Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2018.

Viestejä kalenteriin

Kuva
Olen noin kuukauden myöhässä kalenterin tekemisessä, mutta kun ei ennätä, ei ennätä. Toisaalta jos olisin tehnyt sen hyvissä ajoin, ensi vuoden energia olisi ollut kalenterissa jotain muuta. Nyt alkaa energia jo selkeästi muuttua, vaikka tämän vuoden puolella on vielä yhtä sun toista tulossa. Ja tuleehan se kalenteri hyvissä ajoin ennen joulua, joten ehkä ei kannattaisi moittia itseään enempää asiasta, jolle ei mitään voi.

Muuttelen kaikenlaisia pieniä asioita kalenteriin, ja siksi työtä on monin verroin. Vähän ulkoasua uusiksi, uusia sivujen aiheita ja muuta pientä, ja ennen kaikkea tietysti uudet enkelien viestit. Siinäpä meneekin ihan kivasti aikaa. 52 viikkoa ja muut sivuhuomautukset päälle, kynä sauhuaa kun kirjoittelen viestejä valon maailmasta. Tai huomautuksia, tai tehtäviä. Tai jotain.

Toisaalta on ollut ihan älyttömän kivaa tehdä tätä. Perustaitto on niin rauhoittavaa, se vaatii tarkkuutta ja on samalla aika mekaanista, sen kun vain siirtelee tekstipintoja merkattuihin koh…

Toisten oudot maailmat

Kuva
Luomme jokainen omaa maailmaamme joka hetki. Se perustuu omiin uskomuksiin, energiatasoon ja siihen, mihin keskitämme ajatuksemme, sanamme, tekomme ja aikomuksemme. Ynnä siihen, mitä sielu haluaa:). Täsmälleen samanlaisia maailmoja ei siis ole, vaikka totta kai kollektiivinen energia vaikuttaa moneen asiaan. Yksi näistä on sää, joten edelleen yritän olla ärsyyntymättä niistä, jotka manaa lisää pimeyttä ja sadetta.

Mutta ne toisten maailmat… Olen kuullut niin ällistyttäviä lauseita tässä viime aikoina, että taas kerran mietin missä ihmeen maailmassa nuo ihmiset elää… Yksi hulluimpia oli yhden vanhassa energiassa henkisestä tiestä kiinnostuneen lausunto, että kaikki ongelmat tässä ajassa on hallituksen syy. Hei, ihan totta, ei sekään ihan kaikkeen sentään ole syypää. Olisin luullut, että ihan joka ikinen, joka yhtään on kiinnostunut henkisistä asioista, ymmärtäisi meneillään olevan muutoksen ja sen myllerryksen, jonka energioiden nousu ja puhdistuminen tuo ihmisten elämään. Ei hallitus…

Kursseja tulossa

Kuva
Yllättävän paljon kerääntyy mukaan kamaa, kun lähtee kurssia pitämään. Omat kamat on asia sinänsä, mutta kristallit, kynttilät, alustat, kortit, manuaalit, musiikki, yhtä sun toista muuta sälää.. Eli taidan kuitenkin ottaa lentolaukun, vaikka luulin kerrankin pärjääväni isolla kassilla. Puolensa silläkin, jos ja kun pitää oman kodin ohessa tai ihan lähellä kursseja. Ei ole pitkä matka hakea sitä, mitä kulloinkin tarvitaan. Nyt pitää yrittää muistaa kaikki, ja mitä vetoa, joku jää.

Sitten kun vielä saisi päähänsä mitä kaikkea pitää muistaa ennen ensi viikonloppua ja Paluuta tulevaisuuteen, eikun temppeleihin. Kristalleja kaivelin äsken kaikille valmiiksi, ja löysin samalla paljon sellaisiakin kiviä, mistä ei ole mitään muistikuvaa. Ilmeisesti he ovat sitten nukkuneet, kun en ole havahtunut läsnäoloon. Nyt kyllä muistan, ja odotan koska päästään hommiin yhdessä.

Kristalleista tuli mieleen, että jatkuvasti kysytään kristallikurssia. Ehkä se on joku vinkki, että ois hyvä. Tai sitten se…

Lunta tulvillaan, ja kyllä sais olla olematta

Kuva
Ensin piti tulla lumimyrsky, ja sitten sitä ei pitänyt tulla, vain pakkasta ja jäätä, ja nyt ulkona pyryttää kummiskin… Tunnen itseni aa petetyksi, bee masentuneeksi ja cee sanontaanko vaikka ärsyyntyneeksi. En voi tajuta miksi lumi nykyään nostattaa enempi negatiivisia tuntemuksia. Ennenhän se oli kivaa, ja ilon aihe, kun ensilumi satoi, ja kun oli kimaltavaa valkoista valoa tarjolla koko talvi. Nyt minun puolestani voisi olla ihan lumeton talvi.

