Luottaisko itseensä

Olen lukenut taas kiitettävän määrän selityksiä, miksi tämä heinäkuu on vaikka mitä. Unohdin valitettavasti välittömästi mikä planeetta ja mitä sitten, mutta noin yleinen mielikuva jäi, että taas kerran taivas putoaa niskaan. Oisko ollut viikko sitten viimeksi…

On mielenkiintoista kaikki, mitä taivaalla on menossa, ja se vaikuttaa meihin suuresti. Mutta jos alkaa seurata joka ikistä neuvoa ja varoitusta ja käyttää aikaa niiden lukemiseen ja/tai katsomiseen, ei ennätä elää ollenkaan. Luin taas kerran Diana Cooperin Atlantis-kirjaa muistin virkistykseksi, ja sieltä sattui silmään sellainenkin juttu, että Kultaisella Atlantiksella ihmiset eivät juurikaan käyttäneet astrologiaa, sillä he elivät niin tässä hetkessä. Heillä oli tietysti hyvin koulutettu papistonsa, joka kertoi, jos johonkin piti varautua, vaikka nyt kuunpimennykseen, jolloin energialinjojen teho heikkeni ja henkilökohtaisten alusten piti pysyä maassa. Ihmiset eivät kuitenkaan jatkuvasti odottaneet ja miettineet mitä tuleman piti tai kaivanneet ulkopuolista sanomaan mitä heidän elämässään oli menossa.

Juu juu, elämme eri maailmassa. Astrologia ja numerologia, kaiken maailman versiot näistä, auttavat ihmisiä ja ovat iloksi ja avuksi ihan oikeasti. Hei, minä olen numerologi ja teen kiinalaista astrologiaa–minähän sen tiedän:). Eikä meillä ole papistoa, tai edes minkään valtakunnan oppineita, jotka toimisivat pyyteettömästi kaikkien korkeimmaksi parhaaksi. Jos opastusta haluaa astrologiasta tai numerologiasta, se on itse hankittava. Toivon mukaan asiansa osaavalta tekijältä, ja toivon mukaan sellaisena versiona, joka aidosti on avuksi.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että olisi ihan suotavaa myös oppia luottamaan itseensä siinä, mitä menossa on omassa elämässä, ja myös siinä, miten taivaankappaleet vaikuttavat itseen. Minusta on tosi hullua, että pitää lukea jostain tulkinnasta, että juuri nyt olet pahalla päällä, koska joku planeetta vinksahti jonnekin. No, jos et aiemmin ollut huonolla tuulella, niin kyllä varmasti alat miettiä mikä itsessä on vikana kun elämä sujuu, vaikkei pitäisi ja saat samalla hyvän olosi häipymään.  Olemme tosi taitavia tässä, luotamme mieluummin ulkopuolisen sanomisiin kuin itseemme, vaikka kaikki todistaisi päinvastaista. Ehkä pitäisi alkaa tehdä joka aamu tulkintaa itselle, tänään menee näin ja noin, ja kaikki tietysti loistavan hyvin.

Atlantis-kirjaa luin, koska tällä viikolla on tulossa suuri ilon aihe, Diana Cooper Foundationin Kultainen Atlantis –opettajakoulutus jo valmiille opettajille. Atlantis on aina ihana, yksi lempiaiheitani Foundationissa, mutta on aina mukavaa kun on jo valmiita opeja, voidaan aina välillä kokeilla jotain uuttakin. Onneksi laitoin kaiken valmiiksi ennen evakkoon lähtöä, aavistelin ettei taida olla aikaa olla kotona ja valmistautua ennen kurssia, vaikka remonttiaikataulu ja myös tekijät niin vakuuttivat. Nyt ei tarvitse kuin raahata kolme tai ehkä neljä valmista kassia kurssipaikalle.

Huomenna on kotiin lähtö. Ihanaa. Tiedän ettei ole mitään järkeä olla näin onnellinen, sillä menen keskelle remonttia. Kesken on, ja luultavasti tulee olemaan vielä jonkun aikaa. Toivon kovasti, että saan sängyn jonnekin ja ehkä keittiönpöydän, että saan kahvinkeittimen toimintaan. Kun vielä saisi kylpyhuonetta tyhjennettyä sen verran, että voisi käydä suihkussa, alkaisi olla jo kotoinen olo. Kaiken muun ehtii, ja kaiken muun kanssa pärjää. Luultavasti hermot menee parissa päivässä, mutta eihän sitä tiedä, voihan se joskus valmistuakin ja ainakin olen kotona.

Vaikka rutisen, olen kiitollinen, että on paikka, missä olen voinut olla evakossa ja tehdä töitäkin. On pesukone, on kahvinkeitin ja sänky. Vaikka en nyt ihan kamalan onnessani ole, ei tämä huonoin vaihtoehto ole silti. Sitä paitsi on ollut aika valaisevaa tavata monia veljiäni perheineen. Tajusin niin kirkkaasti sen, minkälaista elämä minulla ja lapsukaisilla olisi ollut, jos olisin tänne jäänyt. Tai ehkä olisin itse löytänyt oman tieni kuitenkin, mutta vain hankalammin ja hitaammin. Kaupunkien energioissa on eroja, ja täällä ollaan eri energiassa kuin Jyväskylässä, joten ehkä tukea ympäriltä ei olisi ollut niin saatavilla.

Olen miettinyt paluumuuttoa, koska mieli tekisi lähemmäs lentokenttää, ja minä voin tehdä töitä ihan missä vain. Nyt kuitenkin melkein kolme viikkoa täällä saivat tajuamaan, että ei se ole ihan niin sama kuitenkaan. Kaupungeissa on eroja, ja jos jo nyt tunnen, että energia ei ihan natsaa, ehkä pitää miettiä vielä Tai sitten tehdä se, mitä olen siirtänyt ja siirtänyt ja siirtänyt: puhua arkkienkeli Sandalfonille.

Meillä jokaisella on oikea paikkamme, jossa maatähti laajenee ja tuo kauttamme planeetalle valokoodit, jotka vain me voimme tuoda. Tämä voi olla hankalaa, koska jos ei ole oikeassa asuinpaikassaan, alkaa näinä aikoina tuntea yhä lisääntyvää rauhattomuutta, kun maatähti yrittää saada meitä siirtymään. Tunnistan tuon rauhattomuuden, ja aika moni kertoo samasta, kaikki eivät tosin tiedä mistä se johtuu. Tiedän, että en ole oikeassa paikassani, mutta en ole halunnut kysyä missä se olisi, koska minulla on syyni asua siellä missä asun. Ehkä kuitenkin uskaltaudun kysymään Sandalfonilta asiaa. Ainahan voin ainakin jonkin aikaa sitten vängätä vastaan, jos paikka paljastuu.

Kommentit

Muita juttuja

Ametistit särkee päätä

11.11. tulee, oletko valmis?

Niin muuttuu suunnitelmat, kiitos Dianan, Timin ja opejen