Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2018.

Selvittiinpä siitäkin

Kuva
Siis Leijonaportista (juu, vielä tulee energiaa…), pimennyksestä ja uudesta kuusta. Hengissä ollaan, ja itse asiassa paremmalla puolella kuin ennen Leijonaportin aukeamista apposelleen 8.8. Heti helpotti, kun energia lähti kunnolla virtaamaan, mutta sitä ennen oli aika tukkoista sekä energiatasolla että ihan fyysisesti.

Kuuleman mukaan monella muullakin. Tämä vuosi on ollut kyllä melkoista pyöritystä, ja kesä varsinkin. Koville on ottanut, vaikkei henkisistä asioista mitään tietäisi. Olenkin saanut taas lähimmäiset pyörittelemään silmiään toisilleen, kun he pähkäilevät miksi on niin kurja olo, ja vähän kuin olisi flunssa, ja sitä ja tätä, ja olen sitten vastannut miksi niin on. Ylösnousemusoireita, eipä muuta. Yhä enemmän ollaan tilanteissa, joissa ihmiset kolmannen ulottuvuuden ymmärryksellä kysyvät, ja siihen ei ole olemassa kuin viidennen ulottuvuuden vastaus. No sori, ei voi mitään. Ja vaikka se vastaus kuulostaisi kuinka hullulta, jollain tasolla ihminen sen ymmärtää kuitenkin. …

Ei jaksa… tai ehkä kuitenkin pitäis, koska Atlantis kutsuu

Kuva
Energiat heittelee ihan kivasti taas kerran. Koko tämä vuosi on ollut melkoista tykitystä, eikä mitenkään vähenemään tunnu jutut olevan. Olen itse ihan tajuttoman väsynyt koko ajan, osansa tietysti sillä etten ole nukkunut kunnolla helteiden takia, ja tehnyt pitkiä päiviä töitä kuumassa officessa, mutta osa väsymystä on varmasti kehoparan reagointia yhä kohoaviin energioihin.

Parin päivän päästä on Leijonaportin huipennus, joka ei tietenkään tarkoita, että energia siitä vähenisi kovin nopsaan. Hiljalleen se alkaa hiipua, mutta ei kovin vauhdilla. Plus tietysti taas yksi pimennys ja montako planeettaa siellä vielä pyörii miten sattuu, en edes muista enää. Voi meitä.

Toisaalta on alkanut näkyä todella selvästi se jatkumo, jonka kauan sitten, itse asiassa jo Lemurian aikaan suunnittelimme. Kyllä vieläkin ihmettelen oliko hyvä idea… ja kuka älypää lähti mukaan… No, tehty mikä tehty, ja nyt sitten mennään loppuun asti. Koko Atlantiksen systeemi, kymmenentuhannen vuoden vajoaminen matalii…

Mitä oikeesti haluaisin

Kuva
Jostain syystä yhä vahvemmin on mielessä pyörinyt tarve miettiä mitä oikeasti haluaisin. Liittyy varmasti tähän sanotaanko mielenkiintoiseen energiakesään, kuunpimennykseen ja muutenkin kohoaviin energioihin. Kovasti epäilen, että yläkerran kaverit yrittävät saada jotain läpi, mutta minä normaalin ja välillä jopa epänormaalin kiireisenä elän sitten-kun-elämää enkä kuuntele.

Paljon on hienoja asioita menossa ja tulossa, joten sen suhteen kaikki hyvin. Olen innoissani syksyn kursseista, ja kirjaprojekteista. Kultaisen Atlantiksen kirjakin kohta ilmaantuu painosta, viimeistään sitten kun Tim on täällä. Viime yönä kirjoitin unissani kiiruusti toistakin. Se oli aika hassu uni muutenkin. Intiaan pitäisi kuulemma lähteä. Älkää unta nähkö, yläkerran väki, ei kuulu minun toivelistani kärkeen, eikä edes loppuun. Enempi sinne en tahdo ettekä voi pakottaa –osastolle. Himalaja, Tiibet ja Nepal kyllä kiinnostaisi, mutta muuten sinne päin ei ole mitään kipinää.

Tai ehkä se Intia liittyi siihen, mi…

Ihan kiva

Kuva
Mitä pidemmälle tämä uusi heräämisen aalto leviää, sitä enemmän näyttää ilmaantuvan hoitajia, kanavoijia ja opettajia. Hienoa. Toisaalta. On ihan oikeastikin, sillä on hienoa, että yhä enemmän pehmeämmät hoitomuodot valtaavat alaa, kun kehomme ja maailmamme muuttuu korkeavärähteisemmäksi. Toisaalta taas tää sisäinen nipottaja on välillä sitä mieltä, että mitä sitten, jos käy miljoonalla kurssilla ja saa toisen miljoonan hoitoja ja vaikka kuka kanavoi vaikka mitä. Elää pitää kumminkin, ja jos niistä korkeista energioista, mitä on saanut, ei ole arjessa mitään hyötyä, koko homma on ymmärretty väärin.

