Ymmärrys, oivallus vai tajuaminen

Niissä on nimittäin eroa. Ymmärrän monta asiaa, mutta se ei vielä tee niistä osaa minun elämääni – vaikka ymmärränkin, että ehkä olisi hyvä. Oivallan vielä enemmän, mutta vähän riippuu oivalluksen syvyydestä onko jutuilla pysyvämpää osaa elämässä. Tajuaminen on sitten eri juttu. Ehkä siihen voisi olla joku parempi sana, mutta käytetään nyt tätä. Minä ymmärrän asian tajuamisen niin, että se oikeasti kirkastuu aivan käytännölliselle tasolle asti.

Kuten silloin, kun tein numerologian ammattikurssilaisille päivitystä pyhän geometrian opintoihin ja törmäsin netissä videoon, jossa numeroiden pyhä geometria ja niihin liittyvät äänet esiteltiin. Vähän aikaa kun sitä pyörittelin, itselle jo tutut asiat kirkastuivat vielä entisestään, ja tajusin niin päivänselvästi miten me siellä Kultaisella Atlantiksella oikein voitiin tehdä monia asioita. Juuri niin, äänen ja pyhän geometrian avulla. Siinä vaiheessa, kun olin siinä ymmärryksen tilassa, olisin voinut ihan hyvin rakentaa vaikka Stonehengen uudestaan, se oli niin yksinkertaista. Juu, ja meni ohi. Ehkä ois pitänyt kirjoittaa muistiin tai vaikka tallentaa kristalliin.

Ihana Tim Whild oli kahden kesken ihan yhtä ihana. Ja kovasti naimisissa, jos joku moista miettii:). Mutta siis Timin kanssa tuli puhuttua monia juttuja, paljon samoja kuin mitä kurssilla käsiteltiin. Pääsin kuitenkin normaaliin tapaani kysymään niin mutta kun –juttuja. Vastasin yhteen kysymykseen koskien sielunsuunnitelmaani, ja sitten tajusin heti seuraavana yönä, että eihän se niin ole. Sitten kun olin oivaltanut sen seuraavan, oikeamman vastauksen menikin viikko ennen kuin vasta tajusin kolmannen vastauksen. Nyt sitten tiedän vihdoin vähän tarkemmin sielunsuunnitelmani – no, suunnitelmaa lienee oikea sana. Ja mietin lisäksi oliko ihan pakko…

Olen vähän sitä mieltä, että sieluissa on eroja. Totta kai. Ei me vielä siinä vaiheessa olla pelkkää valoa. Itse asiassa lienee vähän sama juttu monadin kanssa. Kun kerran on eronnut Alkulähteestä, niin ainakin minun järjen mukaan erilaistuminen alkaa välittömästi. Eihän siinä muuten ois mitään järkeä. Juu, ja ihan varmaan sen pystyy ihmisen järjellä ymmärtämään…

No joo, siis ne sielut. Kyllä kai me jollain lailla ilmennetään sielumme ominaisuuksia, ja siis osa porukasta on lempeää, osa vähemmän mutta enemmän jotain muuta, myös sielutasolla. Osa taitaa sitten olla aika haasteaddikteja, tai ehkä sille on kauniimpi sana sielutasolla. Innokkaita olemaan ensimmäisenä tai kokeilemaan tai pistämään itsensä likoon? Jotain sellaista, kun mietin omaa sielunsuunnitelmaani. Hei kuule, oma sielu, oliko ihan pakko? Kun nimittäin tuntuu, että mitä iloa jos vaikka oivallan mikä on homman nimi, kun samalla näen miten paljon on vielä tehtävää.

Toinen juttu on sitten se, miksi synnyin Suomeen. Tim sanoi, että hyvin monet ihmiset kyselevät omasta asuinpaikastaan, ja vastaus on tietysti, että tulit tuomaan valoa ja/tai pitämään yllä valoa siellä. Juu, onhan se niinkin myös minun kohdalla. Eli minun sielu valitsi sen ainoan maan maailmassa, joka nousee maana viidenteen ulottuvuuteen, ihan ensimmäisenä. Niin, siis kuten jokaisen suomalaisen. Ymmärrän, mutta en tajua. Kaipa se sitten oli taas ihan pakko.

