Seitsemästoista

Tässä superkuuta ootellessa tuntuu, että energiat on varsin mielenkiintoisia. Viikonlopun ihanasta Kultainen Atlantis –opettajakoulutuksesta tipahdin pitäisi-pitäisi-arkeen, ja olen yrittänyt siinä rämpiä heikoin tuloksin. Mitään valmista ei synny, ja ahdistaa vähitellen, kun hommat laahaa pari viikkoa jäljessä. Eikä noi siipiveikot paljon lohduta, ne kun vaan väittää, että kurssit valmistuvat ajallaan ja että jos hutaisen hommat, kaduttaa kuitenkin. No niin niin, mutta kun pitäisi saada aikaan sekä nopeasti että hyvin. Ja nyt ei onnistu. Syytänkin siitä planeettoja ja hitsin aurinkoa. Onko aina pakko pyöriä ja lähetellä energioita?

2017 käynnisti planeetan puhdistumisjakson, joka kestää noin viisi vuotta. Riippuu sitten meistä meneekö kuinka helposti. Olenkin kiitollisena katsellut Helsingin seudun lumisateita, sillä lumi puhdistaa. Hyvä katsella kauempaa:). Toisaalta olen pohtinut miksi, oi miksi Keski-Suomen kohdalla on keväästä asti levännyt pilvipeite. Mitä me ollaan tehty tai p…

Oivallukset voi olla hienoja. Tai sitten ei, ja vielä samaan aikaan. Kun tajuaa jotain omasta itsestään, niin ison asian, että se muuttaa ajatuksia monesta jutusta, voi olla joko aivan onnesta sekaisin tai masentua tyystin. Jälkimmäistä on ollut vähän liikkeellä. Mietinkin sitä, että eikö mitään helpompaa konstia voisi olla. Jos vaan valaistuisi suoraan, ilman asioiden käsittelyä, minkään muuttumista tai puhdistamista.

No ehkä ei, mutta oispa somaa. Olen tajunnut niin ison asian yhden ihmisen sivuhuomautuksen seurauksena, että nyt sitten ihmettelen mitä siitä seuraa. Kamalinta on se, että takaisin ei pääse. Sama kuin henkisessä kasvussa. Kun jotain oivaltaa tai vaikka ottaa enkelit elämäänsä, paluuta entiseen ei ole. Energiaansa voi madaltaa, mutta tietoa ja oivallusta ei voi perua. Joskus kyllä haluaisi(n), mutta minkäs teet.

Pahinta minusta on kuitenkin se, että kun ymmärtää jotain, on pakko tehdä päätös. Ei voi enää piilottaa autuaana päätään pensaaseen, vaan on tietoisesti joko …

Sain viettää kivan päivän opettajakollegojen kanssa Tampereella. Käytiin katsomassa kivimuseon ametistionkaloita ja samalla pidettiin pieni hiljainen hetki, kevyt seremonian tapainen keskellä kiviä. Museo oli suurimman osan ajasta tyhjänä, mitä nyt muutama koululainen, yksi henkilökuntaan kuuluva ja aikuisempi pariskunta vaelteli paikalla. Olen jo tottunut tekemään henkisiä harjoituksia ihan missä tahansa vaikka olisi muitakin ihmisiä paikalla, mutta onhan se kivempi, kun saadaan olla omalla porukalla. Aina voi tosin vedellä enkelien ja/tai lohikäärmeiden avulla vähän reviiriä, jos alkaa yleisö ahdistaa.

Kivimuseossa on siis kiviä ja fossiileja. Hienoja ovat, ja vaikka kristallit ovat lepotilassa, jotain voi niiden energiasta tuntea, kun yrittää. Koskea ei saa, mutta jos laittaa käden auraan, se ei ole maallikoiden mielestä koskemista:).  Ainoastaan yhdessä nurkassa alkoi energiaa tuntua ihan kunnolla, ainakin minusta. Se oli se kaappi, missä oli ametisteja, sitriinejä (niitä keltais…

Maailma on täynnä energioiden lukijoita, astrologeja ja numerologeja, jotka kertovat mitä on menossa. On se mielenkiintoista. Mutta kuten olen aiemminkin sanonut, elääkin pitäisi, joten kuka jaksaa katsoa kaikki videot ja lukea kaikki artikkelit… Silloin tällöin energia on kuitenkin sellaista, että pitää aa ottaa yhteyttä arkkienkeli Metatroniin ja bee lukea edes joidenkin minusta asiaa puhuvien ihmisten mietteitä. Nyt taitaa olla sellainen aika käsillä.

Leijonaportti elokuussa aloitti hurjan energiavyörytyksen, josta sitten vedettiin vähän henkeä syyskuussa. Lokakuussa Pluto (kiitos ja ylistys) kääntyi kulkemaan oikeinpäin, ja vaikka energia oli taas myllerryksessä, tuntui kuin asiat alkaisivat selvitä. Lokakuun loppu ja marraskuun alku ovat nyt kuitenkin vedelleet taas esiin sellaista tuuletusta, että jos ei oma tasapaino ole vakaa, voipi maailman tuulet heitellä.

Kaiken on tultava esiin puhdistettavaksi, senhän tiedämme. Ja putsattu on, putsattu lisää ja vieläkin löytyy. Vitsi on…

Maailmankaikkeus ei kai sitten kestä tyhjiöitä. Jos jossain on tyhjä kolo, se täytetään. Ihan sitten itsestä riippuu millä, hyvällä tai piilevällä hyvällä, tai ihan nyt millä tahansa, ettei vain jää minkäänlaista tyhjiötä mihinkään. Toisaalta on se niin väärin.

Olin jo aika innoissani tyhjästä kohdasta kalenterissa, sillä se tarkoittaa omaa työtä, ehkä hiukan aikaa pyöritellä uusia juttuja ja ehkä jopa lomaakin enemmän kuin kaksi tuntia vuodessa. No juu, ei se sitten ihan niin mennyt. Ja kyllä, ihan itse taas annan periksi ja olen ekana änkemässä mukaan. Mutta jupisen silti, joten lomaa voisi ottaa ehkä ainakin 2 ja puoli tuntia nyt ihan lähiaikoina.

Ihana, mahtava Tim Whild tulee Suomeen taas maaliskuussa, 10-11.3. Eka päivä on kaikille avoin, mutta toinen päivä uusille tulijoille vain, jos paikkoja jää syksyn kurssilaisilta. Ihan varma en ole vielä miten tulee menemään, mutta lauantaille mahtuu ainakin vielä hyvin. Mutta kannattaa olla ajoissa liikkeellä, jos tämä kiinnostaa. Tim o…