No joo, ehkä luonto kaipaa lumipeitettä, ja eläimet, mutta ehkä sitten, kun alan enemmän säädellä säätä, voisin ohjata lumen vain metsään. Pysyköön siellä, koko talvi. Voisikohan se muuten toimia? Aina joskus mietin sitä Kultaisen Atlantiksen ja koko Atlantiksen systeemiä. Sehän oli tuolla eteläisemmillä leveysasteilla koko ajan, joten mitä sitten, kun mennään uuteen kultaiseen aikaan? Toisaalta silloin oli kyseessä kokeilu, vain pieni osa planeetasta kuului sen piiriin, ja nyt mennään koko pallo ja ihan kaikki.

Mutta mitä se tarkoittaa kä…

Uskaltaisinko olla onnellinen

Kuva
Dekreet on kyllä käteviä. Timin kurssilla osallistujat tekivät yhden, tulkki ei tietysti pystynyt siinä tekemään muuta kuin yritti pysyä perässä käännöksessä. Sitten tehtiin Susanin kanssa ihka omat illalla, kun oli täysikuu ja syyspäiväntasaus. Ne sitten pelitti ihan eri voimalla.

Dekree on siitä pelottava, ja mahtava, että se on oikeasti käsky maailmankaikkeudelle. Teen niitä tosi harvoin, koska olen hyvin harvasta asiasta varma, että juuri näin sen pitää mennä. Kaipa ne arkipäiväistyisi, jos usein tekisi, ehkä, mutta ainakin vielä suhtaudun enempi kunnioituksella koko asiaan.

Tuon muutama viikko sitten tehdyn dekreen seurauksia olen täällä ihmetellyt. Asenne joihinkin juttuihin on muuttunut aikamoisesti. Vielä yrittää välillä tulla sama stressi ja tekee mieli vähäsen hakata päätä seinään, mutta sen tajuaa nopsaan, ja sitten taas muistan, että ai niin, nyt on uudet jutut, ja pääsen ohi asiasta.

Välillä jopa alkaa tulla onnellisuuden kohtia siihen, missä ennen oli ahdistusta ja st…

Kiitollisuutta, halusi tai ei

Kuva

Muutos tulee, valmis tai ei

Kuva
Tim Whildin käynnin jälkimaininkeja täällä käydään vieläkin läpi. Siinä viikonlopun jälkeen, kun saimme Timin kanssa tehdä kivoja juttuja vain muutaman ihmisen kanssa, tapahtui ihmejuttuja, tai oikeastaan tajusin yhden energiasysteemin. Nyt sitten mietin oliko se oma, vai jonkun muun. Pahoin pelkään, että omista jutuista on kyse, ja jos ja kun niin on, pitäis vissiin tehdä jotain. Ei mitään negatiivista eikä sinänsä hankalaa, vaan enemmän tajuamista. Enkä tahdo, sillä se tietää muutoksia.

Olen kuunnellut ympäristöstä juttuja elämänmuutoksista, joihin ihmiset ovat havahtuneet. On tosi hienoa, että ihmiset alkavat ottaa vastuuta omasta elämästään eivätkä vain valita kovaa kohtaloa, tylsää työtä ja muita ns. ongelmia. Toisaalta on lähellä niitäkin, joiden keho antaa todella vahvoja varoituksia siitä, miten käy, jos ei työpaikka vaihdu, mutta ei mene perille. Eipä sille mitään voi tehdä, sillä pyytämättömät ja joskus pyydetytkin neuvot eivät merkkaa mitään. Oivallus on tultava sisältäpä…

Sivulauseiden ihmeet, eli mahtava Tim

Kuva
Ollaan päästy siihen kohtaan asioissa, että olen alkanut havahtua joihinkin juttuihin, joita Tim Whild ohimennen mainitsi. Kaksi kurssipäivää olivat aivan mahtavia, ja  kun lisäksi sai jonkun aikaa muutenkin tehdä harjoituksia ja jutella Timin kanssa, onkin kasassa taas paljon juttuja, jotka aukeavat hiljalleen. Paljon jäi sellaistakin, josta on pakko jossain vaiheessa kysellä lisää, mikä on toisaalta kiva, ei lopu mielenkiintoiset asiat maailmasta, ja toisaalta vähän ärsyttävää, kun ei saa heti tietää mistä ihmeestä oli kyse.