No joo, onhan se tavallaan yksi tapa eteenpäin. Jos käy kursseja ja niin edelleen, kyllä se värähtely alkaa nousta vääjäämättä lopulta, vaikka kuinka pistäisi oven perässään kiinni ja jättäisi valaistumisen kurssitilaan lähtiessään.  Tai jos käyttää uusia yhä voimakkaampia energiahoitoja vain tankatakseen itseään, että jaksaa sitä entistä arkea, alkaa silti vähitellen muuttaa elämäänsä. Si…

Uusi aika ois sit vissiin täällä – kursseja Kultaiselta Atlantikselta

Kuva
On aika jännä – tai niin no, ei tietenkään ole. Siis ensin ajattelin, että onpa jännä miten kaikkialta tulee suurin piirtein samaa aihetta, vähän eri tavoin monet henkisen tien opet ja muut edelläkulkijat toitottavat nyt erityisesti runsaudesta ja omasta mestaruudesta. Mutta ei tietenkään siinä mitään ihmettä ole, kun joku energia on ajankohtainen, se on ajankohtainen, ja kun jotain pitää alkaa enemmän käsitellä, se nousee monen tietoisuuteen yhtä aikaa, jos ihminen on kuulolla.

Tim Whild aina puhuu aalloista, miten ihmiset heräävät aalloissa, ja miten nyt on kolmannen aallon ihmiset suurin piirtein hereillä, ravisteltu ja sekoitettu viime vuosina. Aalloissa on totta kai eri vaiheita, ja aikoja, ei sekään niin mene, että naps, yksi aamu kaikki havahtuvat. Tai, jos taas tarkemmin ajattelee, voihan se itse asiassa mennä niinkin. Ihmiset eivät vain monet suostu ymmärtämään maailmankuvansa muutosta, joten muutoksen sisäistämiseen menee eri aikoja.

Koko kevät, joidenkin mukaan tammikuus…

Kantaisko siivet

On se hullua. Kun miettii juttuja, mitä haluaisi, sellaista, mitä ei oikein edes voi yrittää luoda elämäänsä, koska se on niin iso asia, ja sitten se annetaan tarjottimella, tuleekin rimakauhu. Oikeastiko pitäisi nyt alkaa sen kanssa tekemisiin?

Olo heittelehtii paperipussi päähän ja sängyn alle ja tietysti hyppään kalliolta, siivet kantaa –olotilojen välillä. Onneksi sitten tuli taas puuhaa niin ettei tahdo päivät riittää, joten pystyisin helposti hautaamaan tuonkin asian muiden juttujen alle. En tiedä, jospa kuitenkin ehkä voisi olla mahdollista, että uskaltaudun.

Olen sitä mieltä, että tämän kesän jälkeen mikään ei ole entisensä. Olemme niin isojen energiamuutosten kanssa tehneet töitä koko kevään, ja homma vaan jatkuu, että voi olla mielenkiintoinen loppusyksy. Ensi vuodesta en osaa sanoa mitään, kun tuntuu, että energiamittarit ei yllä sinne asti, ero tähän vuoteen tulee olemaan niin iso.

Yhä enemmän kuulen samantapaisia juttuja ihmisiltä. Meitä sysitään nyt todella vahvasti kul…

Muuttaisko Tuusulaan vai vaihtaisko nimensä

Kuva
Vai molemmat vai ei kumpaakaan, kas siinä pulma. Matkalla Turkuun pitämään enkeliopekoulutuksen viimeistä viikonloppua laskeskelin paikkakuntien energioita, jos vaikka löytyisi se paikka, jota voisin kodikseni kutsua.

Olen muuttanut tosi paljon lapsena ja jonkun verran aikuisenakin, ja valtaosa paikoista, joissa olen asunut on kuutosia. Hmm. Koti, rakkaus, perhe ja silleen. Jyväskylä ei, se on kuitenkin sitten 9, lasken sen jostain syystä aina väärin. Mietinkin sitä, että viihtyisinkö jossain, missä energia sopii elämänopetukseen. Tuusula ois ainoa, mitä keksin. Olen varmaan ainakin kerran tai kaksi käynyt siellä, joten sisäisellä kartalla se on pikkaisen häveyksissä vielä. Ehkä pitäisi tehdä kesälomareissu Tuusulaan. Nyt sitten ei puutu kuin auto. Ja se kesäloma.

Jostain syystä aloin selailla joku aika sitten Kotimaisten kielten keskuksen uusien sukunimien listaa. Siis niitä uusia, juuri keksittyjä, joita ei ole vielä kellään ja jotka tulevat mahdolliseksi ensi vuoden alusta muist…

Jos kaikki ois kuitenkin ihan hyvin

Kuva
Joskus aina ihmettelen tätä elämää. Tai itse asiassa hyvin usein, joko kiitollisena tai miettien oliko hyvä idea. Mitä ympäriltä on kuulunut, on tuota oliko hyvä idea –ällistelyä ollut vähän enemmänkin liikkeellä. Kuinka monta vuotta me ollaan putsattu, ja putsattu, ja aina vaan yritetty selviytyä esiin pursuavista ihme energioista, jotka ei suinkaan ole kaikki omia? En edes muista. Alkaisko jo olla aika uskoa olevansa voiton puolella?

