Sädehtimistä

Olen taas aivan intona ihanista säteistä, joita tänne(kin) maailmaan saamme. En tiedä miksi juuri säteet saavat minut pomppimaan innosta, mutta niin vain on. Syy varmaan selviää joskus, viimeistään elämien välissä. Joka tapauksessa ihanat värisäteet ovat olemassa, käytettävissä ja alan vähitellen tajuta niistäkin uusia ulottuvuuksia. Tämä on muutenkin yksi seiska-ihmisen parhaimpia juttuja tässä ajassa. Kun värähtely nousee, on mahdollista saada uutta tietoa ja uutta kokemusta ja uusia oivalluksia ihan koko ajan kaikesta mielenkiintoisesta.

Olen tosi kiitollinen arkkienkeli Metatronille, joka jaksaa jeesata ja vastailla minun varmasti yksinkertaisiin kysymyksiini. Metatroniin on ainakin minun hyvin helppo olla yhteydessä, joten tulee käännyttyä sinne päin aika usein, kun haluan tarkistaa jotain. Toisaalta vähän tuntuu, että hänellä ois isompiakin hommia, mutta monet minun auttajistani sanovat että mieti ite, jos on tarpeen, ja luotan, että Metatron tekee myös niin. Joskus on tarpeen miettiä ihan itse, sillä vastuu omasta elämästä ja ratkaisuista on aina itsellä. Enkelit ja muut valon joukot eivät voi eivätkä halua elää elämäämme puolestamme. Kuitenkin joihinkin asioihin on saatava ylemmän auktoriteetin vahvistus, ennen kuin arvaa alkaa sanaa julistamaan.

Vähän pitkin hampain pitää muuten myöntää, että Muuta elämäsi/Transform Your Life on mielenkiintoinen koulutus. Siksi vähän nutisen, koska siinä olevat asiat on tullut käytyä jo aikapäiviä sitten, ja muutenkin olen sitä mieltä, että kuopasta ois parempi päästä pois kuin jäädä sinne pyörimään. Nyt kuitenkin, kun olen viimeisiä sivuja suomennellut ja vähän hymyillyt tulevan kurssin tiimoilta, on myönnettävä, että ihan on pikkuisen roskia vielä omissakin silmissä. Olisin niin kovin mielelläni se poikkeus, joka vahvistaa säännön, mutta niin vain taidan omata ihan samoja elkeitä kuin ihmisetkin. On se niin väärin.

Maailman peilaus on mielenkiintoista. Ja toisten kohdalla se on paljon helpompi ymmärtää ja hyväksyä kuin omallaan… Olen vierestä katsellut, miten muutama ihminen on saanut mielenkiintoisen pyörityksen elämäänsä, koska eivät suostu näkemään että kyse on itsestä, ei siitä toisesta, joka tekee ärsyttäviä juttuja. Jossain vaiheessa se aina valkenee kaikille, toivon vain että mahd nopsaan, ettei soppa syvene enää kovin paljoa. Omaa peilausta jäin miettimään juuri siksi, että tuliko näiden ihmisten outoudet minun tietooni siksi, että teen niin itsekin jossain kohtaa. Onneksi, ennen kuin aloin todella miettiä päätä pyörryksiin, muistin, että jos se kolahtaa, se on itsessä, jos vain huomioi ilman ihmeempiä tunnekuohuja, ei ole oma apina eikä oma sirkus.

Minusta tuo on tosi hyvä sanonta, not my monkey, not my circus. Omassakin elämässä on ihan tarpeeksi tekemistä ilman, että kantaa vastuuta asioista, joille ei voi mitään tai että yrittää vahtia vieraiden ihmisten tekemisiä. Kun sais edes itsensä eteenpäin suhteellisen sujuvasti, niin sekin olisi jo paljon. Lisäksi mitä korkeammalle tämä planeetta värähtelyissä nousee, sitä enemmän pitää olla varuillaan, ettei mene sorkkimaan. Monet heräävät äkillisesti, ja se tietää useimmiten hankaluuksia. Jos yrittää poistaa näitä hankaluuksia tai sanella miten toisten tulee elää, tekee todella paljon ongelmia sekä itselleen että muille. Minusta on todella älytöntä mennä sorkkimaan toisen mahdollisuutta henkiseen kasvuun tai elämänsä muutokseen. Jumalia emme ole, eikä taideta olla edes mestareita vielä.

Joskus on hankala erottaa mikä on auttamista, mikä sekaantumista ja mikä auttaminen olisi parasta. Yritän pitää suuta kiinni yhden lähimmäisen elämän suhteen, kun katson vierestä miten hän tempoilee sinne tänne yrittäessään löytää parasta suuntaansa. Luulen tietäväni mikä se paras on, mutta en voi olla varma. Ja se, mikä alkuun näyttää ei-niin-hyvältä, voi pitkän päälle olla se askelma, jota tarvitaan parhaaseen tulokseen. Eli pidän suuni kiinni ja kyselen vain yleisiä, kuten No tuntuuko se parhaalta vaihtoehdolta.

Tim Whildin kanssa on viestitelty suht paljon viime aikoina. Taitaa Timin vierailu vähän venyä, mutta ihan vielä en ole valmis antamaan periksi. Lisäksi muutkin yhteistyökuviot ovat alkamassa, joten katsotaas taas miten tässä käy. Maailmassa ei ole kovin montaa ihmistä, joiden takia viitsisin liikahtaa luentosaliin. Diana Cooper on yksi, Tim on toinen ja … öööh… tuota, en ihan heti keksi kolmatta. Ehkä Joe Vitale, ihan siksi, että pidän hänen tyylistään. Mutta joka tapauksessa Tim on tulossa, heti, kun saadaan päivät kohdilleen ja joku hyvä kurssipaikka varattua.

Kommentit

Muita juttuja

Tanssia lohikäärmeiden kanssa ja muuta kivaa

Maatähden muutosta

Niin muuttuu maailma(nkuva)