Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2017.

Enkelien valomerkit

Kuva
Luin kesken olevaa enkelikirjaani, ja jostain silmiin sattui sanat enkelien valomerkit. Piti ihan vieritellä takaisin ja tarkistaa olenko kirjoittanut sellaista. No en ole, mutta jostain syystä se eteen tuotiin. Oisko siis siipiveikoilla joku juttu, jonka haluavat läpi?

Enkelikirja, se ensimmäinen, oli jo melkein valmis, ja sitten menin taas tyhmyyttäni kysymään yläkerrasta mitä vielä. Sitten tuli semmoinen lista täydennystä, että vähän aikaa saa vielä naputella. Ensimmäinen se kirja on siksi, että itse asiassa olin kirjoittamassa ihan toisenlaista enkelikirjaa, mutta tämä perusteos tuppasi väliin. Ensin rakennetaan pohja, ja sitten vasta jatko, väittivät kaverit, vaikka minusta ihan hyvin voisi aloittaa kohdasta kahdeksan ja puoli. Noin kuvaannollisesti.

Tämä kesä on avannut kyllä silmiä myös sille, miksi juuri tuo kirja on työn alla. Olen niin hörhöjen ympäröimä, että en aina tahdo muistaa, että maailmassa ja vielä Suomessakin on paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä mistään mitään, e…

Lohikäärmeitä ja muuta ikuista

Kuva
Kotimaan matkailua tuli vähän harrastettua. Kävin Tampereella katsomassa Kiinan keisarien Kielletyn kaupungin näyttelyä, ja samalla Kivimuseossa. Matkaseura ei oikein ensin tahtonut ymmärtää, kun annoin yhden kameroistani käteen, ja sanoin, että kuvaa kaikki, missä on lohikäärme. Ei siellä kovin montaa ollut, mutta muutama kumminkin. Aika pieni näyttely, mutta koska tykkään kovasti tuomari Deen seikkailuista, oli kiva nähdä ihan livenä hänen aikalaisiaan tavaroita, kuten kirjoitusvälineet. Lisäksi tietysti ne lohikäärmeet olivat hienoja.


Kivimuseossa näin myös livenä asioita, joista olen vain lukenut. Välillä tuntuu kuin olisin kolmevuotias, kun silmät ymmyrkäisinä selitän matkakumppanille, että kato tota… Suurta innostusta herätti tällä kertaa noduli. Ihan oikea sellainen, hain hampaineen kaikkineen. Vau. Kyllä luonto on ihmeellinen. Trilobiitti oli toinen, mikä oli kiva nähdä oikeasti. Vautsi. Kristallit ja kivet oli tietysti mahtavia. Kivimuseossa oli laitettu ametistionkaloita y…

Onnellisuutta ja vähän muutakin

On ollut melkoista heittelyä monessa mielessä. Onnellisuus ilmaantui elämään vahvemmin taas, kun sain olla kolme päivää ihanien ihmisten kanssa Kultaisen Atlantiksen tunnelmissa. Ryhmien energiat on nykyään niin mahtavia, kun jo ennen inkarnoitumista sovitut tapaamiset alkavat toteutua ja yhdessä tehdään asioita. Lisäksi, koska kyseessä oli ihan kohta valmiit Diana Cooper Foundationin masteropettajat, luotiin myös uutta. Täydenkuun myötä saatiin oivallus ja työkalu ihan arkeen itselle ja ehkä laajemminkin leviteltäväksi. Oli kivaa, ja ihanaa sekin, että pian taas jatkuu, Atlantis-opekoulutus kun on kuuden päivän mittainen. Olen kyllä onnellinen tästä työstä, ihmisistä, joita tapaan ja joiden kanssa saan tehdä yhteistyötä. No joo, siipiveikoista myös, vaikka ne on taas nalkuttaneet melkoisesti viime aikoina.

Remontin keskellä alkaa kypsyttää taas melkoisen totaalisesti. Ois niin somaa, kun keittiössä olisi kaikki kaapit ja muut puuttuvat osat paikallaan, että voisi purkaa laatikot, mu…

Luottaisko itseensä

Olen lukenut taas kiitettävän määrän selityksiä, miksi tämä heinäkuu on vaikka mitä. Unohdin valitettavasti välittömästi mikä planeetta ja mitä sitten, mutta noin yleinen mielikuva jäi, että taas kerran taivas putoaa niskaan. Oisko ollut viikko sitten viimeksi…

On mielenkiintoista kaikki, mitä taivaalla on menossa, ja se vaikuttaa meihin suuresti. Mutta jos alkaa seurata joka ikistä neuvoa ja varoitusta ja käyttää aikaa niiden lukemiseen ja/tai katsomiseen, ei ennätä elää ollenkaan. Luin taas kerran Diana Cooperin Atlantis-kirjaa muistin virkistykseksi, ja sieltä sattui silmään sellainenkin juttu, että Kultaisella Atlantiksella ihmiset eivät juurikaan käyttäneet astrologiaa, sillä he elivät niin tässä hetkessä. Heillä oli tietysti hyvin koulutettu papistonsa, joka kertoi, jos johonkin piti varautua, vaikka nyt kuunpimennykseen, jolloin energialinjojen teho heikkeni ja henkilökohtaisten alusten piti pysyä maassa. Ihmiset eivät kuitenkaan jatkuvasti odottaneet ja miettineet mitä tulema…