Aina vaan muuttuu

On ollut mahtavaa saada lähetellä todistuksia numerologian ammattikurssin käyneille. On ollut tosi kiva kurssin mittaan saada selittää asioita ihmisille vähän pidemmälle, ja saada samalla itsekin taas uusia juttuja pohdittavaksi yläkerrasta.

Nauroin taas kerran itsekseni, kun mietin yhtä Serafinan opiston juttua, ja aloin nähdä matemaattisia kaavoja. Menee ehkä vähän ohi nykyisestä tietoisuuden tasosta… Tai sitten ei, ei ne kovin monimutkaiselta näyttäneet. Enkä tietenkään kirjoittanut niitä muistin, joten pohtiminen jää odottamaan seuraavaa ilmestymiskertaa.

On ihan selvästi niin, että nyt tulee jatkuvasti uutta kaikille. Kun ymmärtää jotain, on oppinut jotain tai oivaltanut jotain, sen jälkeen on melkein heti tulossa toinen askelma. Tuntuu, että vauhti on kiihtynyt yhä entisestään, jopa tämän vuoden aikana.

Serafinan opisto on puolivälissä, vähän yli, ja sen myötä on myös monenlaista tapahtunut. Kurssilaisille, ja myös minulle. Tämän viikon yötyöskentelyn Havaiji on ollut ainakin minulle tosi ihana, herään aamulla autuaallisen onnellisena ja se jatkuu pitkään. Mikä on aivan ihanaa, sillä tuntuu, että liikaa tulee otettua itselleen muiden ongelmia ja putsauksia. En kovin tietoisesti, mutta aina välillä havahdun siihen, että hei, kenen juttu tää on… Yleensä ei ole oma.

Nyt, kun planeetan puhdistus on alkanut toden teolla, on entistä tärkeämpää ymmärtää, että elämä ei ole tarkoitettu pelkäksi puhdistamiseksi. Putsataan, kyllä, ilman muuta. Mutta ei voi jäädä tulee makaamaan, eli eteenpäin on mentävä niillä eväillä joita nyt on. Jos jää odottamaan sitten-kun-on-puhdasta-tilannetta, sitä ei tule koskaan.

Sana karma sai ihmiset heittäytymään lattialle ja leikkimään kuollutta, ettei se iske, eikä ainakaan tarvitse ottaa mitään vastuuta omasta elämästä. Aika paljon on edelleen niin, heillä, ketkä ovat vasta alkaneet ymmärtää henkistä todellisuutta. Nyt minusta pidemmälle ehtineillä on sama asenne puhdistuksen kanssa. Kauheaa, miten paljon omasta itsestä löytyy putsattavaa ja kauheaa miten paljon maailmasta sitä löytyy ja hyvänen aika, lähimmäisillä sitä vasta onkin. No niin on.

Jos tuohon jää jumiiin, se on tekosyy olla ottamatta vastuuta omasta elämästä. Sitä paitsi oman energian kohottaminen automaattisesti vähentää puhdistustarvetta ja monet jutut häipyvät valoon ilman, että niiden kanssa pitää tuskailla. Kaipa se on se muutoksen pelko, kuten aina. Mikä tahansa tuttu, vaikka itsen vahingoittavien uskomusten kaivelu voittaa aina sen, että pitäisi astua tuntemattomaan olotilaan, vaikkapa onnellisuuteen. 

Pikkaisen on haastavaa elämää kyllä muutoksen kourissa, ainakin täällä missä on menossa kolmenlaista remppaa samaan aikaan. Metelin määrä vaihtelee, mutta sitä on. Pölyn, maalin ja muiden aineiden katkun määräkin vähän vaihtelee, mutta niitäkin on koko ajan. Rakennusmiesten, maalarien ja ties minkä äijien määräkin vähän vaihtelee, mutta heitäkin on. Jos ei parvekkeella, niin ikkunan takana. Jos ei ikkunan takana, seinän takana poraamassa. Jos ei siellä, niin tukkimassa sahaussysteemeillä kulkua ulko-ovesta.

Olisin enemmän mielissäni tulevasta uudesta hienosta ulkoasusta ja keittiöstä ja (vihdoin!) lattioista, jos ei taloyhtiö rakentaisi näistä metalliasuntoja. Nimittäin lattian tulevat olemaan harmaata laminaattia, ja kaikki muu on suht valkoista. Kyllä se minulle aika hyvin käy, koska fengshuin elementtikierrossa metalli tukee minun pienoista vesimäärääni, mutta vähän tuntuu, että menee liiallisuuksiin. Liiallinen metalli voi jähmettää kokonaan, joten poltellaan sitten kai enemmän kynttilöitä.

Kommentit

Muita juttuja

Ei jaksa… tai ehkä kuitenkin pitäis, koska Atlantis kutsuu

Selvittiinpä siitäkin

Maatähden muutosta