Onko minun pakko asua täällä


Tämä on jokavuotinen juttu, toistuu vähintään kerran vuodessa, yleensä useammin. Räntäsade, ensimmäiset lumihiutaleet, talven pakkanen ja ikuisesti jatkuva talvi saavat minut kysymään enkeleiltäni aina samoin: Onko minun pakko asua täällä? Ja pallo tulee takaisin hyvin nopsaan, sekä arkkienkeli Metatronilta että muilta siipiveikoilta: Onko sinun pakko asua täällä?

Eli ohjat on tietysti omissa käsissä ja päätös aivan itse tehtävissä. Sitten ei voi kuin murjottaa, koska olis niin kätevä, kun ois joku ulkopuolinen jota voisi syyttää kaikesta. Aika monella alkaa tässä vaiheessa pyöriä päässä omaisuus, työ, perhe, omaisten työt ja opiskelut ja niin edelleen, ja ovathan ne toki hyviä syitä. Samantapaisten syiden vuoksi minäkin täällä asun, vaikka vapaampi varmasti olen muuttamaan kuin moni muu omasta mielestään.

Juttu on kuitenkin niin myös tässä asiassa, että kun haluaa asioita kaikkien korkeimmaksi parhaaksi, siihen kaikkiin luetaan myös itse. Jos joku ei ole oma paikka, eikä siellä viihdy, onko se sitten kaikkien korkeimmaksi parhaaksi? Vai onko kivempi uhrautua ja pitää energiat jumissa alemmissa värähtelyissä niin itselle kuin muille?

Palveleminen rakkaudella on hieno asia. Sitä ei voi kuitenkaan sekoittaa pitäisi-asioihin eikä lähimmäisten vuoksi uhrautumiseen, sillä ne eivät tule rakkaudesta vaan ihan sieltä toiselta puolelta. Pelosta. Jokainen on varmasti tehnyt asioita siksi, että ne tuovat iloa läheisille vaikkei itse mitään isoja kiksejä saakaan, tai siirtänyt omia juttujaan siksi, että asettaa vaikka omat lapsensa tai muun läheisen itsensä edelle. Niin pitääkin tehdä, jos asia tuo iloa itsellekin, ja silloinhan läheisen hyvä olo tms. on itselle paras palkinto.

Jos nyt asuinpaikasta puhutaan, niin lisäksi olisi hyvä tiedostaa se, että meillä jokaisella on oikea paikkamme. Synnymme tiettyyn paikkaan, ihan itse valittuun. Aika usein se on suuri hämmästyksen aihe, mutta ihan itse se silti on valittu, sielun valitsema tiettyä tarkoitusta varten. Monet myös kokevat olevansa myöhemminkin jumissa aivan väärässä maassa tai väärällä alueella. Se taas johtuu ihan siitä, että taas on itse valittu, ainakin sielutasolla, ja vielä enemmän siitä, että tuomme valoa ja omaa energiaamme aina sinne, missä olemme. Vaikka se olisi aivan ällistyttävä paikka.

Nykyään kuitenkin elämme aikaa, jolloin ne oikeat asuinpaikat tulevia vuosia varten ovat etsinnässä. Siksi aamuisin toistuva räntäsateen manailu voi olla merkki syvemmästä tarpeesta, sielun kehotus löytää oma paikkansa. Kun asumme siellä, mikä on meille oikein, maatähtichakramme aktivoituu ihan eri tasolle ja pystymme tuomaan oman energiamme tänne todella korkeassa värähtelyssä. Olemme omalla sielunpolullamme ja teemme sitä, mikä on korkein tarkoituksemme. Jos emme ikinä löydä omaa kotiamme tällä planeetalla, tätä ei tapahdu.

Arkkienkeli Metatron ja Sandalfon voivat auttaa oman asuinpaikan löytämisessä. Itse vähän vieläkin aristelen sitä, se on se muutoksen pelko. Asun Jkylässä, mutta se ei ole koti, vain asuinpaikka. Siksi leikittelen ajatuksella pyytää arkkienkeleitä järjestämään minut sinne, mikä on oikea paikkani.  En vaan ole välttämättä valmis muuttamaan, sillä lapset ja kaverit ja läheiset ja niin edelleen… Tosin voi olla, että näin  vahvasti alientyypille ei oikeaa paikkaa sen kummemmin löydy, osa meistä kun on luotuja kulkemaan ja asumaan siellä täällä.

Kysymys nousee kuitenkin esiin joka syksy yhä voimakkaammin, joten kaipa se jossain vaiheessa on otettava työn alle ja oltava valmis seurauksiin. Vaikka en kyllä oikein usko noihin muihin maihinkaan vakituisena asuinpaikkana itselleni. Sen verran olen seurannut pienien piirien pyörimistä ilman mitään tekemistä, että ei sekään kamalasti houkuttele. Ehkä on sittenkin paras vain etsiä kauneutta rännän keskeltä ja pyydellä ilmalohikäärmeitä puhaltamaan pilvet pois.

Kommentit

Muita juttuja

Aikaa on kiireeseen

Hetken aikaa olin onnellinen

Tähdet, tähdet, ja pari kristallikammiota