Kukaan ei edelleenkään tule sanomaan, että nyt riitti, nyt olet putsannut tarpeeksi ja tehnyt tarpeeksi ja nyt voit alkaa elää rauhassa korkeammissa energioissa. Ihan itse se(kin) pitää tehdä. Putsaus on hyvästä, ja sitä tulee riittämään, kunnes olemme sulautuneet Alkulähteeseen. Veikkaan, että aika monta elämää tai sielunkiertoa menee. Voisi siis olla ihan asiaa välillä olla sitä mieltä, että minä riitän, minä olen ihan hyvä, minun energia on juuri nyt just sitä, mitä pitääkin. Kyllä niitä puhdistettavia nousee esiin silti.

Varsinainen vitsi on tietys…

Muutos on hyvästä, muutos on hyvästä, muutos on hyvästä, muutos on hyvästä…

Kuva
Ehkä vähitellen alan uskoa sen, kun tarpeeksi hoen… Onhan muutos hyvä juttu, tietysti. Kaikki kehittyy, ja muutos on tie siihen kehitykseen. Kun vielä tuntuis hyvältä, niin ois kaikki hyvin. Energiahyppäyksien ja työmyllerryksien kanssa välillä tuntuu, että on niin pihalla ettei tiedä mitä tekis. En ole ainoa, sen tiedän, mutta sori, ei se paljon lohduta.

Tuntuu, että kinaan arkkienkeli Gabrielinkin kanssa koko ajan. Pyydän selkeyttä, ja kun sitä hiukka tulee, valitan että ei noin, kun en tajua vastausta, en tajua mitä iloa siitäkään on, tai sitä miten se voisi johtaa parempaan. Luulis, että arkkienkelit olisi vähän pätevämpiä tehtäväänsä… Eihän millään voi olla, että täällä päässä oltais taas katvealueella.

Nämä energioiden vuodatukset maailmankaikkeudesta, putsauksien esiin nostamat tunteet ja sähläenergiat ei tule mihinkään häviämään seuraavien vuosien aikana. Jos haikailee mennyttä aikaa, kun tiesi miten elämä menee – no sori, se ei tule takaisin vielä vähään aikaan. Itse asias…

Lyhyempi kuin kanan lento

Nimittäin minun matkani. Nyt sitten ihmettelen miksi ja mitä tapahtui, kun olen palannut takaisin kotiin. Olenpahan kuitenkin saanut putsattua Helsinki-Vantaan lentokenttää ihan urakalla kokonaisen päivän, joten jotain hyötyä tästäkin…

Vietin suurimman osan maanantaista lentokentällä odottamassa koneen lähtöä. Ensin oli ihan pikku juttu, mitä piti tarkistaa koneesta, sitten piti vaihtaa pari osaa, sitten piti odottaa polttoainetta, sitten ei ollutkaan enää konetta, ja sitten vaihdettiin jo lähtöportti. Eka portti oli ihan vihoviimeinen, jonne taivallus kesti ja kesti, eikä missään lähellä ollut ruoka- eikä kahvipaikkoja, joten tuli käveltyä aika paljon sinä päivänä. Eikä se toinen porttikaan ihan vieressä ollut, ja lisäksi se oli jotain katastrofialuetta, eli sähköt ei aina toiminut eikä vessassa kaikkiin paikkoihin tullut vettä, ja muuta pientä häikkää. Ja sitten peruttiin koko lento.

Finnair kyllä tarjosi matkaa, jolla olisin päässyt illaksi Englantiin, mutta hitsiäkö minä siellä …

Merlinin luo

Kuva
Jossain vaiheessa on aina annettava periksi. Ei ehdi ihan kaikkea, eikä muista läheskään kaikkea, eikä ainakaan tajua juuri mistään mitään. Olen tosi lahjakas ajan käytössä, jotenkin aina kuvittelen, että sitä on enemmän tai vähemmän, ja sitten se, miten se kuluu, jaksaa aina yllättää. Tai sitten se on värähtelytaajuuksien juttu. Korkeammissa värähtelyissä aikaa on, mutta kun sitten hermoilee ja kiukuttelee ja ahdistuu ja värähtely romahtaa, häviää aikakin. Ehkä niin, tai ehkä jotenkin muuten, mutta nyt on tehty kaikki mitä voin, ja loput sitten joskus

On aika kiva lähteä Glastonburyyn, Avaloniin, planeetan sydänchakran luo. Harvinaista hupia sekin, että lentokentältä haetaan ja kuskataan paikan päälle. Pääsen istumaan autoon, mikäs sen kivempaa:). Glastonbury on yksi lempipaikkojani, mutta en kyllä haluaisi asua siellä. Luultavasti. Saa sitten nähdä miten Exeter ja Tintagel iskee vähän myöhemmin viikolla. Siellä suunnalla kun kulkee yksi omista positiivista astrologisista linjauksis…

