Pääsimme jouluun


Onko se oman energian muutos vai joku isompi muutos, kun jokainen joulu on erilainen? Tänä vuonna on ollut jotenkin outoa monet asiat. Ehkä se on energiajuttu, Saturnus pyörähti järjestelmälliseen kauriiseen ja sisäinen nipottaja tykkää. Paitsi että toisten epäjärjestelmällisyys nostattaa huipputunteita, ei aina jaksais kun muut ei tajua. Ja tiedän, maailman peili on lahjomaton, se mikä nostaa tunteita on erehtymättömästi itsessä…

Tai sitten energia liittyy Kristus-valoon, jota on nyt tullut minusta aiempaa enemmän ja alkaen aikaisemmin. Tai sitten sitä on aina tullut, mutta ei oo tumpelo tajunnut, kun energia on ollut niin matalalla. Niin tai näin, nyt tulee, ja tuntuu. Joulun aika on se huippukohta, jolloin Kristus-valoa eniten virtaa planeetalle. Jouluaattoillasta kolme vuorokautta putkeen. Silloin tällöin voi hiljentyä ottamaan sen tietoisesti vastaan, kannattaa kyllä:).

Lisäksi on joulun pyhät yöt. Varmaan tuttua kaikille, alkaen jouluyöstä (=jouluaaton ja 1. joulupäivän välinen yö) 12 yötä kertoo tulevasta 12 kuukaudesta. Ikinä en ole aa nähnyt juuri mitään bee muistanut kirjoittaa ylös. Moni on viisaampi, ja kertoo miten on nähnyt tai saanut viitteitä tulevasta. Ehkä yritän taas muistaa.

Serafinan opiston tämän viikon kotitehtävä liittyy juuri Kristus-valoon ja se on itse asiassa ainoa hetki, jolloin istahdan rauhoittumaan näinä päivinä. Paljon on pitäisi -asioita ja paljon teenpä vielä tuonkin edestä pois –asioita. Eli kumpikin kertoo - edelleen - omien rajojen puutteista tai kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat –syndroomasta. Tuota tuntuu vähän olevan liikkeellä enemmänkin. Toinen kaveri on selkävaivaisena kotona ja toinen loukkasi vasemman polvensa. Eli taakkoja, joita ei tahdo jaksaa, ja äidin tai oman naiseuden tai feminiinisen energian kanssa probleemoja. Eipä taida polvivaivainen päästä äiteelle syömään jouluna:).

En missään nimessä arvostele kavereitani, kirkkaita valonkantajia molemmat ja suurena tukena monelle muulle. Varsinkin se toinen, joka pitää huolta monen muun ohella äidin pienestä:). Mietin vain sitä, myös omalta osaltani, miksi ihmeessä meidän on joskus mentävä niin pohjamutia myöten ennen kuin asiat kirkastuvat. Ja kyllä, ihan samaa täällä tehdään.

Isojen muutosten edessä ollaan, ja unet on välillä sanonko mistä. Krokotiileja – eikä kyse ole muistoista Egyptin vihkimyksistä. Tai niin ainakin luulen. Ynnä muuta mukavaa tulee unissa esiin, kun päivällä työnnän juttuja pois. Muutos, jonka luulin menevän yhdellä tavalla, ei ole lähtenyt oikein sujumaan, kun joku hullu velvollisuudentunto nostaa päätään. Juu, on ihan yksin minun vastuulla pelastaa maailma ja huolehtia, että kaikki sitä varten tehdään oikein… Lisäksi taitaa pelko kummitella, sillä kuten olen miljoona kertaa sanonut, mitään ei ihminen kammoa niin kuin sitä, että pitäisi olla onnellinen.

On pelottavaa olla se, kuka on. Varmaan teoriatasolla ainakin hörhöt tajuaa sen, että ihan itse olen tätä elämää luonut, ja itse voin sitä muuttaa. Silti voi olla aika hyppy teoriasta käytäntöön. On helpompaa vaikka osallistua taas yhdelle aarrekarttakurssille tai pyydellä enkeleiltä apua. Silloin sysätään vastuuta jollekin muulle, maailmankaikkeudelle, joka myöntää tai ei myönnä sen, mitä on halunnut. Kunhan ei tarvitse itse päättää ja alkaa luoda todeksi mitä haluaa.

