Onnellisuutta ja vähän muutakin

On ollut melkoista heittelyä monessa mielessä. Onnellisuus ilmaantui elämään vahvemmin taas, kun sain olla kolme päivää ihanien ihmisten kanssa Kultaisen Atlantiksen tunnelmissa. Ryhmien energiat on nykyään niin mahtavia, kun jo ennen inkarnoitumista sovitut tapaamiset alkavat toteutua ja yhdessä tehdään asioita. Lisäksi, koska kyseessä oli ihan kohta valmiit Diana Cooper Foundationin masteropettajat, luotiin myös uutta. Täydenkuun myötä saatiin oivallus ja työkalu ihan arkeen itselle ja ehkä laajemminkin leviteltäväksi. Oli kivaa, ja ihanaa sekin, että pian taas jatkuu, Atlantis-opekoulutus kun on kuuden päivän mittainen. Olen kyllä onnellinen tästä työstä, ihmisistä, joita tapaan ja joiden kanssa saan tehdä yhteistyötä. No joo, siipiveikoista myös, vaikka ne on taas nalkuttaneet melkoisesti viime aikoina.

Remontin keskellä alkaa kypsyttää taas melkoisen totaalisesti. Ois niin somaa, kun keittiössä olisi kaikki kaapit ja muut puuttuvat osat paikallaan, että voisi purkaa laatikot, mutta vasta kolme viikkoa mennyt, joten mikä kiire tässä... Lisäksi parveke on edelleen kesken, kohta viisi viikkoa. Isännöitsijän ilmoituksessa sanottiin, että se tehdään oliko se parvekenauha (?) kerrallaan, joten parveke on pois käytöstä 1,5 – 2 viikkoa. No joo. En tiedä onko joku tajunnut väärin, saanut väärää tietoa vai onko koko juttu keksitty, mutta minusta homma ei mennyt ollenkaan niin. Ei ole keittiöidenkään kanssa mennyt, mutta se taas johtuu ihan siitä, että remonttifirma ei tiennyt ennen aloitusta, että tämän talon rakentamisessa on tehty asioita, joita ei näy piirustuksissa. Yllätyksiä löytyy, eli suunnitelmat ei pidä paikkaansa eikä asiat ole ihan niin suoraviivaisia kuin luulisi. No, sitä sattuu, silloin kun tehtiin kylppäriremonttia, remppamiehet kertoi kauhujuttuja miten joihinkin paikkoihin ei saa edes vessanpyttyä niin, että siinä mahtuisi istumaan. Siihen nähden tietysti minulla on asiat ihan hyvin.

En oikein tahdo tottua ainakaan vielä tuohon harmaan lisäykseen. Harmaa on hieno väri, yhdistää arkkienkeli Sandalfoniin tai Gersisaan tai platinaisena delfiineihin, mutta ei se minun lattiassa ja keittiön kaapeissa ja välitilassa oikein saa innostusta aikaan. Enempi masentaa. Olenkin kysellyt, että kai tähän tulee sitten kaupan päälle mielialalääkeresepti… Pyysin illalla, että enkelit auttaisi minua näkemään jotain kaunista ja ihanaa tuossa lattiassa, mutta vielä ei ole tehonnut. Keittiötä en edes yritä. No joo, onhan se kiva kun on siistiä, sillä lattia oli aika kauhea. Ehkä se siitä.

Olen vähän montaa mieltä sähköpostilistaohjelmasta muuten. Aioin sanoa kahden vaiheilla, mutta siinä ilmaisussa ei ole vaihtoehtoja tarpeeksi. On kiva, kun on ohjelma ja systeemi, jolla asiat sujuvat suht automaattisesti, ja lisäksi sillä voisi tehdä paljon enemmän, kun tästä taas saisi aikaan ja olisi aikaa. Mutta välillä se käyttäytyy tosi omituisesti. Ymmärrän jotenkin sen, että sähköpostiosoitteita siivotaan pois, jos niissä on joku ongelma, postit ei mene perille. En vain aina tajua ohjelman logiikkaa, joten en yleensä edes katso mitä on tapahtunut, huomaan vaan pienen heilahtelun listalaisten määrässä. On muuten tietysti kivaa sekin, että lukumäärä kasvaa, saa levittää ilosanomaa vähän laajemmallekin. Ja kivointa minusta on siinä se, että listalle tulijat eivät tule siksi, että siitä saa jotain heti, vaan silkasta mielenkiinnosta. Hyvä me.

Nyt olen kyllä ekaa kertaa miettinyt, että voisin ihan itse poistaa jonkun ihmisen listalta pois. Yrityksellä on oikeus valita asiakkaansa, ja kaipa sitä voisi soveltaa myös tuohon. Jos minusta tuntuu, että en jaksa enää olla tekemisissä tyypin kanssa, kaipa voisin raakata hänet pois listaltakin. Miksi ihmeessä minun pitäisi kirjoittaa juttujani jollekin, joka on vain hankala kaikin puolin? Oikea vastaus on tietysti ettei pidäkään, mutta ehkä se on se syvään juurtunut velvollisuudentunto tai kärsi, kärsi –syndrooma. No, katsotaan.

Nyt voisi sunnuntain kunniaksi yrittää purkaa olohuoneen Everestiä – lue: kaikki kamat kasattu yhteen. Remontissa häipyi kaappitilaa, joten on vähän haastetta saada mahtumaan tarvittavat, vaikka paljon roinaa heitin menemäänkin. Lisäksi joitain huonekaluja en jaksa yksin siirtää, eli kun palapelin palaa ei saa kohdilleen, ei voi rakentaa sitä eteenpäin. Kyllä tää elämä taas on.

Kommentit

Muita juttuja

Ymmärrys, oivallus vai tajuaminen

Atlantiksen osaamista

Sivulauseiden ihmeet, eli ihana Tim Whild