Kun ei unelmoituta


Tämä juuri koittanut uusikuu on ollut minusta erityisen hankala. On aika huikeaa, että se osuu Linnunradan keskelle, ja planeetat pyörivät samassa merkissä ja mitä kaikkea siihen sitten liittyi. Sekin oli minusta ihka hienoa, että tämä uusikuu liittyy tulevan vuoden erilaiseen energiaan. Tulevaa olisi hyvä luoda, mutta korkeammassa värähtelyssä, rajoja rikkoen tai ehkä paremminkin niitä huomioimatta.

No juu, ihan hyvä. Mutta kun ei päässä oikein noi unelmat pyöri, kuten ei paljon muutenkaan. On varmasti paljon ihmisiä, jotka elävät sitten kun -elämää, mikä on yksi tapa unelmoida ja haaveilla. Nyt kun olen saanut itseni opetettua aika paljon pois ajatuksesta, että elämä alkaa sitten joskus, huomaan, että tässä ja nyt on kaikki mitä on. No ehkä huominenkin kuuluu minun ajatuksiini, ja joulu nyt tietysti, mutta sen jälkeen on pelkkää sumua. Vai oisko valoa.

Eli ei hyvä kumpikaan tapa. Sitten kun  -elämä on vihoviimeistä, koska silloin siirtää omia juttujaan, omaa hyvinvointia, omaa onnellisuutta ja ties mitä aina vaan tulevaisuuteen, joka ei sitten muuten koskaan koita. Mikä lie ajatusharha meillä monella, että sitten kun… jotain, olen itse samanlainen, energia on samanlainen ja maailma on samanlainen, joten kun vihdoin saan sen, mitä haluan, se on sama kuin saisin sen nyt. Ei se koskaan ole, koska kaikki muuttuu, ja mikä ikinä onkaan kyseessä, on tämän hetken juttu, ei sen tulevan.

Mutta ei sekään ole hyvä, ettei ole unelmia. Jos elämä on pelkkää selviytymistä kuluvasta hetkestä ja taas tästä ja tuosta työstä, asialla on puolensa. Toisaalta on hyvä, että osaa elää hetkessä. Se voi myös kertoa siitä, että elää maailmankaikkeuden energiavirrassa, aistien sen mitä on menossa kulloinkin. Sehän on hienoa. Mutta kun. Kyllä ihmisellä jotain haaveita olisi hyvä olla, miten muuten olisi kompassi elämässä, se, mihin on menossa? Itselläni kompassi on uudessa kultaisessa ajassa, ja moni asia elämässäni liittyy siihen. Olisi vaan ihan kiva olla jotain haaveita itsellekin. Tai siis on, mutta ne on sellaisia telekinesia, teleportaatio, avaruusmatkailu yms. juttuja. Nehän tulee itsestään, kun energia on kohdillaan. Sen lisäksi… Jotain pitäisi keksiä, että voisi haaveilla jostain.

Pitäisi on aina huono sana, ja aina kun se sujahtaa puheeseen tai lauseeseen, onkin syytä huomioida onko kyseessä oma juttu vai muiden uskomus. Eli pitäisikö haaveilla, ihan minunkin… Luultavasti se lisäisi onnellisuutta. Ei tavoittamattomuus ja unelmien mahdottomuus, mutta ehkä se olisi tapa havaita tietyntyyppisiä energioita myös arjessa. Niin, jos vääntää itselleen rautalankaa mitä se kulloinenkin unelma tarkoittaa, jolloin sen esiintymisen elämässä voi havaita. Onnellisuus kun on yksi asia, jonka piti lisääntyä Kosmisen hetken jälkeen.

Muistan pari kertaa, kun heräsin yöllä täydelliseen onnen tunteeseen. Ja sitten se meni ohi. On noita kohtauksia ollut päivisinkin, aina joskus. Lisää saisi tulla. Ehkä siinä auttaisi unelmointikyky, se kun on kevyempää energiaa. Tyytyväisyyttä ja iloa on aika paljonkin, mutta onnellisuus on jotain muuta.  Joten unelmointia kohti, eikä sekoiteta niitä tavoitteisiin. Tavoitteet on hyviä, ja niillä luodaan unelmista totta. Mutta jos ensin sallisi energia kohota ajatuksissa pilvilinnoihin asti, tavoitteet saa tulla sitten aikanaan.

Juu ei auta, kun vähän pysähdyn ja yritän haahuilla ajatuksissa, alkaa tulla vaan Galaksienvälistä neuvostoa ja Ashtaria ja Markoa… Itse asiassa, nythän mä tajusin. Haaveilen olevani onnellinen…:).

Kommentit

Muita juttuja

Uskaltaisinko olla onnellinen

Tyhmyyttä ja tahdittomuutta, mutta nyt jo kultaista energiaa