Pitäisi, ja pitää ja ehkä tahdonkin - matkalla Avaloniin

Kuva
Pitäisi on sana, joka kertoo muiden arvoista ja siitä, että elämme jonkun muun määrittelemää elämää. Kun ajattelen mitä kaikkea pitäisi ennen kuin pyyhkäisen muille maille, mietin samalla onko ne sellaisia, mitä haluan. Osa. Hyvin pieni osa. Mutta pitää silti, koska olen tullut luvanneeksi ja sitoutunut tekemään loppuun. Oliko hyvä idea…

No, aikanaan ideat oli hyviä, ja ehkä vieläkin. Käytännön toteutus on se, mikä ontuu. Kaikenlaisissa sovituissa jutuissa on se paha puoli, että jos kaikki sopijat eivät ole samalla aaltopituudella (lue: värähtelyssä), ymmärrys siitä mitä on sovittu voi vähän vaihdella. Plus lisäksi kulttuurierot, liittyen ajankäyttöön, kuten mitä tarkoittaa heti ja kiire.

Olen aina ihmetellyt sitä miksi siitä yhteisöllisyydestä niin kovasti toitotetaan. Joillekin meistä se tuntuu enempi rangaistukselta kuin tavoitteelta. Toisaalta Kultaisen Atlantiksen yhteisöllisyys oli kyllä aivan muuta, ja varmaan minäkin kestäisin sen. Kaikki, jotka muistavat omaa elämänsä Kultai…

Kertarutinaa

Kuva
Tässä maailman ja ties minkä pelastamisessa jää omat hommat jalkoihin. Kuten ehkä olen maininnut noin satatuhatta kertaa. Nyt sitten en enää jaksanut, ja pistin nettisivut uusiksi. Vitsihän on siinä, että uusi sisältö on vaiheessa, joten järkevästi ajatellen ensin olisi tehty sitä sisältöä ja sitten vasta vaihdettu systeemit ja tekniikat. Mutta kun ei jaksa enää kitistä… Nyt sitten on pakko, kaiken muun keskellä. Hyvä minä.

Ei ole enää kuin pari viikkoa kun pitää lähteä Englantiin. Tai pääsee lähtemään, miten sen nyt ottaa. Sitä ennen oisi syytä vähän tehdä storyboardeja ja muitakin suunnitelmia, jotta kaikki hommat saa tehtyä.  Lisäksi pitäisi kai vähän pohtia mitä pakkaa mukaan, kun paluumatka menee vähän tiukille lentojen vaihdon kanssa, joten yritän pärjätä yli viikon käsimatkatavaroilla. Juu, eihän siinä mitään, mutta ongelmaa tuottaa näköjään joka toinen päivä koittava sade ja suhteellisen kylmät illat ja Diana Cooper Foundationin juhlallisuudet. No, ei ne mua ulos heitä avajai…

Tanssia lohikäärmeiden kanssa ja muuta kivaa

Kuva
Opekoulutukset on aina ihania, ja niissä tapahtuu huikeita juttuja. Ilman muuta myös tavallisilla kursseilla, mutta opettajaksi kouluttautuvat eivät ole enää aloittelijoita ja heillä on jokaisella oma osaamisensa, ja lisäksi voin heiltä vaatia enemmän. Totta kai, mitäs läksivät opekoulutukseen:).

Nyt on Turussa tanssittu lohikäärmeiden kanssa ja käyty muuttamassa chakrat kristalliseksi. En muuten edes tiennyt että se on mahdollista sillä tavalla… Vallan hieno opekoulutuksen viikonloppu ja voimakkaita kokemuksia ja hyppäyksiä energioissa ylöspäin tapahtui taatusti kaikilla. Hyvä me.

Kyllä nuo yläkerran kaveritkin ovat olleet hereillä, sen verran mielenkiintoisia kuvioita bongailin taivaalta, ilmalohikäärmeitä ja enkelinsiipiä ja muuta näkyi ihan kivasti.

Naureskelin itsekseni sitäkin, että aivan klassinen merkki, kun kurssin jälkeen astuin sisälle Turun linja-autoasemalle, ja koko isosta hallista ja kaikesta tarjolla olevasta huomio kiinnittyi yhteen kuvaan.

Nyt sitten työtä vuorotta,…

Maatähden muutosta

Kuva
Yksi hyvä juttu kaikessa opettamisessa ja manuaalien kirjoittamisessa on. Tai no, ehkä montakin hyvää juttua ja ilon aihetta, mutta yksi nyt ainakin. Ja se on se, että kun on eriteltävä ja selitettävä asiat niin, että muutkin tajuaa, oma ymmärrys aukeaa ihan uudella tavalla. Se on minusta itse asiassa aika hassua. Niin kuin nyt maatähtichakran kanssa. Ihan kuin en olisi ennen tiennyt mitä kaikkea se tekee ja miten, ja miten se kehittyy.

