Kursseja ja suunnittelua

On kyllä aina yhtä ihmeellistä olla tulevien tai olevien Diana Cooper Foundationin opettajien kanssa. Kolme päivää enkeliopettajakoulutusta, ja monenmoista on taas koettu. Yksi hupaisimpia oli energiapalikoiden kopittelu:). Mikä tietysti osoitti taas kerran, että kehitys on ollut huima ihan kaikilla, ja yhä useammat meistä voisivat alkaa havahtua siihen, että maailma on muuttunut, ja oma värähtely on noussut, ja se tuo tullessaan kaikenlaista.

Eilen olin aivan poikki, ja menin tosi aikaisin nukkumaan. Sitten kuitenkin aloin kokeilla energiatason asioita, joita päivän jutuista mieleen juolahti, eli ei se uni sitten ihan niin tullutkaan. Mutta paljon sain aikaiseksi. Naureskelin itsekseni sitäkin miten kursseja tulee suunniteltua. Mietin nimittäin 17.koulun Atlantiksen enkelit –kurssia, ja keskustelu Metatronin kanssa meni suurin piirtein näin:
En minä tuollaista voi opettaa….
Totta kai voit.
Mutta kun kukaan muu ei opeta sellaista…
Miksi sinun pitäisi opettaa sellaista, mitä muut opettavat?
No kun miksi minun pitää olla eka…
Haluatko sitten opettaa asioita mitkä ei sinusta ole oikein?
No en… mutta miksi minä…

Ja niin edelleen. Vieläkin vähän askarruttaa, nyt lähinnä se etäkurssin rakentaminen. Voisin vallan mainiosti vetää livenä paikan päälle ihan mitä tahansa energioita, kuten monet tietävät, ja niiden kanssa sitten voitaisiin työskennellä. Mutta nettikurssina on vähän hankalampi saada asioita esiin taatusti oikealla tavalla. Kaipa se siitä järjestyy, kun ideatkin annettiin.

Samoin tuli juttuja jo uutta Atlantiksen yliopistoa varten. Alkaa kohta nuo koulut mennä sekaisin mielessä ja ehkä käytännössäkin. Mikä ei varmaan ole kamalan pahasta sekään. On aika huikeaa näinä aikoina kehitellä juttuja ihmisten kanssa, jotka ovat ottaneet käyttöön osaamisensa melkoisen korkealla tasolla. Alkaa taas innostus tulevasta olla huipussaan.

Viime yönä mietin myös sitä, että uusi kultainen aika on kova juttu, 15 vuoden päässä viimeistään. Ja eihän se ala kuin napista painamalla, vaan vähitellen liukuu osaksi kaikkien elämä, joten vuosia on varmasti paljon vähemmän käytännössä. Mutta se todellinen oivallus oli, että eihän se kehitys siihen lopu. Me mennään ohi ja yli jopa Kultaisesta Atlantiksesta, eli mahdollisuudet on todella huikeita. Sitä kannattaa aina joskus vähän miettiä, sillä jos asian voi kuvitella, sen voi toteuttaa. Jos siis kuvittelee ihania asioita, joita maailmaan alkaa ilmetä, auttaa niiden tuomisessa ihan käytännön elämään. 

Kommentit

Muita juttuja

Tanssia lohikäärmeiden kanssa ja muuta kivaa

Maatähden muutosta

Niin muuttuu maailma(nkuva)