Seminörtin elämää

Voisi olla helpompaa, jos olisi joko täysi nörtti tai sitten täysin tietämätön (lue: en haluaisi opetella) tekniikasta. Nyt tiedän, mitä pitää ja voisi tehdä, mutta en aina ole ihan kartalla miten se sitten lopulta tehdään. Niin kuin nyt nuo maksupainikkeet verkkokauppaan. Juu, on, ja toimii, ei siinä mitään. Mutta kun se maksusivu on niin ruma… En vaan taida voida sille mitään. Mutta itse asiassa jotain voisin ehkä tehdä, pitääkin kysyä vielä nörtimmiltä alkuviikosta.

17. koulu on tavallaan auki, mutta en vielä sitä hehkuta missään, koska moni asia on vielä kesken. Niitä pieniä yksityiskohtia sitten riittää – ja riittää – ja riittää… Pääasia kuitenkin, että tekniikka toimii turvallisesti, maksupalikat toimivat turvallisesti ja tekniikka on melkein kaikki kunnossa. Nyt voin sitten alkaa keskittyä sisältöön.

Sitäkin jo jonkin verran on, ja moni kurssi on ihan viittä vaille valmis. Viimeistelyt vielä, ja sitten nettiin. Kohta pitää kirjoitella sähköpostilistalaisille ja antaa heille se iso alekuponki, jota ajattelin. Pääsevät sitten murto-osahinnalla 17.kouluun, jos siltä tuntuu. Sitten jossain vaiheessa pitäisi yrittää metsästää ne ihmiset, jotka ovat olleet useilla kursseillani, varalla on jotain kivaa heillekin. Paperit ovat kirjanpitäjällä, tai ainakin samassa kunnassa hänen kanssaan, eli voi olla aika työn ja tuskan takana yrittää löytää näitä ihmisiä. Osan muistan, mutta en ihan kaikkia ellen näe nimiä jossain listassa. Kyllä se varmaan lopulta onnistuu sekin.

Samalla olen toisella kädellä kirjoittanut älyttömän määrän sähköposteja Diana Cooper Foundationin asioissa, päivittänyt manuaaleja, yrittänyt valaistua Metatronin painokkaiden kehotusten vuoksi ja yrittänyt välillä muistaa syödä ja nukkua. Vähän tuppaa välillä unohtumaan. Unet on kyllä sitten olleet juuri sellaisia. Seikkailua ja muuta sälää. Viime yönä tosin taisin tavata sen tyypin, mistä oli puhetta Sarin ja Jennin kaa, sen mikä ei ole hörhö.

Olen myös ollut äärettömän iloinen ja onnellinen ihmisistä, joiden kanssa saan tehdä töitä. Meillä on nyt Suomessa ja Pohjoismaissa toinenkin masterope, ja kolmas aika pian. Eikö ole hienoa, asiat pääsee leviämään laajemmalle. Myös tulevat enkeliopet ovat hyvää joukkoa, ja tulevat Kultainen Atlantis -opet ei varmaan vertailussa häviä – en ihan vielä voi sanoa varmasti, kun heidän varsinainen opettajakoulutuksen eka osio on vielä tulematta.

Lisäksi teen parin loistavan kumppanin kera Kultaiseen Atlantikseen ja uuteen kultaiseen aikaan liittyvää projektia, joka tulee ilmoille suhteellisen pian. Vähän jumittaa tämä kiire, mutta kaikki menee silti eteenpäin. On aivan ihanaa saada takaisin muistoja ja myös taitoja Kultaiselta Atlantikselta. Nyt olen jo tajunnut monta juttua, joita ennen tein – en vain vielä ihan tajua mitä virkaa niillä on tässä ajassa. Ehkä se käyttötarkoitus ajallaan kuitenkin ilmaantuu kaikelle. Tai sitten ei, ja asiat on tarkoitus vain muistaa.

Valon enkelit –kirjaa menee lukijoille aika paljon, mikä on myös hyvin ilahduttavaa. Oma varasto on loppu, mutta kohta tulee lisää, ja saa taas laitella tilaajille. Asiat ovat taas kerran itse asiassa oikein hyvin:)

Kommentit

Muita juttuja

Energiaa voisi vaihtaa

Asioilla on puolia, eli idioottimainen käytös voi olla muutakin

Eikö joku muukin voisi joskus ymmärtää