Ajattelin etukäteen, että yhtään kristallia en tarvitse lisää, kun entistenkään kanssa ei oikein ehdi seurustelemaan, mutta niin vain kolme ihanuutta löysi tiensä kuitenkin minun luokseni. En millään voinut vastustaa arkkienkeli Gabrielin timanttilohikäärmeisiin huikean korkealla tasolla yhdistää lohikäärmekalloa, ja vuorikristallikallo on ollut jo pitkään tulossa tänne, joten nyt kun se kerran saapui… Lisäksi jostain syystä käteen tarttui kaunis sitriini, jonk…

Tyhmyyttä ja tahdittomuutta, mutta nyt jo kultaista energiaa

Kuva
Paljon muutakin, kivempaa ja ihanampaa, oli viikonlopun saldo, mutta myös noita. Ja normaaliin suomalaiseen tapaan taidan keskittyä valittamaan… Minulla on linja-autoyhtiöistä ranking-lista, silleen nurinpäin. Huonoin, vähän vähemmän huono ja niin edespäin. Se loppupään järjestys voi vähän vaihdella, mutta ne huonoimmat on kyllä avuttomia tapauksia… Ehkä se johtuu siitä, etten katsele telkasta suomalaisia viihdeohjelmia.

Jos katsoisin suomalaisia viihdeohjelmia, ehkä tajuaisin sen muka-huumorin, jolla omaa ammattitaidottomuutta ja yrityksen osaamattomuutta peitellään. Mutta ei mee ihan perille, sillä hommat voisi hoitaa myös oikein. Mikä ei tarkoita, että kaikkien pitää tehdä samalla lailla, mutta jonkinlainen pätevyys ois suotavaa. Tosin se juttu oli kyllä tosi hupaisa, kun linkkikuski ällisteli joka välissä, että me ollaan aikataulussa. No aika iso ihme se minustakin oli…

Tahdittomuus taas oli ihan omaa toimintaa. Olen liian suorapuheinen, tiedän, kun ajatukset keskittyy asiaan e…

Tunteita tulvimalla

Kuva
Harmia, katumusta, epäuskoa, alistumista ja vähitellen muutama positiivinenkin ripaus – eli kiitos taas, enkelit, näillä mennään. Tämä soppa liittyy yhteen asiaan, jota yläkerran kaverit ovat kehotelleet ja viestitelleet jo melkoisen tovin. Eli tiedossa on ollut, ja siihen liittyy tuo tunteiden tulvahdus.

Se tuntuu oikeasti aika mielenkiintoiselta… Ensin saat aina silloin tällöin kehotuksia tehdä jotain, ja ajattelet, että joo, hyvä juttu, sitten joskus otan ihan asiakseni. Sitten kehotuksia alkaa tulla vähän tiuhempaan, ja taas mietit, että ihan juuri noin pitäiskin muuten tehdä, ihan kohta, sitten kun… Sitten tulee jo tönäisyjä, havahdut että hei, nythän mä oisin tarvinnut sitä mitä ne enkelit kehotti, mutta kun… Ja sitten löydät itsesi tilanteesta, johon olisit täysin valmis, jos olisit ottanut onkeesi kaikista kehotuksista, ajatuksista, havahtumisista… No juu, ei mennyt ihan niin.

Nyt sitten kaduttaa ja harmittaa, mikä on tietysti ihan älytöntä, madaltaa energiaa ja pitää jumis…

Katselen junia kartalla

Kuva
Ihan kirjaimellisesti, kaiken kiireen keskellä. Mietin eilen sitä, että mikä ihmeen jymähdys minuun ja läheisiin osui kertaheitolla. Kaikki on yhtenä hetkenä ihan hyvin, tavallisesti, kiirettä ja touhua ja arkea. Sitten alkaa tapahtua, ja nopeasti, ja kaikki olemme yhtäkkiä keskellä jonkinasteista testiä tai vihkimystä. Hupsista.

En tiedä onko tämä joku yleinen juttu, luultavasti ei. Ainakin kaikki astrologit sun muut vannovat, että nyt on hyvä aika, planeetat suotuisasti vinksallaan, ja perääntymiset päättyneet tai päättymässä. Juu, saahan sitä sanoa, mutta elämä ei aina mene ihan niin kuin pitäisi. Nyt sitten lähimmäisiä matkaa junissa ympäriinsä, ja minä katselen kartasta miten menee.

