. Odotan kovasti, että päästään virallisesti alkamaan. Tiedän, että kurssille tulijat ovat jo aloittaneet koulutuksensa sisätasoilla, sillä tekemistä on paljon.

Olen myös pyöritellyt numerologiajuttuja mielessäni, tulevan ammattikurssin kanssa. On niin mukavaa, kun saa jutella asioista ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät jo paljon ja haluavat ymmärtää enemmän. Siitäkin tulee kivaa. Joten kaipa se kirjoitusjumikin purkaantuu, että saan kirjan painoon suht pian. Seuraava ois jo tulossa…

Kommentit

Muita juttuja

Energiaa voisi vaihtaa

Asioilla on puolia, eli idioottimainen käytös voi olla muutakin

Eikö joku muukin voisi joskus ymmärtää