Ametisteista en luovu

On kaikenmoista energiaa menossa ja tulossa, ja sen huomaa. Ollaan päästy uuteen vuoteen planetaarisesti, ja Leijonaportti on alkanut jo aueta. Ihanaa, ilman muuta. Mutta pikkaisen ylenpalttiselta tuntuu välillä. Olen tehnyt kovasti hyviä päätöksiä pidemmistä kävelylenkeistä, mutta ihan käytäntöön asti en ole vielä niitä saanut, joten taitaa maadoittuminenkin olla vähän huteraa.

Unet ovat olleet t o d e l l a mielenkiintoisia viime aikoina. Outoja, mutta en tiedä onko ne hyvällä tavalla outoja. En oikein ymmärrä mistä niitä tupsahtelee, sillä minkäänlaista yhtymäkohtaa mihinkään niillä ei ole. Olen esimerkiksi nähnyt suomalaisia vanhanaikaisia henkisiä ihmisiä ja ällistellyt heitä myös unissani. Vanhanaikaisilla tarkoitan heitä, ketkä vieläkin pyörittävät samoja henkisiä teorioita kuin kolmekymmentä vuotta sitten, ja käyttävät samanlaista kieltä, ikään kuin kaikki olisi kuten ennenkin. Mitä ne minun unissa tekee?

Hupaisin oli uni kolmesta naisesta, jotka ennustelivat minulle tulevia. En uskonut heitä edes unessa, mutta sitten taas herättyä en muistanut juuri muuta kuin yhden jutun. Ametisteista pitää luopua. Siihen ei tullut mitään selitystä, enkä tuota oikein jaksa ymmärtää. Se oli kuitenkin todella voimakkaasti ilmaistu, koska jäin sitä miettimään unessa, ja muistin sen vielä aamullakin. En kyllä aio mitenkään luopua ametisteista, enkä ymmärrä miksi kenenkään pitäisi.

Uniaan ei kenenkään tarvitse tietenkään uskoa, mutta koska itse ajattelen unien olevan suurin piirtein totta, kummallisuudet askarruttavat. Miksei ketään kivaa tyyppiä, vaikka Ashtar;). Kuthumin kanssa on joskus oltu tekemisissä, niin että muistan sen vieläkin. Niin, ja muistan senkin kerran, kun minut heitettiin ulos Kuthumin koulusta. Oispa tuo somaa, jos näkisi vaikka lordi Kumekan. Tai Ashtarin. Tai no joo, Äiti Maria on pyörinyt ympärillä viime aikoina, joten hänet tietysti. Yksisarviset aina välillä näyttäytyy, joten heitäkin voisi katsella. Tai jos näkisi Ashtarin… Sepä vasta ois.

Olisi kiva nimenomaan nähdä unissaan tyyppejä, koska olen yleensä selvätietoinen ja vähän selväkuuloinen, ja hyvin paljon selvätuntoinen. Olen tullut siihen tulokseen, että toisaalta on kiva, ettei kaikkia vieraita näe, sillä osa on hyvinkin ufotyyppejä, joten pelkkä energian tunteminen ja kommunikointi voi olla ihan riittävästi. Olen muuten sitä mieltä, että aika paljon on vahvistuneet kaikki selväaistit kaikilla viime aikoina. Ainakin kurssilaiset puhuvat huikeista jutuista, ja se on aina hienoa. Lisäksi ihan tavis-ihmiset ovat herkistyneet paljon, kun vertaa aikaan vuosikin sitten. Joskus aina joku sanoo jotain sellaista, että jään katsomaan kummissani, kun en ole tottunut kuulemaan moisia ihan normi-ihmisiltä, ei-hörhöiltä. Kuten intuition välähdyksiä, tietoa asioista tms.

Olen ollut myös huomaavinani, että osalla porukasta, siis hörhöistä, on vähän asenteet koventuneet. Tuomitseminen valtaa alaa, eikä se ole oletettavasti korkeimmasta valosta ja rakkaudesta. Kyllä toisaalta itseäkin välillä kismittää, miksi aina minun pitää ymmärtää ja nähdä korkeammalta, kun kaikki muut saa tuomita ja arvostella ja vaikka mitä. No, viisaampi väistää vai miten se oli. Lisäksi jos kerran aikoo ihan omaa tietään kulkea, ei auta hermostua toisten jutuista. Kaikki, mistä hermostut ja minkä tuomitset, löytyy itsestä. Eli aina, kun huomioin, mutta en hikeenny, olen kuitenkin mielissäni. Silloin voin tehdä asioille halutessani jotain, mutta ei tarvi itseä alkaa putsata. Sitä riittää muutenkin, joten hyvä, jos joku hippu jää pois.

Kommentit

Muita juttuja

Aikaa on kiireeseen

Hetken aikaa olin onnellinen

Tähdet, tähdet, ja pari kristallikammiota