Sivulauseiden ihmeet, eli ihana Tim Whild

On aina ihanaa, kun saa uusia oivalluksia tai ymmärtää vihdoin jotain, mistä on tajunnut vain osan. Dianalla ja Timillä on molemmilla sama taito huomauttaa ohimennen jotain, joka ainakin minulla loksauttaa asiat kohdalleen. Ihan kuin piilokuva. Ensin et näe sitä, ja kun sen kerran huomaat, et voi enää olla sitä näkemättä.

Timin kahden päivän kurssi oli kyllä jotain täydellisen hienoa. Kurssilaisten palautteet ja viestit ovat kertoneet samasta, meillä kaikilla oli unohtumaton viikonloppu. Juuri oikeat 44 ihmistä kokoontuivat Atlantiksen energioihin, ja meillä kaikilla oli niin mukavaa. Toivon mukaan heilläkin, jotka kovasti kyynelehtivät. Kyyneleet näissä hommissa ovat useimmiten vain merkki korkeista energioista, ja välillä oli tulkillakin vaikeuksia puhua kunnolla, kun itketti ja kurkkua kuristi. Sellaista se, Timin kanssa:).

Vähän aikaa ehdin viettää muutenkin Timin kanssa. Aika rankka viikonloppu oli, joten paljoa ei keritty hengailla yhdessä, mutta jotain sentään saatiin aikaiseksi. Haastattelu on tehty, ja kunhan saan sen editoitua ja tekstit kohdilleen, pistän sen nettiin. Voi mennä aikaa, koska työt vähän kasaantuivat Timin kanssa seurustellessa. Oli hienoa kuulla Timin juttuja Atlantiksesta, ja sain kysyttyä asioita, jotka ovat askarruttaneet. Osasta vastauksia ja keskusteluja aukeni tietysti uusia ihmetyksen aiheita, mutta aikanaan varmaan nekin aukeavat.

Pidän Timin tavasta selittää asioita. Hän on selkeä ja looginen ja asioissa on järkeä. Vieläkin huvittaa kyllä se kultaisten kaupunkien juttu, joka ei sitten millään järjesty päässäni kunnolla. Ymmärrän sen, että kun värähtely nousee, alamme havaita asioita, jotka eivät alemmissa energioissa ole mahdollista nähdä. Ja tajuan senkin, että Atlantiksen kaupungit ja temppelit ovat edelleen olemassa energiatasolla, jolloin ne jossakin vaiheessa on mahdollista havaita. En vain millään tajua miksi minulla on koko ajan sellainen mielikuva, että jonakin kauniina päivänä, kun energia on noussut, kultainen kaupunki rysähtää niskaan. Juu, ei mitään järkeä, eikä siinä niin käy. Jostain syystä vain tuo mielikuva pysyy koko ajan.

Tim raahasi taas tullessaan niin paljon kristalleja, että hyvä kun sai kaiken tulemaan. Sain ihanan ison Lemurian kristallin, kauniin tähtilohikäärmeiden kristallikallon ja aivan mahtavan labradoriittikristallikallon. Ei pitänyt muuta kuin se yksi iso kristalli, mutta toisaalta ihmisellä ei ole koskaan liikaa kristallikalloja, ja se lohikäärmekallo oli pakko saada. En ole ikinä moista halunnut, mutta kun Tim kääri sen paketista, nappasin sen heti itselle enkä irti päästänyt. Tänne se kuuluu, ihan selvästi. Nyt sitten Timin ohjeilla voi alkaa luoda vielä vahvempia yhteyksiä kaikkiin omiin kristalleihin. Oli hienoa sekin, että yhdistettiin omamme Atlantiksen suureen keskuskristalliin. Saatiin koko verkosto käyttöön.

Olen nauranut itselleni, että joskus elämän muutos ei tarvitse kuin yhden sanan, kunhan se tulee oikealta ihmiseltä. Ilmiselvästi Tim on minulle sellainen ihminen. Yhden sanan aiheuttama muutos on alkanut, enkä varmaan vielä edes täysin tajua mihin kaikkeen se vaikuttaa. Kaikkiin elämänalueisiin kuitenkin, myös suhtautumiseen omaan itseen ja luultavasti lähimmäisiinkin. Ehkä jopa valotasojen työkavereihin. Se yksi sana oli Plejadit. Ai mihin se liittyi? Miettikääpä sitä:).

Kommentit

Muita juttuja

Toisten oudot maailmat

Viestejä kalenteriin

Atlantiksen perintö