Aikoja taas elellään, arkkienkeleitä 17.kouluun ja Atlantiksen yliopistoa rakennetaan


Tässä superkuuta ootellessa tuntuu, että energiat on varsin mielenkiintoisia. Viikonlopun ihanasta Kultainen Atlantis –opettajakoulutuksesta tipahdin pitäisi-pitäisi-arkeen, ja olen yrittänyt siinä rämpiä heikoin tuloksin. Mitään valmista ei synny, ja ahdistaa vähitellen, kun hommat laahaa pari viikkoa jäljessä. Eikä noi siipiveikot paljon lohduta, ne kun vaan väittää, että kurssit valmistuvat ajallaan ja että jos hutaisen hommat, kaduttaa kuitenkin. No niin niin, mutta kun pitäisi saada aikaan sekä nopeasti että hyvin. Ja nyt ei onnistu. Syytänkin siitä planeettoja ja hitsin aurinkoa. Onko aina pakko pyöriä ja lähetellä energioita?

2017 käynnisti planeetan puhdistumisjakson, joka kestää noin viisi vuotta. Riippuu sitten meistä meneekö kuinka helposti. Olenkin kiitollisena katsellut Helsingin seudun lumisateita, sillä lumi puhdistaa. Hyvä katsella kauempaa:). Toisaalta olen pohtinut miksi, oi miksi Keski-Suomen kohdalla on keväästä asti levännyt pilvipeite. Mitä me ollaan tehty tai pohdittu tai myllerretty? Sää on kollektiivisesta energiasta kiinni, ja kun etelämpänä ja pohjoisempana paistaa edes joskus aurinko ja me vain ollaan pilvien varjossa, ihmettelen kovasti. Onko täällä siis niin paljon putsattu itseä mutta jätetty energiat lojumaan valloilleen puhdistamatta loppuun asti, että ne aiheuttaa puolen vuoden matalapaineen?

Aina silloin tällöin ilmalohikäärmeet kuuntelevat, kun pyydän niitä puhaltamaan pilvet pois tästä kohdasta, ja saan sinisen taivaan ja auringonpilkahduksen. Se piristää kummasti, kunnes sitten taas harmaus saapuu… Olen muuten miettinyt pitäisikö aloittaa joku FB tms. systeemi, jossa muutettaisiin säätä joka maanantai. Jos moni ihminen tykittäisi auringonpaistetta kehiin, voitaisiin saada ihan kiva joulukuu. Sekin pitää tietysti tehdä kaikkien korkeimmaksi parhaaksi, kuten kaikki sään muuttaminen. Sään muuttaminen yhdessä paikassa kun vaikuttaa ympäri planeettaa, vaikka kuinka pienesti sitä tekisi. Asia, jota suurvallat ja Keski-Euroopan maat ja ehkä jotkut muutkin ei halua ymmärtää paukuttaessaan kemikaaleja taivaalle oman sään muuttamiseksi.

17.koulun kanssa takkuaa. Tai toisaalta ei, miten sen ottaa. Olen tosi mielissäni monista ihmisistä, jotka ovat siihen liittyneet. Vähän – tai oikeastaan vähän enemmänkin – ahdistaa se, että en saa uusia kursseja valmiiksi asti, kun aina tipahtelee esteitä matkalle. Tulinkin siihen tulokseen, että pitää tehdä sitä, mitä haluaa, eikä sitä, mitä pitäisi. Se pitäisi-osasto on niitä kursseja, jotka sopivat kaikille ja joita voi aloittelijakin tai jo pidemmälle ehtinytkin valita, koska ne tosiaan käyvät oli oma taso mitä vain. Nyt ei kuitenkaan suurin innostus koske niitä, vaan löytyy enemmän sieltä tutkimattomista maailmoista. Tarkoittaen huisin korkeita värähtelyjä, upouusia tapoja kokeilla asioita ynnä muuta. Ne jutut kuitenkin sopisivat enemmän livekurssille kuin nettiin, mutta kun sormet syyhyää ja mieli askartelee Mitäs jos -kysymyksissä, keskittyminen muuhun vähän kärsii. Kyllä se aina sitten löytyy kun vain syventyy tekeillä oleviin juttuihin, sillä mitään ei 17.kouluun tule, joka ei minusta ole hyvä juttu, eli kaikki tekeminen on kivaa. Kun vain sais aikaa, ja aikaiseksi.

Arkkienkelit on ihan kohta valmiina ollut jo jonkun aikaa, ja yritän saada sen viimeisteltyä nyt parin päivän sisään. Ongelma on vaan siinä, että ideaa ja kanavointia tulee aina uutta, vaikka yritän toppuutella. En voi koko maailmaan laittaa yhteen kurssiin, ja varsinkin arkkienkeli Mikaelin sinänsä mielenkiintoiset ehdotukset ei sovi tähän. Sori, Mikael. Tehdään toinen kurssi, just for you. Kun ensin saadaan edes yksi valmiiksi.

Atlantiksen yliopistoa on myös tuupittu eteenpäin. Susanin kanssa sitä pyöriteltiin ja saatiin jotain jo lyötyä lukkoon kakkostasostakin. Atlantiksen yliopisto on siis kolmen tason koulutusjärjestelmä, jossa eka tasolla on kaikille avoimia, kaikille sopivia, Kultaisen Atlantiksen taitoja ja tietoja herätteleviä ja harjoittavia kursseja, joka livenä tai etänä. Kakkostaso on opettaja/parantaja/kanavoija/konsultoija-taso, johon päästäkseen pitää jo jotain tietääkin, jossa opitaan käyttämään taitojaan ja uusia opeteltavia taitoja myös muiden hyväksi. Kolmostaso on mestaritaso, jossa on koulutusta esimerkiksi lohikäärmemestareille ja kristallimestareille. Minä tietysti olisin heti valmiina aloittamaan, mutta Susan on vähän konkreettisempi ja konservatiivisempi, joten jotain pitää olla valmiina ennen kuin gongi kumahtaa. Kyllä minustakin se olisi suotavaa, mutta minä taas pidän siitä, että kun idea tulee, se laitetaan heti jotenkin käytäntöön, jotta sen sisältämä energia saadaan hyödyksi. Hyvä siitä tulee joka tapauksessa.

Susanne on muuten ilmeisesti tulossa Suomeen kesällä, vähän auki se ajankohta vielä. Ajatuksena oli sekä pitää jotain Atlantis-yliopiston kurssia että Susanne voisi kouluttaa kristallihoitajia tai muuta kristalleihin liittyvää. Hän kun on melkoisen taitava kaikenlaisessa parantamisessa ynnä kristalleissa. Hienoa jos tuo toteutuu.

Jutun kuva liittyy aiheeseen siksi, että kyseessä on Kultainen Atlantis -opettajien seremonian näyttämöä.Kursseilla saa tehdä aina kaikkea kivaa;).

Kommentit

Muita juttuja

Kantaisko siivet

Muuttaisko Tuusulaan vai vaihtaisko nimensä

Uusi aika ois sit vissiin täällä – kursseja Kultaiselta Atlantikselta