No, nyt sitten oivallus ja ymmärrys on astetta syvempi. Tieto on hyvä, mutta ymmärrys on ihan eri asia. Viisaudesta puhumattakaan. Sitä täällä ootellaan edelleen… Maatähtichakra on muuten mielenkiintoinen kapistus, ja vaikuttaa minun elämääni aika paljon tällä hetkellä. Nimittäin kun maatähti aktivoituu ja toimii viidennessä ulottuvuudessa, se alkaa ohjata ihmistä oikeaan paikkaansa Maassa. He, ketkä ovat sen löytäneet joko asuinpaikakseen tai joissa ovat matkustelleet, saavat oman sielunenergiansa tänne ihan eri tavalla kuin he – tai me – jotka emme…

Niin muuttuu maailma(nkuva)

Kuva
Osa ymmärryksestä tulee valitettavan hitaasti ja tuskallisesti, mutta kaipa sitten sitä vahvemmin. Olen kipuillut yhden asian kanssa jo muutaman vuoden, ja tehnyt päätöksiä suuntaan ja toiseen, mutta nyt näyttää, että viimeinen päätös on tehty. Toivon mukaan:).

Toiset oivallukset sitten ovat niin valtavia, että avaavat maailmankuvaa kerralla. Tällainen juttu tapahtui, kun löysin Lemurian lohikäärmeet ja tajusin Lemurian kristalleista ja koko Lemurian systeemistä jotain mitä en ennen tiennyt. Puhuin sitten yhdelle kaverille innoissani tästä, että jos näin, niin sehän tarkoittaa, että noin, ja siitä seuraa sitten yhtä sun toista. Kaveri on selvänäköinen ja hän nauroi katketakseen, ja sanoi että kun puhuin Lemurian lohikäärmeistä ja kristallikalloista, päästä lähti valosäteitä. Hän ei sitten kyllä tajunnut mitä se tarkoittaa, mutta minulle se valaisi taas yhden jutun.

Kruunuchakrassa on tuhat terälehteä. Niistä joka ikinen on yhteydessä johonkin energiaan, viisauteen, maailmankaikkeude…

Oma varjo käyttöön

Kuva
Juu, ei sateenvarjo. Vaan se hitsin osa, tai ne osat, jotka haluaa piilottaa, joita ei voi millään hyväksyä eikä tajuta, että itsessä on tuollainenkin puoli. Olen alkanut olla sitä mieltä, että koko tälle planeetalle tulo ja kaikki, mitä täällä tapahtuu oli aa huono idea ja bee epäreilua. Mitäs läksit, sanoo suojelusenkeli ja sädettää rakkautta ja nauraa, koska tietää, että kiukuttelen pinnalla, sisimmässä olen eri mieltä.

Meillä on kaikilla niitä varjopuolia, ja joskus kyse on sisäisestä lapsesta. Sellainen on kaikilla, ja kellään ei taida vielä olla ihan kunnossa se osasto. Sisäinen lapsi saa loukkaantumaan, haavoittumaan, miettimään kostoa ja hellimään kaunaa ja korottamaan itsensä, että voi pitää muita alempana. Juu, ei tarvi katsoa kuin politiikkaa ihan missä maassa tahansa, työyhteisöä ja myös suvun ja perheen kuvioita. Jokaisessa ihmissuhteessakin sen lapsen haavoittuneet tunteet ja hylätyksi tuleminen nousevat esiin, toivon mukaan parannettavaksi. Useimmiten niin ei käy, vaan…

Tuumaustaukoa tarjolla

Kuva
Kun ei tiedä mistä alkais, ehkä on parempi ettei ala mitään. Puuhastelua parempi vaihtoehto voisi olla hetken hengähtäminen ja asioiden asettaminen tärkeysjärjestykseen, joten arkkienkeli Gabrielille olisi taas kysyntää. Mietinkin tuossa sitä, että arkkienkeli Mikael sanoi Tim Whildille, että voisit hei itsekin jotain, vaikka totta kai hänkin jeesaa, mutta mitäs jos kuitenkin koittaisit. Noin vapaasti suomennettuna ja kerrottuna. Ehkä Gabriel kohta alkaa mulle selittää, että mitäs jos koittaisit itsekin selvitä. Tai niin no, luulen, että minulla ja monella muulla ongelma on niin päin, että apuakin olisi, jos pyytäisi.

Turun upouudet kurssit olivat hienoja juttuja. Perusta on suht kohdillaan, Enkelit Oma kehitys –kurssin materiaaliin voisin ehkä lisätä pari harjoitusta. Itse asiassa taidan vähän vaihtaa myös järjestystä, mutta muuten hyvin alkoi uusi aika Diana Cooper Foundationissa. Turussa käynti pitkästä aikaa oli mielenkiintoista. Muistin taas miten hyvä vesi (lue: sarkasmia) sie…

No oliko hyvä idea…

Vastaan, että ehkä ei. Mikään niistä. Toisaalta hyviä ideoita on ollut paljon, mutta toteutus ontuu, kun on pikkuisen puuhaa, joka pitää ensin. Elämä ja työ on sellaista myllerrystä, että en tiedä olenko tehnyt pelkästään huonoja päätöksiä ja jumittanut itseni vai onko tämä vain muutosta. Niin tai näin, mikään ei tällä hetkellä tunnu kovin hyvältä idealta.