Edistymistä työssä
Valon enkelit –kirja on jo tilattavissa kirjakaupoista, Suomalaisesta ja Adlibriksestä. Tai siis niin ainakin kerrottiin, en ole testannut. Itsellä ei ole vielä yhtään kappaletta paperikirjaa, mutta tulossa on, joten sitten niitä saa minun kauttakin. E-kirja pitäisi olla pian Google Playssä ja mistä niitä nyt sitten ostellaan (juu, hyvää markkinointia, jossain siellä…) sekä lisäksi ihan kohta sen saa pdf:nä minulta. Hyvässä mallissa siis.

17. koulu on siirtynyt kaaoksesta hallittuun kaaokseen ja on beta-vaiheessa. Eli testausta, testausta ja rakentamista. Pari palikkaa pitää vielä haalia ja asennella, mutta ei pitäisi enää mennä kovin kauaa. Kursseja ei todellakaan tule kaikkia, mitä listassa oli nyt ensihätään, mutta ihan varmaan riittävästi kuitenkin. Varsinkin, kun jäsenille tulevat on valmiina, siis ne, mitkä ei maksa mitään jäsenyyden hankkimisen jälkeen. Niitäkin tulee toki lisää, mutta tärkeimmät, jotka minusta kaikkien pitää osata, on kunnossa. Ja lisäksi jonkin verran lukemista ja muuta kivaa. Kaikki listalla olevat kurssit tulevat kyllä viikkojen sisällä valmiiksi, ja sitten onkin aika alkaa tehdä uutta:).

Olen koulusta edelleen itse kovin innoissani, ja hyvä niin, pysyy energia korkealla. Yhä enemmän alkaa tulla uutta ideaa sitä mukaa, kun saan vanhat purettua käytäntöön. Itse asiassa mietin sitäkin, että voisinko jotenkin ympätä Englannin/Glastonburyn matkat osaksi 17.koulua. Kurssiksi, jotta voitais valmistautua ja sitten perillä saada mahdollisimman paljon irti matkasta. Ja tästä tietysti kaikki ymmärtää, että olen sitä miettinyt ja kartoittanut vaihtoehtoja, kuten puhetta oli Timin ja monien kurssilaisten kanssa.

Arkkienkeli Metatron
Minulla on usein tapana käydä useana peräkkäisenä yönä yhdessä paikassa, joko opiskelemassa tai tekemässä jotain tms. Nyt olen vieraillut pitkästä aikaa Metatronin luona, ja kyllä vetää taas suuta hymyyn. En nimittäin tajua sitten pätkääkään… Muistan aika hyvin mitä tapahtuu, ja jotenkin pystyn hahmottamaan, että opiskelua on suoritettu. Osa on sitten ihan outoa, tai hassua. Tietysti unen versio asioista voi olla outo, mutta silti… Viime yönä olin valtavassa hallissa valtavan suuren joukon kanssa. Meillä kaikilla oli tietokoneet, jotka sivumennen sanoen oli minusta aika alkeellisia, vaikka olihan ne yhteydessä Maan keskipisteeseen. Vitsi oli siinä, että niihin piti kirjautua sisään omalla tunnuksella, joka muodostui jostain kirjaimista (joita en tarkkaan muista) ja yksiköstä, johon kuulut. Minun ryhmä oli armeija. No joo, valon soturit ja silleen, mutta silti… Armeija!! Ja sitten aamulla soi herätessä päässä You are in the army now…

Kommentit

Muita juttuja

Ei jaksa… tai ehkä kuitenkin pitäis, koska Atlantis kutsuu

Selvittiinpä siitäkin

Maatähden muutosta