Seitsemästoista

Olen katsellut ja valmistellut ensi vuoden juttuja, enkä tiedä olisinko innoissani vai huolissani. Ehkä molempia. Ihan mielettömiä energiapäiviä alkaa vyöryä heti 1. tammikuuta, ja siitä se sitten lähtee. 11-vuosi on hieno juttu, vaikka sitten kakkosen värähtelyssä, mutta kaikella on puolensa. Tämän vuoden puolet ovat huikeat mahdollisuudet ja hankaluus pitää päätä pensaassa.

Mitä lähemmäs uusi kultainen aika tulee, sitä hankalammaksi käy sulkea silmiään maailman muutokselta. Olen vähän sitä mieltä, että alkava vuosi tulee kärjistämään asioita, sillä kuten tavallista, eniten huutavat he, ketkä eniten pelkäävät. Kuulin joku aika sitten sellaisenkin sanonnan kuin Rasistit on rassukoita. Varmaan niin, mutta pelko vaikuttaa moneen muuhunkin asiaan.

Moni yrittää takertua entiseen kynsin hampain, ja kestää ihan mitä tahansa, ettei tarvitse muuttaa maailmankuvaansa. On kova paikka joutua myöntämään, että on tajunnut jotain ihan pieleen tai että on uskonut väärään asiaan vuosikymmeniä, elle…

Onko se oman energian muutos vai joku isompi muutos, kun jokainen joulu on erilainen? Tänä vuonna on ollut jotenkin outoa monet asiat. Ehkä se on energiajuttu, Saturnus pyörähti järjestelmälliseen kauriiseen ja sisäinen nipottaja tykkää. Paitsi että toisten epäjärjestelmällisyys nostattaa huipputunteita, ei aina jaksais kun muut ei tajua. Ja tiedän, maailman peili on lahjomaton, se mikä nostaa tunteita on erehtymättömästi itsessä…

Tai sitten energia liittyy Kristus-valoon, jota on nyt tullut minusta aiempaa enemmän ja alkaen aikaisemmin. Tai sitten sitä on aina tullut, mutta ei oo tumpelo tajunnut, kun energia on ollut niin matalalla. Niin tai näin, nyt tulee, ja tuntuu. Joulun aika on se huippukohta, jolloin Kristus-valoa eniten virtaa planeetalle. Jouluaattoillasta kolme vuorokautta putkeen. Silloin tällöin voi hiljentyä ottamaan sen tietoisesti vastaan, kannattaa kyllä:).

Lisäksi on joulun pyhät yöt. Varmaan tuttua kaikille, alkaen jouluyöstä (=jouluaaton ja 1. joulupäivän väline…

Tämä juuri koittanut uusikuu on ollut minusta erityisen hankala. On aika huikeaa, että se osuu Linnunradan keskelle, ja planeetat pyörivät samassa merkissä ja mitä kaikkea siihen sitten liittyi. Sekin oli minusta ihka hienoa, että tämä uusikuu liittyy tulevan vuoden erilaiseen energiaan. Tulevaa olisi hyvä luoda, mutta korkeammassa värähtelyssä, rajoja rikkoen tai ehkä paremminkin niitä huomioimatta.

No juu, ihan hyvä. Mutta kun ei päässä oikein noi unelmat pyöri, kuten ei paljon muutenkaan. On varmasti paljon ihmisiä, jotka elävät sitten kun -elämää, mikä on yksi tapa unelmoida ja haaveilla. Nyt kun olen saanut itseni opetettua aika paljon pois ajatuksesta, että elämä alkaa sitten joskus, huomaan, että tässä ja nyt on kaikki mitä on. No ehkä huominenkin kuuluu minun ajatuksiini, ja joulu nyt tietysti, mutta sen jälkeen on pelkkää sumua. Vai oisko valoa.

Eli ei hyvä kumpikaan tapa. Sitten kun  -elämä on vihoviimeistä, koska silloin siirtää omia juttujaan, omaa hyvinvointia, omaa on…

Ei tietysti ole mitään syytä olla ihmeissään, enkä oikeastaan olekaan. Mutta silti on aika hienoa minusta, että niin monella oli sama tunne itsenäisyyspäivän tienoissa. Jotain muuttuu, uusi aika alkaa ja energiassa noustaan nyt ylöspäin. On kiva myöskin se, että niin monet ovat talkoissa mukana, luomassa valoallasta Suomen ylle, meidän kaikkien hyväksi ja korkeimmaksi parhaaksi.

Oli aika huikea laitella sunnuntaina energiaa altaaseen ja Suomeen, kun aisti ne monet muutkin, jotka sitä tekivät. Varmaan monet tekevät tuota myös muulloin, kuten minäkin. Pyydän enkelit laulamaan Suomen yllä melkein joka ilta, lähettelen kosmisen rakkauden lohikäärmeitä eduskuntaan ja ministeriöihin, Kullanhopeista violettiliekkiä kunnalliseen päätöksentekoon ja mitä nyt ikinä keksin. Sillä tiedän, että joka ikinen rippunen auttaa, että matkamme uuteen kultaiseen aikaan sujuu parhaimmalla mahdollisella tavalla. On niin paljon merkkejä paremmasta – vaikka välillä tuntuu, että päättäjät saavat hommat sotkettu…

Käy kurkkaamassa Facebookista, mitä on tekeillä:)

Ehkä meidän hörhöjen pitäisi aloittaa kampanja Suomen nostamiseksi viidenteen ulottuvuuteen. Kaikki teemme sitä koko ajan, omaa energiaa muuttamalla ja värähtelyn nostolla muutamme automaattisesti kaiken ympärillämme. Suomessa lisäksi putsausapua tulee taivaalta: lumi, räntä, vesi… On se niin hyvä – toisaalta:). Tämä on itsellä niitä sitten-joskus-asioita, mutta ehkä olisi syytä aloittaa ryhtiliike ja tehdä säännöllistä valolähetystä Suomelle, maana, ja kaikille ja kaikella täällä. Omalla listalla on jatkuvasti koko planeetta, ja muutamia yksittäisiä juttuja sen päällä, mutta voishan tuota energiaa ja enkeleitä ja lohikäärmeitä kohdistaa myös tälle maalle. Ihan siksi, että Suomi on ainoa maa maailmassa, joka nousee viidenteen ulottuvuuteen maana. Muualle tulee yksittäisiä kohtia, kaupunkeja ja yhteisöjä. Kaipa mekin voitaisiin tehdä jotain asian edistämiseksi.

Jos moinen kiinnostaa, siitä voi tehdä tavan, ehkä jopa rituaalin, jolloin sen voima kasvaa entisestään. Rituaali syntyy siit…