Toisaalta olen saanut todella paljon aikaan, ja siinä sivussa tajunnut taas syvällisemmin joitain juttuja enkeleistäkin. Kuten Tim sanoi, kun opettaa, on pakko ensin selkiyttää itselle jutut. Se on aina hyväksi. Siksi varmaan on monta juttua, joita haluaisin opettaa, tulisi ensin selvitettyä palikat järjestykseen itsellekin. Asioita kun on vähän vaikea edelleenkin sädettää suoraan telepaattisesti, joten kun alkaa selostaa jotain minkä haluaa jakaa, se, minkä tietää ja osaa itse, tavallaan aukeaa enemmän. Itsekseen sitä kun tuppaa vain huitaisemaan energiatasolla, eikä kiinnitä huomiota mitä tuli tehtyä.

Nyt kun olen käyttänyt viik…

Totuuden metsästystä

Kuva
Kun osaisin olla tyytyväinen osatotuuksiin, saisin paljon enemmän aikaiseksi. Koska ihmisen tasolla emme voi millään tietää täydellistä totuutta yhtään mistään, toteutus tuppaa ontumaan. Tarkoitan nyt tällä kertaa kursseja, joita kirjoitan, kyselen yläkerrasta, kaivelen omia muistoja ja kerättyä viisautta, kirjoitan…. ja tiedän, että jotain vielä uupuu, jotain en tajua, joku palikka ei ole loksahtanut kohdalleen. Enkä sitten voi julkaista kurssia, kun en tiedä ihan kaikkea kaikista asioista juuri nyt.

Olisi paljon helpompaa, jos osaisin helpommin tyytyä siihen, että tällä hetkellä ymmärrän tämän näin. Yleensä siihen pitääkin tyytyä, mutta kun joku juttu jää vaivaamaan, se sitten vaivaa. Tällä hetkellä olen aivan ahdingossa arkkienkeli Mikaelin ja lohikäärmeiden kanssa. Meni aikaa ennen kuin tajusin mitä virkaa lohikäärmeillä yleensä on arkkienkeleiden kanssa, mutta se johtui osin siitä, että Diana Cooper Foundationin hommia on niin, ettei ehdi oikein ajatellakaan mitään muuta, saati…

Heräämistä

En yhtään muista mistä sen luin tai kuulin, mutta joku noista yläkerran kavereista on sanonut, että kun yhtäkkiä tavallaan heräämme elämässämme ja ihmettelemme mitä tapahtui, mihin aika on mennyt, missä ollaan ja mikä planeetta, on tapahtunut hyppäys ylöspäin energiassa. No, tuota on ollut liikkeellä ainakin täällä päässä.

Johonkin hävisi koko alkuvuosi. Juu, Diana Cooper kävi ja aiheutti hirvittävän työmäärän ja myllerryksen, jota riittää vissiin koko vuosi. Ja Tim Whild kävi eikä ilman hommaa sujunut sekään. Mutta silti tuntuu, että jossain umpisukkeluksissa on tullut oltua. Arkkienkeli Gabriel on sitten hyödyllinen. Olen jonkun aikaa pyöritellyt joitain juttuja mielessäni niin, että vähemmästäkin menee solmuun kaikki kuudet aivot. Nyt sitten olen parina iltana pyytänyt päästä yöllä Gabrielin luo saamaan selvennystä, ja kas, tänä aamuna olo on kuin vastaheränneellä.

Hommaa ei ole yhtään vähemmän, itse asiassa pari muutakin juttua alkaa jo ahdistaa kuin tähänastiset tekemättömät työ…

Ei Atlantis vaan Kultainen Atlantis

Kuva
Nimityksillä on väliä. Energioilla tietysti myös. Atlantiksen kokeilu kesti 260 000 vuotta, ja se nousi ja tuhoutui 5 kertaa. Jokaiseen kertaa mahtuu monenlaista, korkeita energioita, nousevia energioita ja myös laskevia. Jotta on varmasti tekemisissä puhtaimman ja korkeimman energian kanssa, olisi hyvä muistaa aina puhua ja ennen kaikkea tuoda tietoa ja energiaa vain Kultaiselta Atlantikselta. Ihan kivoja kohtia oli muissakin, ei siinä mitään. Mutta aika paljon oli myös muuta, jota en ainakaan minä halua enää muistella.

