Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2017.

Onko minun pakko asua täällä

Kuva
Tämä on jokavuotinen juttu, toistuu vähintään kerran vuodessa, yleensä useammin. Räntäsade, ensimmäiset lumihiutaleet, talven pakkanen ja ikuisesti jatkuva talvi saavat minut kysymään enkeleiltäni aina samoin: Onko minun pakko asua täällä? Ja pallo tulee takaisin hyvin nopsaan, sekä arkkienkeli Metatronilta että muilta siipiveikoilta: Onko sinun pakko asua täällä?

Eli ohjat on tietysti omissa käsissä ja päätös aivan itse tehtävissä. Sitten ei voi kuin murjottaa, koska olis niin kätevä, kun ois joku ulkopuolinen jota voisi syyttää kaikesta. Aika monella alkaa tässä vaiheessa pyöriä päässä omaisuus, työ, perhe, omaisten työt ja opiskelut ja niin edelleen, ja ovathan ne toki hyviä syitä. Samantapaisten syiden vuoksi minäkin täällä asun, vaikka vapaampi varmasti olen muuttamaan kuin moni muu omasta mielestään.

Juttu on kuitenkin niin myös tässä asiassa, että kun haluaa asioita kaikkien korkeimmaksi parhaaksi, siihen kaikkiin luetaan myös itse. Jos joku ei ole oma paikka, eikä siellä vii…

Matkaa ja energiaa

Olen miettinyt onko Joutsalla jotain minua vastaan. Kun nimittäin saa ruokamyrkytyksen kahdesti samalla paikkakunnalla riippumatta huoltoasemasta vai mitä liikennemyymälöitä ne nykyään on, alkaa tulla vähän asennetta… Tai ehkä se on palvelus, herättelyä siihen, että miettisit vähän mitä syöt. Vaikka kyllähän minä mietin. Se ei vain oikein tule vielä todellisuuteen.

Oma kokki ja/tai taloudenhoitaja ois kyllä aika kätsy. Ihmettelin kaverille yksi päivä miten ihmiset ehtii tehdä kotonaan yhtään mitään, ja kaveri totesi, että ehkä toiset ei tee töitä aamu seitsemästä yhdeksään illalla, tai pidempään. On vähän päivät venähtäneet, ja siitä on kärsinyt koko elämä, kehosta ja kodista puhumattakaan. Mutta sittenpä olen saanut jotain aikaiseksikin.

On tosi kiva, että 17.kauppa ja 17.koulu ovat auki ja toiminnassa. Ihan on riittävästi vieläkin tekemistä, ulkoasua pitää viilata, että se toimisi puhelimella paremmin ja noin puoli miljoonaa muuta juttua, mutta toimii kuitenkin. Se on jo iso asia.…

Seminörtin elämää

Kuva
Voisi olla helpompaa, jos olisi joko täysi nörtti tai sitten täysin tietämätön (lue: en haluaisi opetella) tekniikasta. Nyt tiedän, mitä pitää ja voisi tehdä, mutta en aina ole ihan kartalla miten se sitten lopulta tehdään. Niin kuin nyt nuo maksupainikkeet verkkokauppaan. Juu, on, ja toimii, ei siinä mitään. Mutta kun se maksusivu on niin ruma… En vaan taida voida sille mitään. Mutta itse asiassa jotain voisin ehkä tehdä, pitääkin kysyä vielä nörtimmiltä alkuviikosta.

17. koulu on tavallaan auki, mutta en vielä sitä hehkuta missään, koska moni asia on vielä kesken. Niitä pieniä yksityiskohtia sitten riittää – ja riittää – ja riittää… Pääasia kuitenkin, että tekniikka toimii turvallisesti, maksupalikat toimivat turvallisesti ja tekniikka on melkein kaikki kunnossa. Nyt voin sitten alkaa keskittyä sisältöön.

Sitäkin jo jonkin verran on, ja moni kurssi on ihan viittä vaille valmis. Viimeistelyt vielä, ja sitten nettiin. Kohta pitää kirjoitella sähköpostilistalaisille ja antaa heille …

Kursseja ja suunnittelua

On kyllä aina yhtä ihmeellistä olla tulevien tai olevien Diana Cooper Foundationin opettajien kanssa. Kolme päivää enkeliopettajakoulutusta, ja monenmoista on taas koettu. Yksi hupaisimpia oli energiapalikoiden kopittelu:). Mikä tietysti osoitti taas kerran, että kehitys on ollut huima ihan kaikilla, ja yhä useammat meistä voisivat alkaa havahtua siihen, että maailma on muuttunut, ja oma värähtely on noussut, ja se tuo tullessaan kaikenlaista.

Eilen olin aivan poikki, ja menin tosi aikaisin nukkumaan. Sitten kuitenkin aloin kokeilla energiatason asioita, joita päivän jutuista mieleen juolahti, eli ei se uni sitten ihan niin tullutkaan. Mutta paljon sain aikaiseksi. Naureskelin itsekseni sitäkin miten kursseja tulee suunniteltua. Mietin nimittäin 17.koulun Atlantiksen enkelit –kurssia, ja keskustelu Metatronin kanssa meni suurin piirtein näin:
En minä tuollaista voi opettaa….
Totta kai voit.
Mutta kun kukaan muu ei opeta sellaista…
Miksi sinun pitäisi opettaa sellaista, mitä muut ope…

Periksiantaminen on syvältä

Mutta aina ei pysty kykenemään, vaikka kuinka yrittää. Olin niin varma, että saan 17.koulun tänään auki… Mutta ei voi, vaikkei kovin paljoa enää puutu. Olen pettynyt, ja vielä pari tuntia sitten niin stressaantunut, ettei moista ole koettu pitkään aikaan. Ainakaan viikkoon.

Enkelit yrittävät takoa järkeä päähän, kuten myös kaverit ja läheiset, mutta kun oman pään deadlinet ei pelitä, ei lähimmäisten tai muiden hyvää tarkoittavat neuvot ja lauseet paljoa auta. Voi ne silti olla viisaita. Ymmärrän jollain tasolla sen, että ei ole järkeä hakata päätä seinään ja vääntää väkisin asiaa, jonka on tarkoitus elää uuteen kultaiseen aikaan asti. Mutta ymmärrys ei aina riitä, kun tuntuu että pitäisi, tahtoisin ja pitäisi voida…

Ei auta, periksi on annettava, sillä enkeliopekoulutus on tulossa, ja kurssilaiset sekä heidän tulevat kurssilaisensa ansaitsevat selväjärkisen open ja kunnollisen valmistautumisen. Pakko siis siirtää syrjään tekniset probleemat, ja googlailla vain toisen kädellä.

On oll…