Enkö voisi vain suoraan valaistua?


Oivallukset voi olla hienoja. Tai sitten ei, ja vielä samaan aikaan. Kun tajuaa jotain omasta itsestään, niin ison asian, että se muuttaa ajatuksia monesta jutusta, voi olla joko aivan onnesta sekaisin tai masentua tyystin. Jälkimmäistä on ollut vähän liikkeellä. Mietinkin sitä, että eikö mitään helpompaa konstia voisi olla. Jos vaan valaistuisi suoraan, ilman asioiden käsittelyä, minkään muuttumista tai puhdistamista.

No ehkä ei, mutta oispa somaa. Olen tajunnut niin ison asian yhden ihmisen sivuhuomautuksen seurauksena, että nyt sitten ihmettelen mitä siitä seuraa. Kamalinta on se, että takaisin ei pääse. Sama kuin henkisessä kasvussa. Kun jotain oivaltaa tai vaikka ottaa enkelit elämäänsä, paluuta entiseen ei ole. Energiaansa voi madaltaa, mutta tietoa ja oivallusta ei voi perua. Joskus kyllä haluaisi(n), mutta minkäs teet.

Pahinta minusta on kuitenkin se, että kun ymmärtää jotain, on pakko tehdä päätös. Ei voi enää piilottaa autuaana päätään pensaaseen, vaan on tietoisesti joko otettava asia elämäänsä, ehkä tehtävä sille jotain jos se on sellainen, tai yritettävä olla armollinen itselleen, kun ei vielä voi. Kumpikaan ei ole kivaa. Tai varmaankin kyse on oivalluksen laadusta, voihan niitä isoja ymmärryksenpilkahduksia saada myös asioissa, jotka on todella hienoja ja saa hyppimään yläpystyä. Työasioissa noita kyllä tulee, mutta omaan itseen liittyen ovat enempi siellä vieläkö-tuollainenkin-löytyy-puolella ja sitten menee kamalasti energiaa siihen, kun yrittää työntää asian pois mielestään ihan mihin tahansa. Eikä kuitenkaan kunnolla onnistu, sillä takaisin ei pääse.

Olis kyllä aika hienoa, jos vain yksi kaunis päivä heräisi ja olisi täysin eri ihminen, valaistunut ja onnellinen ja menneet ongelmat olisivat muisto vain. Vitsi on tietysti siinä, että näinhän meille tulee käymään, ihan kaikille. Sitä ennen voi vaan olla aika paljon tekemistä. Oliskohan mitään konstia skipata tuo väliaika ja siirtyä suoraan valaistuneeseen olotilaan? Ihan vielä en ole keksinyt, eikä nuo enkelitkään juuri neuvo, hymyilevät vain silleen kauniisti ja vähän vinosti, antaen ymmärtää, että yritä vain luistaa, me rakastetaan sinua silti. No ihan kiva.

Tässä kaiken kiukuttelun ja pähkäilyn keskellä olen jotain saanut aikaiseksikin. Arkkienkelien kurssia 17.kouluun olen yrittänyt viimeistellä, ja jostain syystä se on sujunut todella hitaasti. Olen tietysti siinä sivussa tehnyt aika paljon muita hommia, joten keskittyminen vähän on kärsinyt. Nyt kuitenkin arkkienkelit ovat videon ja visualisaatioiden viimeistelyä vaille valmiita, ja sitten pitää miettiä miten sen rytmittää. Ois helpompaa, jos olisi nettikurssi, jossa osat lähetetään kurssilaisille vaikka kerran viikossa. 17. koulussa rytmin voi jokainen päättää itse, joten jotenkin kurssi pitäisi palastella niin, että kurssilainen malttaa käydä yhden jutun, tai arkkienkelin, kerrallaan. Kaipa se siitä taas, kun kysyy Gabielilta ja Mikaelilta. Ne jeesaa aina, kun tarvitaan selkeyttä ja oikeita ratkaisuja. Neuvoivat senkin, mikä on oikea palikka, kun pohdin mitä ostan kaupan tekniikkapuolelle lisää. Kyllä on kätevää, kun on noita viisaampia vierellä. Jos nörtit tietäisi, miten paljon apua enkeleiltä saa, voisivat päästä eteenpäin omissa projekteissaan paljon helpommalla muutkin.

Kommentit

Muita juttuja

Tanssia lohikäärmeiden kanssa ja muuta kivaa

Maatähden muutosta

Niin muuttuu maailma(nkuva)