Matkaa ja energiaa

Olen miettinyt onko Joutsalla jotain minua vastaan. Kun nimittäin saa ruokamyrkytyksen kahdesti samalla paikkakunnalla riippumatta huoltoasemasta vai mitä liikennemyymälöitä ne nykyään on, alkaa tulla vähän asennetta… Tai ehkä se on palvelus, herättelyä siihen, että miettisit vähän mitä syöt. Vaikka kyllähän minä mietin. Se ei vain oikein tule vielä todellisuuteen.

Oma kokki ja/tai taloudenhoitaja ois kyllä aika kätsy. Ihmettelin kaverille yksi päivä miten ihmiset ehtii tehdä kotonaan yhtään mitään, ja kaveri totesi, että ehkä toiset ei tee töitä aamu seitsemästä yhdeksään illalla, tai pidempään. On vähän päivät venähtäneet, ja siitä on kärsinyt koko elämä, kehosta ja kodista puhumattakaan. Mutta sittenpä olen saanut jotain aikaiseksikin.

On tosi kiva, että 17.kauppa ja 17.koulu ovat auki ja toiminnassa. Ihan on riittävästi vieläkin tekemistä, ulkoasua pitää viilata, että se toimisi puhelimella paremmin ja noin puoli miljoonaa muuta juttua, mutta toimii kuitenkin. Se on jo iso asia. Kiva on sekin, että aika sankoin joukoin ihmiset ovat liittyneet kouluun. Olen iloinen ja kiitollinen, kivempi tehdä uutta kun tietää, että muitakin kiinnostaa.

Sekin on tosi kiva, että Tim Whild tulee taas Suomeen. Ihanaa, saisi vaikka muuttaa tänne. Nuorimmainen oli jo kuulemma ollut melkoisen innoissaan Suomesta, joten ei muuta kuin pojat kainaloon ja tänne. Timin kanssa oli juuri pari päivä sitten puhetta miten paljon energiat on muuttuneet lyhyessä ajassa. Jo meidän syyskuisesta kurssista tuntuu oleva ikuisuus, koska nyt ollaan jo niin eri kohdassa.

Sitä vain mietin mikä se valaistumiskohta oli viime viikon lopulla. Lyhyt, ja meni nopeasti ohi, mutta hetken oli loistavan hienosti kaikki, asiat järjestyi ja kaikki tuntui tosi hyvältä. Niin, ja sitten palattiin takaisin samaan mitä on ollut. Mutta ehkä niitä valaistumiskohtia alkaa tulla enemmänkin, toivon mukaan. Tai sitten tämä on täysin henkilökohtainen juttu, ja muilla menee hyvin koko ajan. Ei minullakaan huonosti, mutta vähän silleen ei-jaksa-aina-tätä-samaa… 

Olikin suuri ilonaihe, kun pääsi bussiin istumaan eilen. Ja sitten toisenlaiseen autoon. Ja sitten se ruokamyrkytys, ja se ruokakin oli itse asiassa aika pahaa. Tästä lähtien syön Joutsassa vain kaikkea, mikä on pakattu valmiiksi. Joutsenia muuten näkyi matkalla taas Hartolassa. Ne ovat aina samoilla tienoilla, ja vähän mietin mitä maanviljelijät tuumaa. Iso parvi keväin syksyin, kaipa se jotain vaikuttaa. Toinen ihmeellinen ns. luontokokemus oli, kun bussikuski sanoi, että kettuja on alkanut olla paljon tietyssä kohdassa. Kettu – hmm. Joustavuutta muuttuvissa elinolosuhteissa, Kristus-valoa, yhteys Lady Gaiaan. Mielenkiintoista…

Sen verran tuo bussissa istuminen virkisti, että taidan alkaa harrastaa kotimaanmatkailu enemmän. Voin jo kuvitella ne keskustelut… Olen menossa Iisalmeen/Kajaaniin/Tampereelle/Ouluun… Miksi, mitä sä sinne. No kun se on siellä, ja sinne menee bussi.

Ois kyllä somaa nähdä aurinkoa vähän enemmän, ja olenkin ahkerasti selannut äkkilähtöjä. Opekoulutukset on vain joku älypää laittanut niin, että ei oikein jää aukkoa lähteä mihinkään tänä vuonna. Lyhyitä Rooman ja Pariisin ja Lontoon matkoja ois kyllä, ja normaalisti ne ois tosi kivoja. Nyt vain kaipaan aurinkoa, joten jotain muuta ois löydyttävä. Rafael, mites jos vähän jeesaisit, kiitos.

Kommentit

Muita juttuja

Tyhmyyttä ja tahdittomuutta, mutta nyt jo kultaista energiaa

Tunteita tulvimalla

Ei jaksa… tai ehkä kuitenkin pitäis, koska Atlantis kutsuu