Pyöritystä

Merkuriuskin sitten pyörähti peruuttamaan. Onko niitä jo neljä planeettaa menossa taaksepäin? Ja Pluto liittyy seuraan ensi viikolla. Voi meitä…

Itse asiassa jokainen planeettahan kulkee ihan normaalisti etiäpäin, meistä katsottuna ne vain menevät taaksepäin. Eli juuri niin. Omasta itsestä on kyse, siitä, että sisimmästä saattaa ilmaantua asioita, joita ei olisi ihan valmis hyväksymään. Olen kompuroinut itse sen kanssa, miten kynsin hampain yritän pitää kiinni pitäisi-tulkinnasta, enkä millään tahtoisi hyväksyä sitä, että olen sysännyt syrjään sisimpiä juttujani. On niin paljon helpompi toimia vallitsevien käsitysten mukaisesti, ja sitten olla onneton, kun maailma ei ymmärrä…

Huomasin tuossa yksi päivä ihmeellisen ajatuksen pyörivän päässäni. Mietin kaikkia juttuja, joita olisin voinut tajuta jo vuosikausia tai vuosikymmeniä sitten, jos olisin ollut fiksumpi. Juu, näitä taitaa riittää kaikilla. Hupaisinta oli se, että huomasin miettiväni yhtä juttua ja tajusin, että ihan samaa mietin melkein kymmenen vuotta sitten. Eikä mikään ole muuttunut. Arvatkaa masensiko. Ja sitten jostain pälkähti päähän ajatus, että seuraavat 70 vuotta toimin toisin.

Nyt sitten yritän sisäistää uuden alun seuraavaa 70 vuotta varten, vaikka välillä on vaikeaa. Soimaan itseäni, kun on vuosia mennyt hukkaan – ja juu, sehän auttaa… Pyristelen vanhoissa tavoissa ja vanhoissa pitäisi-asioissa ja olen noin yleensä kärttyinen, kun kukaan ei tee muutosta puolestani – ja juu, sekin auttaa… Mutta tietysti vuosia on siis aika monta edessä, jos tuo ajatus jotain osviittaa antaa. Sitä ihanampia ja iloisempia, terveempiä ja onnellisempia, elinvoimaisempia ja energisempiä, mitä pikemmin korjaan edes vähän tapojani. Kun vain sais aikaiseksi.

Hupaisaa on sekin, että keho on päättänyt osallistua aktiivisesti tähän muutokseen. Se teki muuten saman tempun kerran ennenkin, ja siitä seurasikin kaikkea kivaa, kun otin onkeeni vinkeistä. Käytännössä kehon osallistuminen muutokseen tarkoittaa sitä, että mikään ruoka ei sovi, ja olen lopettanut nukkumisen. Vähän menee sumussa kaikki päivät, mutta yritän opetella uusia tapoja.

Aamulla ei voi lojua sängyssä, sillä yläkerrasta kuuluu niin kova meteli heti seitsemän jälkeen. Keittiö- ja lattiaremppa kun alkoi – yllätys, yllätys – keskimmäisen rappukäytävän keskimmäisestä asunnosta. Eli onpa mielenkiintoista sekin. Miksei reunimmaisen rapun ensimmäisestä? Toivon mukaan ilmoittavat, jos aikovat pika puoliin tulla tähän asuntoon, että ehdin pakata kamoja alta pois. Ja etsiä yösijaa.

Mutta kun aamusta ei voi nukkua, eikä illasta nukuta, eikä yöllä tule uni, on paljon hyvää aikaa pohtia asioita. Yritän kovasti pitää mentaalikehoa vähän tyynempänä, että nukahtaisin, mutta minkäs teet. Ne on ne kuudet aivot. Ajatuksia riittää, ja monet vielä niin mielenkiintoisia, että pitää välillä kirjoittaa ylöskin. Paljon ideoita tulevaa varten on siis saatu, ja jossain vaiheessa ehkä ne toteutetaankin.

Olen ollut mielissäni kaikesta ihanasta palautteesta, jota on tullut roppakaupalla. On hienoa, kun kurssit antavat kurssilaisille oivalluksia, energiaa ja vahvempia yhteyksiä omaa elämää varten. Ja sekin on kiva, että suunnitelma, joka on päässä vielä toteutumatta, on ilmi selvästi oikea suunta, niin paljon tukee kyselyjä asioista, jotka siihen liittyvät. Ajatuksena oli kesän aikana rakentaa vähän uudelle mallille kurssitarjontaa, ja nyt sitten vastailen joka päivä viesteihin, jossa pitää selittää, että pian, pian, yritä kestää…

Kirjajumi on selvinnyt. Kyseessä oli ongelma miten yhdistää asioita, kun tuntui, että kaikki kirjoitettu ja suunniteltu oli tärkeää, mutta niistä ei syntynyt kokonaisuutta. Koska nyt olen niin monesta paikasta kuullut, tältä tasolta ja yläkerrasta, että tee kaksi kirjaa, olen päättänyt toimia niin. Eli tulossa on kaksi kirjaa, ja eka tulee suht pian, koska siihen on aineisto ja melkein kasassa. Toinen onkin sitten sellainen, että ehkä se vaatii Serafinan opistoa minultakin, että saan sen tehtyä. Tai Tim Whildin ylösnousemusope-koulutusta, sillä sekin alkaa ihan kohta. Voi että olen siitä muuten innoissani, en muista koska olisin ollut jostain näin innoissaan. Ehkä silloin, kun aloitin Diana Cooper Schoolin. Tai mestarit-opekoulutuksesta. Tai Atlantis-opekoulutuksesta. Tai 2012-koulutuksesta, joka nykyään on Kohti vuotta 2032.  Mutta siis kovasti intoa ja hermostumista löytyy. Hermostuttaa myös, ja sehän on aina hyvä merkki. Kaikki merkityksellinen sisältää ripauksen hermostumista, sillä se tuo muutoksen tullessaan.

Kommentit

Muita juttuja

Tanssia lohikäärmeiden kanssa ja muuta kivaa

Maatähden muutosta

Niin muuttuu maailma(nkuva)