Olen ollut huomaavinani myös todella paljon vahvistuneita yhteyksiä muutamaan ihmiseen. On aika kamala herätä siihen, että herätyskello soi viiden kilometrin päässä, mutta niin on alkanut tapahtua. Tosin ei se niin kurjaa ole kuin silloin, kun yksi ihminen oli New Yorkissa, ja heräsin aina siihen, k…

Mikä maa ja mikä planeetta

Kuva
Sellainen olo taas kaiken selkeyden jälkeen. Juu, vähän aikaa oli selkeää ja kaikki loistavan hyvin, mutta sitten se taas meni… Ehkä ei ihan kokonaan, sillä tiedän mitä pitäisi, keho ei vain tahdo keritä perässä ja viestittelee levon tarpeesta. Kesäloma, edes muutaman tunnin tai puoli päivää jäi välistä tänä vuonna, eikä noita vapaita oikein muutenkaan osunut omaan kalenteriin, joten ehkä keholla on pointti jutuissaan, mutta ei nyt ehdi. Joskus sitten.

Olen ollut ällistynyt, harmistunut, käärmeissäni ja ehkä alan hijlalleen saavuttaa alistumisen ja hyväksymisen liittyen palveluhommiin öisin. Jokainen meistä on jonkinlaisessa palvelutehtävässä silloin tällöin, samoin koulutuksissa ja tapaamisissa ja tekemässä vaikka mitä. Olen huomannut, että omat hommat on muuttuneet suuntaan, jota olen aktiivisesti vältellyt ja yrittänyt jättää huomiotta jo vuosia. En tahdo, ja vaikka niin käy, en silti halua.

Joskus on harmillista, että meidän suuresti rummutettu ja myös arvostettu vapaa tahto on …

Onko vainoharhaisuus oikea sana

Kuva
Tai siis onhan se sana, mutta oikea käsite, sitä tässä mietin. Olen sivusta seurannut, kun vikoja löytyy sieltä ja täältä, ja väärin valaistuneiden juttuja katsellaan suurennuslasin kanssa. Näitä sattuu, tiedän, että itseäkin joskus ärsyttää tyypit, jotka ei tiedä mistä puhuvat, mutta suurimman osan pystyn ohittamaan, jos he ovat vilpittömiä siinä, mitä tekevät.

Tavallaan tajuan kaikenlaisia ääriliikkeitä ja verkostoja, sillä on niin helppoa hupsahtaa omaan maailmaansa, jossa ainoa oikea totuus on se, mitä meidän parissa puhutaan. Sitten kun keskustelee vain samoin ajattelevien kanssa, asia paisuu ja kärjistyy, ja kohta kukaan ei muista, että kyseessä on mielipide, ei totuus. Näitä juttuja riittää tässä maailmassa, sillä jokainen kaipaa hyväksytyksi tulemista, ja kuulumista joukkoon. Jos sitä ei muualta löydy, aina löytyy porukka, jonka voima tulee muiden tuomitsemisesta.

Missä vaiheessa tulee vaalit? Yhtään en muista, mutta veikkaan, että pelolla taas yritetään voittaa, ja aika mo…

Selvittiinpä siitäkin

Kuva
Siis Leijonaportista (juu, vielä tulee energiaa…), pimennyksestä ja uudesta kuusta. Hengissä ollaan, ja itse asiassa paremmalla puolella kuin ennen Leijonaportin aukeamista apposelleen 8.8. Heti helpotti, kun energia lähti kunnolla virtaamaan, mutta sitä ennen oli aika tukkoista sekä energiatasolla että ihan fyysisesti.

Kuuleman mukaan monella muullakin. Tämä vuosi on ollut kyllä melkoista pyöritystä, ja kesä varsinkin. Koville on ottanut, vaikkei henkisistä asioista mitään tietäisi. Olenkin saanut taas lähimmäiset pyörittelemään silmiään toisilleen, kun he pähkäilevät miksi on niin kurja olo, ja vähän kuin olisi flunssa, ja sitä ja tätä, ja olen sitten vastannut miksi niin on. Ylösnousemusoireita, eipä muuta. Yhä enemmän ollaan tilanteissa, joissa ihmiset kolmannen ulottuvuuden ymmärryksellä kysyvät, ja siihen ei ole olemassa kuin viidennen ulottuvuuden vastaus. No sori, ei voi mitään. Ja vaikka se vastaus kuulostaisi kuinka hullulta, jollain tasolla ihminen sen ymmärtää kuitenkin. …

