Niin muuttuu suunnitelmat, kiitos Dianan, Timin ja opejen

Maailmankaikkeus ei kai sitten kestä tyhjiöitä. Jos jossain on tyhjä kolo, se täytetään. Ihan sitten itsestä riippuu millä, hyvällä tai piilevällä hyvällä, tai ihan nyt millä tahansa, ettei vain jää minkäänlaista tyhjiötä mihinkään. Toisaalta on se niin väärin.

Olin jo aika innoissani tyhjästä kohdasta kalenterissa, sillä se tarkoittaa omaa työtä, ehkä hiukan aikaa pyöritellä uusia juttuja ja ehkä jopa lomaakin enemmän kuin kaksi tuntia vuodessa. No juu, ei se sitten ihan niin mennyt. Ja kyllä, ihan itse taas annan periksi ja olen ekana änkemässä mukaan. Mutta jupisen silti, joten lomaa voisi ottaa ehkä ainakin 2 ja puoli tuntia nyt ihan lähiaikoina.

Ihana, mahtava Tim Whild tulee Suomeen taas maaliskuussa, 10-11.3. Eka päivä on kaikille avoin, mutta toinen päivä uusille tulijoille vain, jos paikkoja jää syksyn kurssilaisilta. Ihan varma en ole vielä miten tulee menemään, mutta lauantaille mahtuu ainakin vielä hyvin. Mutta kannattaa olla ajoissa liikkeellä, jos tämä kiinnostaa. Tim on hyvä opettaja, mahtava tyyppi ja yksi tämän maailman uuteen kultaiseen aikaan luotsaajista. Syyskuun kurssilla olleilta tuli kovasti suitsutusta, ja nyt on maailman muutoksen myötä mahdollisuus vielä hienompaan kurssiin.

Diana Cooper on myös tulossa, helmikuussa Minä Olen –messuille. Dianalla on lauantaina ilmaisluento, ellei peräti kaksi, ja sunnuntaina maksullinen workshop. Vähän on vielä Dianan minulle kertoma aikataulu kysymysmerkillä, sillä en tajua miten hän voi pitää luentoa samaan aikaan kun pitäisi olla jo koneessa paluumatkalla, mutta kaipa tuo selviää ennen helmikuuta.

Yksi muutos on sekin, että kuvittelin aivan vilpittömästi, että nyt saa opekoulutukset riittää vähäksi aikaa, mutta taitaa jatkua jo tammikuussa Ylösnousemus, ylösnousseet mestarit –koulutuksella. Vähän vielä auki, mutta uhkaavasti näyttää siltä. Eli siinä meni tammi-, helmi- ja maaliskuu. Vaikka kuhunkin juttuun ei todellakaan mene kuin päiviä, ei koko kuukautta, ihana tyhjä kalenterisivu ei ole enää tyhjä… No, ehkä nuo nyt jotenkin kestää kuitenkin:).

17. koulu on alkanut kivasti, kiitos kaikille osallistujille. Olen tosi mielissäni kaikista palautteista, ja siitä, että systeemi osoittautui toimivaksi. Pitäisi vielä viilailla juttuja, mutta ehkä sitten kun pää on selvempi. Nyt pyörii eiliset jutut ja tulevat tapahtumat niin mielessä, että koodirivit vilisee silmissä. Uusia kursseja on ihan viittä vaille valmiina. Arkkienkeleiden kanssa olen viettänyt aikaa ja yrittänyt houkutella edes jotain uutta infoa yläkerrasta. Tiedetään, tiedetään, enkeleiden kanssa kysymys ei ole tiedosta vaan kokemisesta ja yhdessä työskentelystä, mutta oishan tuo somaa, jos vaikka arkkienkeli Mikael paljastaisi jotain hirmu hienoa ihan vain meille. Ihan kuin moista ikinä tapahtuisi… mutta ainahan voi kuvitella:).

Kohta alkaa kai olla aika paljastella 17. koulua laajemminkin, nythän se on ollut auki, mutta en ole siitä juuri huudellut. Pitäisi, pitäisi, joten jossain vaiheessa sitten. Nyt ekaksi ne uudet kurssit, sitten vähän viilausta ja ehkä sitten voisi jo kertoa julkisemminkin asiasta.

Saas muuten julkisuudesta puheen ollen nähdä mitä tulee haastattelusta. Odotan jännityksellä vedosta jutusta, sillä tuntui, että keskustelu rönsyili vähän muuhunkin kuin aiheeseen. Mikä oli Atlantis. Vähän kotiläksyjen tekoa olisin odottanut toimittajalta, mutta voihan olla, että se oli vain minun käsitys. Jossain vaiheessa sen sitten näkee. Kohtahan tässä tuntee olevansa ihan julkisuuden henkilö, moneskohan haastattelu tämä oli tänä vuonna, en edes muista. Ja edelleen on avoinna kutsu yhteen radiojuttuun, sillekin pitäisi kai tehdä jotain. Joskus sitten.

Kommentit

Muita juttuja

Kantaisko siivet

Muuttaisko Tuusulaan vai vaihtaisko nimensä

Uusi aika ois sit vissiin täällä – kursseja Kultaiselta Atlantikselta