Toistaahan me ei sitä voida. Tällä kertaa ihmisten ei anneta tuhota koko systeemiä, vaan menemme varmasti uuteen kultaiseen aikaan ja siitä sitten eteenpäin. Tim Whild tuosta puhui käydessään, miten jopa Alkulähteen ihmeellinen lahja, vapaa tahto, voidaan tarvittaessa syrjäyttää. Itse asiassa tuo ei ole ihan täsmällisesti ottaen noin, sillä vapaa tahto on sielun vapaa tahto, ei ihmisen. Mutta kuitenkin, me ei voida pilata tätä eikä tulevaa, vaikka kuinka kovasti jotk…

Simon intuitio

Ei Simo, Simon, Simolle, Simosta.., vaan Simon niin kuin Reeve. Jostain syystä intuitio hälyttää, kun Simon Reeven ohjelma olisi katsottavissa. Vähän on vielä ajoitus pielessä, tai en kiinnitä tarpeeksi huomiota, sillä meni noin viikko siitä, kun ohjelma telkassa oli, siihen kun tajusin. Onneksi on Areena. Yhtään en tiedä miksi minun tutka hälyttää Simonin takia, mutta tämä on jo toinen kerta, joten joku juttu siinä on.

Simon Reeve, jos ei joku tiedä, on nuori mies, tai nuorehko, miten vain, joka kulkee maailmalla tekemässä matkaohjelmia. Tykkään hänen ohjelmistaan, sillä Simon tutkii vähän myös hörhöjuttuja, ei paljon mutta pilkahduksia. Samoin hän ottaa kantaa planeetan puolesta ja nostaa esiin väärinkäytöksiä kuten vaikka isojen yhtiöiden tapoja riistää banaanien pienviljelijöitä. Vaikken tiedä miksi hälytys intuitiolta tuli, ihan kiva silti. Onpahan jotain katsottavaa telkasta.

Kevät ja kevätpäiväntasaus ja vähän tuntuu, että alan olla kyllästynyt suurin piirtein ihan kaikkeen j…

ET soitti kotiin, tai ainakin lohikäärmeille

Kuva
Tim Whild tuli, oli ja nyt meni. Muutama päivä Suomessa ja Jkylässä, ja iso vaikutus melkoisen laajalle. Tehtiin muuten sitten Jyväskyläänkin portaali, taas yksi. Noita on tullut omien kurssilaisten kanssa tehtyä aika monta, mutta nyt vedettiin koko kaupunkiin, ja arkkienkeli Metatron vielä sinetöi sen pelkästään valon käyttöön. Valon kaupunkiin sopivasti, tietysti.

Ihan kovasti en päässyt Tim Whildin visualisaatioissa mukaan matkalle, koska piti tulkata. Aina välillä oli pausseja sen verran, että yritin kiriä energiaa kiinni, ja välillä se onnistuikin. Ekana päivänä kaikki oli ihan huippua, vaikka tuttua tietysti minulle. Timin kanssa energiat on kyllä sitten jotain muuta kuin ihan jokapäiväisen tuttua:). Parasta minusta oli se yhteys kotiin, tähtiportin kautta seurattiin piuhaa aina kotiin asti. Juu, en tiedä vieläkään kovin tarkkaan minne ja nimi ei edelleenkään käänny ihmisten kielelle, mutta koti on koti, ja yhteys toimii. Ihanaa ja vähän myös haikeaa.

Toisena päivänä minusta o…

Osaaminen käyttöön, eikä oivalluksetkaan pahasta ole

Kuva
On tämä melkoinen vuosi. Sen tietää jo nyt, vaikka vuodesta on mennyt vasta muutama kuukausi. Niin hurjia juttuja on ihmisille tapahtunut. Olen myös kohdannut todella uskomattomia ilon aiheita, ihmeellisiä parantumisia ja tilanteiden kohenemista, kun ihmiset ovat yhdessä auttaneet eri tilanteissa lähettäen enkeleitä ja energiaa. Meillä on valtavasti voimaa ja valtavasti kykyä, ja nyt on ilmiselvästi aika alkaa ottaa sitä käyttöön entistä tehokkaammin.

Tim Whild tulee parin päivän päästä, ja tajusin miten paljon on muuttunut siitä, kun hän oli täällä viime kerralla. Eikä siitä ole edes kauaa, viime syyskuussa. Olen itse aivan eri kohdassa ja monet asiat, joista silloin Timin kanssa puhuttiin, ovat muuttuneet. Tämä on todella ollut hurjan kehityksen aikaa, henkisesti ja energiallisesti monille meistä. Ja olen sitä mieltä, että me ei olla nähty vielä mitään. Vuotta on vielä jäljellä:).

Uusi kultainen aika on alkamassa 2032. Eihän siihen ole kuin muutama lyhyt vuosi, joten muutoksen on a…

Kouluja muutoksessa - 17. koulu, Dianan koulu, Atlantis yliopisto...

Kuva
Olen aivan innoissani Diana Cooper Foundationin uusista jutuista. Koulusta tulee taas koulu, nimi vaihtuu kesällä kuvaamaan paremmin nykyistä energiaa ja yhteyttä korkeisiin valo-olentoihin. Kaikki kurssit menevät uusiksi, koko koulutusjärjestelmä uudistuu sen mukaan mitä minä ehdotin. Hyvä minä, hyvä Suomen opet.