Siksi itsekin täällä kärvistelen, kun päätöksiä ootellaan, ja enkelit naputtaa jalkaa ja Gabriel varsinkin on jo hiukan kärsimätön. Mikael on jostain syystä nyt vähän lempeämpi. Yleensä arkkienkeli Mikael on varsin tiukka, tykkää että rohkeasti tehdään jos on tekemisen aika, eikä työnnetä päätä piiloon tyynyn alle. Ei sillä väliä, teenkö niin kuin Mikael sanoo, vaan sillä, että teen päätöksen ja valinnan itse ja sitten toimin sen mukaan, jos on toimittava. Tai päätän olla toimimatta, ja sitten elän sen kanssa. Nyt Mikael on kuitenkin ollut hyvin lempeä ja ymmärtävä. Itse asiassa vähän jo arveluttaa mikä syy moiseen on. Ehkä siipiveikot punoo juonia mun pään menoksi…

Aarrekarttakursseja  ja –kirjoja tai vastaavia tuntuu olevan maailma pullollaan. On hienoa, saadaan ihmiset miettimään mitä haluaisi sen sijaan mitä ei halua ja mitä sitten luo itselleen. On hienoa myös se, että se luo luottamusta maailmankaikkeuteen, joka on runsaudensarvi, josta riittää kaikille. Kalentereiden kanssa voidaan luoda tavoitteita ja uutta hienoa vuotta, ja vaikka mitä välineitä tuntuu nykyään olevan. On se oikeasti aika ihanaa. Ajatelkaa, mikä muutos viime vuodesta tai muutaman vuoden takaa. Niin sitä vaan energia muuttuu, ja hörhöily valtaa alaa tavisten joukossakin.

Silti tää sisäinen ja aika ulkoinenkin nipottaja on sitä mieltä, että toivon mukaan jokainen listoja kirjoittava, piirroksia raapusteleva tai kuvia leikkelevä elämänsä luoja toivon mukaan ymmärtää, että ihan itse hän siinä luo. Ei sitä mistään ylhäältä anneta, vaan jokainen ilmentää elämäänsä sitä, mihin keskittyy. Apuvälineet on hyviä, ja ryhmät on hyviä auttamaan, mutta se anomisen aika on jo mennyt. Päätöksiä, mestarit, ja niiden mukaan elämistä.

Mitenhän tääkin joulukirjoitus lipsahti saarnan puolelle? Siitä puhe missä ajatukset, vai miten se meni… Joulu on kuitenkin jo koittamassa tässäkin huushollissa. Kuusi on kaadettu – ihan kirjaimellisesti se romahti olkkarin lattialle – ja neulasiakin lähti jo ihan kivasti. Joulun synttärisankarille on kakku jo melkein valmis, ja kaapit pursuaa ruokaa. Paitsi että en muistanut taaskaan että tänäänkin pitäisi vielä syödä, enkä nyt yksin ala laatikoita lämmitellä, huomenna vasta sitten isommalla porukalla. Muuten on kaikki aika hyvässä mallissa meidän perinteiden mukaisesti. Jopa joulukuusi oli liian korkea, kuten kuuluukin. Ihan itse tällä kertaa sitä katkoin latvasta, kun ensin selitin asianosaiselle mitä teen ja miksi ja voisiko hän vetää energian pois siitä kohdasta. Monena aikaisempana vuotena on pojat joutuneet pilkkomaan tyvestä vähän pois, joten oletan huomenna kuulevani tyytyväistä mutinaa ainakin tämän asian suhteen.

Ihanaa joulunaikaa itse kullekin sielulle, ottakaa Kristus-valosuihkuja niin usein kuin suinkin. Kiitos muuten kaikille, jotka muistitte korteilla ja muulla. On aina niin ilahduttavaa, kun tulee yllärimuistamisia:).

Kommentit

Muita juttuja

Lyhyempi kuin kanan lento

Merlinin luo

Tanssia lohikäärmeiden kanssa ja muuta kivaa