Murjottaisko vai oisko pahalla päällä

Tiedän, että kaikki hehkuttaa nyt ihanaa sitä sun tätä, ja planeetat pyörii ja menee ristiin ja ties mitä. Ei nyt ihan tunnu kovin onnelliselta. Osin kyllä, mutta suurimmaksi osaksi olen todella vähemmän mielissäni siitä, että joudun pakosta tekemään asioita, jotka ei innosta.

Ois kivojakin asioita oottamassa, ja siksi esimerkiksi Wordillä taitto ottaa päähän. Tiedän, että asiaan on syynsä, mutta silti se on minusta idioottimaista ja lisäksi hankalaa, koska kyseessä ei ole taitto-ohjelma. Ja lisäksi muut kyselee minulta miten tehdään tuo ja tämä… hitsi, opetelkaa ite ohjelmanne.

No niin, kuten näkyy, vähän turhauttaa. Eniten se, että kuvittelin päivittäväni yhden manuaalin päivässä, korkeintaan kahdessa, se kun on jo suomennettu. Meni neljä päivää, ja vielä kun on seitsemän vai oisko kahdeksan jäljellä… Ääh.

Ihaniakin asioita on toki elämässä, mutta ne jää tämän harmistuksen alle. Olen ollut todella iloinen kaikista palautteista, joita lohikäärmeet ja arkkienkelit ja muut kurssit ovat tuoneet. Kiitos kaikille, jotka kirjoititte ja kerroitte mitä on tapahtunut. Ihania asioita, ja sydäntä lämmittää kuulla niitä.
On ollut myös hienoa lukea niiden ihmisten viestejä, jotka haluavat tulla mukaan Serafinan opistoon. Olen joutunut sanomaan muutamalle, että kurssi ei ole heille sopiva, ja tiedän, että se ei varmasti tunnu kivalta. Se on kuitenkin tehtävä, jotta ryhmä on juuri se, mikä on tarkoitettukin. En minä ehkä sitä itse niin tarkkaan osaisi sanoa, mutta opastus on niin vahvaa, että on pakko toimia sen mukaan. No joo, pakko ja pakko, meillä on vapaa tahto, eli voisin tehdä toisinkin. Tiedän silti, että kyse on kaikkien korkeimmasta parhaasta, eli jos kurssilla on ihmisiä, jotka kuuluvat johonkin toiseen ryhmään, pieleen menee kaikilta, ja he, ketkä kuuluvat toiseen porukkaan, menettävät ehkä tilaisuutensa löytää oma paikkansa. Eli parempi näin, vaikka ei kivaa.

Sain kutsun, ja myös huomasin netistä yhden yhdistyksen, johon voisin oman osaamiseni perusteella liittyä jäseneksi. Alkoi vaan nyppiä sekin… Taitaa minun kartalla olla joku planeetta kädet puuskassa puhkumassa – en tahdo, enkä halua että kukaan muukaan tahtoo… Siis yhdistys on, ja tarkoitus on varmasti hyvä ja ylevä ja vaikka mitä. Mutta hei, eikö me olla menty jo tuosta eteenpäin? Tiedän toki, että meitä on moneen junaan, ja osa on vasta alussa ja niin edelleen, mutta jotenkin eilisen eväät tähän päivään tuntuu turhilta. Tai ehkä parempi sana on rajoittuneilta. Asia, mikä on toiminut eilen, toimii luultavasti tänäänkin sillä porukalla, joka on samalla tasolla. Mutta myös he tarvitsevat jotain uutta, uuden energian lähestymis- tai tarkastelutapaa. Siksi nuo entiset ideat nyt toteutettuna ei oikein jaksa innostuttaa.

Törmäsin sellaiseenkin ihmeeseen, että ihminen ei voinut käydä reikimasterkoulutusta, koska sen hinta oli ihan mieletön. Suomessa. Jokainen löytäköön oman reikiopettajansa ja kulkekoon reikipolkuaan ihan omalla tavallaan, mutta soisin kyllä, että myös perinteisten linjojen kannattajat nostaisivat katseensa sääntökirjasta ylöspäin. Reiki ei kysy linjaa, ei sääntöjä, ei sitä paljonko olet maksanut kurssista. Pätevyys tulee kyvystä olla puhdas kanava ja omasta henkisestä ja ihmisenä kasvusta. Eli hyvin suuri osa reikiläisistä on vallan loistavia hommassaan, linjasta riippumatta, ja pystyy tuomaan korkeaa energiaa kauttaan. Siksi onkin aika outoa, että vielä näissä energioissa törmää menneiden vuosien tapoihin. Millä en tietenkään tarkoita, etteikö koulutuksesta tulisi ottaa maksua. Päinvastoin. Omat kurssilaiset joutuu kuuntelemaan moneen kertaan saarnan runsaudesta, rahasta ja energiatasapainosta, jotka kaikki ovat korkeampaa energiaa.

Pitäisi vissiin etsiä myytäviä luistimia, että pääsis kauppaan käymään. Jalkakäytävät ovat taas siinä tilassa, että piikkikengät ois hyvä (joita ei ole) tai sitten luistimet (joita ei myöskään ole). Enkä muuten ole ihan varma luistelutaidostakaan…

Facebook töppäilee kanssa niin, että ahistaa. Systeemi vaihtoi kirjoittaja-tittelini kirjailijaksi, jota en ole enkä halua olla, eikä anna millään vaihtaa sitä. Parempi se silti tietysti on kuin Dianan, joka näkyi ainakin jossain vaiheessa olevan kuvataiteilija tms. Jos kerran halutaan tehdä kaikista standardien mukaista massaa, eikö sitä voisi tehdä kunnolla...

Jossain vaiheessa ajattelin perustaa uuden kansainvälisen päivän: Minulla ei ole kivaa enkä halua että kellään muullakaan on. En nyt ehkä kuitenkaan menis noin pitkälle, joten ehkä perustan vain sellaisen, että mulla ei ole kivaa, enkä halua, että yritätte piristää minua.

Kommentit

  1. Ihana Ulla! 😁 Sinun kirjoituksista tulee aina niin hyvälle tuulelle! <3

    VastaaPoista
  2. Mahtavaa. :D Samat fiilikset täällä. :D Blogiasi on kiva lukea ja tykkään, kun sanot suoraan. :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos, ihana saada palautetta.
    On ollut tosi kiva sekin, että ihmiset ovat nykäisseet hihasta ja kertoneet, että lukevat blogia.
    Kiitos lukijoille, kiitos kommentoijille.
    t. Ulla

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Muita juttuja

Kantaisko siivet

Muuttaisko Tuusulaan vai vaihtaisko nimensä

Uusi aika ois sit vissiin täällä – kursseja Kultaiselta Atlantikselta