Yhden lauseen kirjat ja appiukko avaruusaluksessa

Nykyään on enempi sääntö kuin poikkeus, että bongaan jonkun kirjan, jossa on mielenkiintoinen lause, ajatus tai ehkä peräti kappale. Sitten ostan sen, ja huomaan, että kas vain, se oli ainoa mielenkiintoinen juttu koko opuksessa, muu on sitä samaa vanhaa. Kertoo ehkä enemmän minusta kuin kirjoista, tai ehkä vielä enemmän siitä, että meitä on moneen junaan ja kerrokseen.

On aika turha odottaa, että samat jutut on mielenkiintoisia heistä, ketkä ovat tietään kulkeneet jo jonkun matkaa ja heillä, ketkä vasta heräävät. Olenkin miettinyt myös sitä, että mitenhän tuon asian kanssa nykyään on, kun henkiselle tielle heräävillä pitäisi olla tässä vaiheessa paljon parempi ymmärrys jutuista kuin vuosia sitten saman tehneillä. Luultavasti jokaisen on silti selviteltävä tiensä käsiteviidakossa ja erilaisten totuuksien seassa kunnes oma tie kirkastuu ja oma totuus alkaa vahvistua. Ehkä se vain sujuu nopeammin, toivon mukaan ja ehkä varmasti luultavimmin.

Yksi mielenkiintoinen lause yhdestä muuten tylsästä kirjasta, joka koski asiaa, joka omassa elämässä oli ajankohtaista kymmenen vuotta sitten, liittyi symmetriaan elämässä. Sana symmetria kiinnitti huomion, ja ilmeisesti vaatii vähän pohtimista ja keskusteluja Metatronin kanssa, sillä kirja puhui - yllätys, yllätys – siitä, miten ihan on itse suunniteltu tänne tuloa. Mutta mitä jos olisi jonkinlainen symmetria? Numerologille tietysti elämän spiraali ja aaltoliike on aika itsestään selvää elämänvaiheiden yms. kautta. Mutta asiaan taitaa liittyä vähän muutakin, koska havahduin tuohon asiaan. Katsotaan miten käy.

Englannintaitoni on ehkä pikkaisen ollut hukassa viime aikoina, kun otin suhteellisen kirjaimellisesti sen, mitä sanottiin, ja jäin pohtimaan mitä sille tutun appiukolle oikein tapahtui. Asian kun voi kääntää niin, että joko tyyppi haettiin putkaan tai sairaalaan tai että nyt meni välit kokonaan. Tai sitten niin, että nyt tuli pieniä vihreitä miehiä ja appiukko häipyi niitten matkaan. Mitä tuohon sitten sanoo, kun ei tiedä toivottaisko hyvää matkaa vai pahoittelisiko vai olisiko innoissaan. Jotenkin kun pitäisi kommentoida, eikä aina tilanteessa pysty kaivamaan nettiä esiin ja miettimään.  Tyydyin sitten mutisemaan jotain että toivottavasti kaikki järjestyy parhaimmalla mahdollisella tavalla, se kai sopii kaikkiin vaihtoehtoihin. Ehkä pitäisi kuitenkin lähteä sille englanninkurssille mitä olen hinkunut pitkän aikaa.

Olen myös hihitellyt itsekseni ja myös kavereiden kanssa uskomusten ja tulkintojen kiveen hakattuja versioita. Joku aika sitten oli uutinen, jossa päiviteltiin sitä, että vaikka ihmiselle esitetään selvät todisteet, että asia ei ole niin kuin uskot, juuri kukaan ei muuta mielipidettään, vaan päinvastoin etsii lisää todisteita siihen, että on oikeassa. Jutussa sitten ihmeteltiin sitä, miten ihmiset ei luota tieteeseen. No joo, oisko asialle syynsä. Jos tieteentekijät etsisivät oikeasti uutta eivätkä haluaisi välttämättä todistella miten kaikki mitä he eivät ole ennen kokeneet on mahdotonta, voisin ehkä hitusen enemmän luottaakin. Tai jos joku ymmärtäisi, että näillä välineillä, tällä tietämyksellä ja ymmärryksellä olen sitä mieltä, mutta asia voi muuttua, kun saamme lisää tietoa, voisin ehkä enemmän arvostaakin tyyppejä. Tai jos tulokset ei riippuisi rahoittajasta… Nämä on tietysti kärjistettyjä, eikä pidä paikkaansa kuin joihinkin tieteentekijöihin. Toivottavasti.

Uskomukset ovat kyllä oikeasti mielenkiintoisia, ja oma mielipide vaikuttaa siihen, miten maailmaa tulkitsemme, mitä luetusta ymmärrämme ja miten kuulemme. Ja tuota on hankala mistään ulkopuolelta muuttaa. Muutos tulee sisältä, jos on tullakseen. Luultavasti kaikilla ennen pitkää, mutta sitä odotellessa uhrisyndrooma on voimissaan. On varmaan tosi vaikeaa elää, jos ei voi ymmärtää miksei muu maailma ymmärrä omaa mielipidettä, koska se on ainoa oikea. Tuo on tietysti ihan terve asenne toisaalta, sillä omaa tietään pitää jokaisen mennä. Ongelmia se minusta aiheuttaa siinä vaiheessa, kun oikeutusta omalle mielipiteelle tulkitaan mistä tahansa. Mutta kaipa tuo on se mikä maailmaa on aiemmin pyörittänyt, ja pyörittää edelleen joissain tapauksissa. Muiden pitää olla väärässä, koska minä olen oikeassa, ja koska minä olen oikeassa, tämä tai tuo todistaa sen. Oisko tuossakin jotain symmetriaa?

Kommentit

Muita juttuja

Enkelien valomerkit

Inhottava minä, Timin kurssi ja hyvää uutta vuotta

Lohikäärmeitä ja muuta ikuista