Niin hyvä kuin opettajakoulutussysteemi on ollutkin, planeetan ja ihmisten värähtely nousee hurjaa vauhtia, ja uudistusta kaivataan ihan kaikessa. On aika hienoa, että me saadaan Suomessa olla (taas kerran) ekoja maailmassa, jotka pääsevät uuden systeemin piiriin.

Uudistus tarkoittaa sitä, että opettajakoulutukset toimivat uudistetuilla manuaaleilla ihan kuten ennenkin. Järjestys sisällössä on vain toinen, ja sen myötä alkuvaiheeseen voi tulla, vaikkei olisi varma haluaako opettajaksi tai vaikka olisi varma, ettei halua.  Matskujen uudistuminen tarkoittaa aina myös värähtelyn nostoa, sillä kun uudessa energiassa tehdään työtä, materiaalit väistämättä sisältävät korkeampaa…

Mitäs jos se ei toimikaan niin

Olen taas saanut lukuisan määrän kutsuja sähköpostiin ja Facebookiin kaikenlaisiin ilmaisiin tai vähintään hintansa arvoisiin kursseihin ja tapahtumiin, joista joka ikinen lupaa opettaa miten saat kaiken mitä haluat. Minä vaan mietin sitä, että jos se kerran toimii niin hyvin, niin miksi ihmeessä asiaa pitää jauhaa jatkuvasti, luulis että he, ketkä ovat tapahtumiin ja kursseille vuosia osallistuneet, olisivat jo saaneet elämänsä ihanaksi ja jakaisivat onnesta puhkuen metodia muillekin. Mutta tuntuu päinvastoin, että vuosi vuodelta tarjonta lisääntyy, ja milloin kelläkin on juuri se oikea ratkaisu.

Mutta ehkä se ei toimi niin. Ehkä kaikki metodit toimii vain opella? Tai vain joillain? Olen täällä itsekin kyllä hiki hatussa etsinyt oikoteitä pariin juttuun, mutta joutunut nöyrtymään asioiden kanssa. Ihan pitää tehdä itse koko valaistuminen, vaikka kuinka soisin että voisin sen ostaa tai että vähintäänkin ois joku niksi, mistä nykäisemällä homma nopeutuisi. En ole moista vielä löytänyt,…

Onni on oma palikka

Kuva
On älytöntä miten onnelliseksi voi tulla yhdestä palikasta, jolla säädellään nettisivuja. Mutta silti tulin, niin autuaallisen onnelliseksi, että olin kuin rakastunut koko päivän, kun sen löysin ja sain ostettua. Vieläkin hymyilyttää, kun edes ajattelen sitä. Ah, onnea on oma palikka.

Mikä tietysti taas kertoo siitä, että osa omaa tehtävääni liittyy nörttihommiin, muuten en voisi olla niin täynnä iloa ja tyytyväisyyttä, kun löydän jakoavaimen, jolla vääntää ruuveja, vai mitä ne on. Noin kuvaannollisesti. Se, mikä on osa omaa tehtäväämme, tuo meille iloa, täyttymystä, syvää tyytyväisyyttä... Tuota on koettu.

En silti usko, että koko elämäntehtäväni pyörisi netin ympärillä, tai palikoiden, raivostuttavien ja toimimattomien ja aina joskus aivan ihanien. Ihan yhtä kovia kiksejä saan oivalluksista, jotka liittyvät energian käyttöön, tai siihen, miten voin opettaa osaamaani ja tietämääni muille. Hoidot tai kanavoinnit ei enää sillä tavalla ole oma juttu. Aina on ihana, kun voi auttaa, mut…

Kiitos Diana ja Merlin, oli kivaa

On niin paljon kaikkea, että ei oikein tiedä mitä tapahtui ja mitä siitä seuraa. Hupaisaa Minä Olen –messuilla oloa, en kerinnyt ottaa kuin muutaman kuvan, ja nekin on vain meistä opeista ja Dianasta. Muutenkin oli aika kiirusta ja osin rankkaa. Oli myös paljon hienoja kohtia messuviikonloppuna, mutta itselle yksi parhaimpia oli Merlinin mukanaolo. Diana oli sitä mieltä, että luultavasti minä vetäisin hänet mukaan koko salin visualisaatioon messuilla, koska hän tuli sitten vielä myöhemmin meidän masteropejen juttuun.

Aika ihana, jos ja kun niin oli, sillä meillä on Merlinin kanssa joku juttu. Ei ollenkaan sellainen juttu kuin monen muun mestarin, Djwhal Kuhlin ja Kuthumin ja vähän Kumenkankin kanssa, jossa opastusta tulee ja minä pistän hanttiin. Ei, Merlinin kanssa on jotain muuta, mikä ei ole vielä kunnolla lähtenyt käyntiin. Ehkä kesällä tuleva koulun tapaaminen Merlinin ja kuningas Arthurin maisemissa avaa taas uutta. Jos olet nähnyt sen Tim Whildin videon, jossa Tim huokaisee he…