Ei jaksa… tai ehkä kuitenkin pitäis, koska Atlantis kutsuu

Kuva
Energiat heittelee ihan kivasti taas kerran. Koko tämä vuosi on ollut melkoista tykitystä, eikä mitenkään vähenemään tunnu jutut olevan. Olen itse ihan tajuttoman väsynyt koko ajan, osansa tietysti sillä etten ole nukkunut kunnolla helteiden takia, ja tehnyt pitkiä päiviä töitä kuumassa officessa, mutta osa väsymystä on varmasti kehoparan reagointia yhä kohoaviin energioihin.

Parin päivän päästä on Leijonaportin huipennus, joka ei tietenkään tarkoita, että energia siitä vähenisi kovin nopsaan. Hiljalleen se alkaa hiipua, mutta ei kovin vauhdilla. Plus tietysti taas yksi pimennys ja montako planeettaa siellä vielä pyörii miten sattuu, en edes muista enää. Voi meitä.

Toisaalta on alkanut näkyä todella selvästi se jatkumo, jonka kauan sitten, itse asiassa jo Lemurian aikaan suunnittelimme. Kyllä vieläkin ihmettelen oliko hyvä idea… ja kuka älypää lähti mukaan… No, tehty mikä tehty, ja nyt sitten mennään loppuun asti. Koko Atlantiksen systeemi, kymmenentuhannen vuoden vajoaminen matalii…

Mitä oikeesti haluaisin

Kuva
Jostain syystä yhä vahvemmin on mielessä pyörinyt tarve miettiä mitä oikeasti haluaisin. Liittyy varmasti tähän sanotaanko mielenkiintoiseen energiakesään, kuunpimennykseen ja muutenkin kohoaviin energioihin. Kovasti epäilen, että yläkerran kaverit yrittävät saada jotain läpi, mutta minä normaalin ja välillä jopa epänormaalin kiireisenä elän sitten-kun-elämää enkä kuuntele.

Paljon on hienoja asioita menossa ja tulossa, joten sen suhteen kaikki hyvin. Olen innoissani syksyn kursseista, ja kirjaprojekteista. Kultaisen Atlantiksen kirjakin kohta ilmaantuu painosta, viimeistään sitten kun Tim on täällä. Viime yönä kirjoitin unissani kiiruusti toistakin. Se oli aika hassu uni muutenkin. Intiaan pitäisi kuulemma lähteä. Älkää unta nähkö, yläkerran väki, ei kuulu minun toivelistani kärkeen, eikä edes loppuun. Enempi sinne en tahdo ettekä voi pakottaa –osastolle. Himalaja, Tiibet ja Nepal kyllä kiinnostaisi, mutta muuten sinne päin ei ole mitään kipinää.

Tai ehkä se Intia liittyi siihen, mi…

Ihan kiva

Kuva
Mitä pidemmälle tämä uusi heräämisen aalto leviää, sitä enemmän näyttää ilmaantuvan hoitajia, kanavoijia ja opettajia. Hienoa. Toisaalta. On ihan oikeastikin, sillä on hienoa, että yhä enemmän pehmeämmät hoitomuodot valtaavat alaa, kun kehomme ja maailmamme muuttuu korkeavärähteisemmäksi. Toisaalta taas tää sisäinen nipottaja on välillä sitä mieltä, että mitä sitten, jos käy miljoonalla kurssilla ja saa toisen miljoonan hoitoja ja vaikka kuka kanavoi vaikka mitä. Elää pitää kumminkin, ja jos niistä korkeista energioista, mitä on saanut, ei ole arjessa mitään hyötyä, koko homma on ymmärretty väärin.

No joo, onhan se tavallaan yksi tapa eteenpäin. Jos käy kursseja ja niin edelleen, kyllä se värähtely alkaa nousta vääjäämättä lopulta, vaikka kuinka pistäisi oven perässään kiinni ja jättäisi valaistumisen kurssitilaan lähtiessään.  Tai jos käyttää uusia yhä voimakkaampia energiahoitoja vain tankatakseen itseään, että jaksaa sitä entistä arkea, alkaa silti vähitellen muuttaa elämäänsä. Si…

Uusi aika ois sit vissiin täällä – kursseja Kultaiselta Atlantikselta

Kuva
On aika jännä – tai niin no, ei tietenkään ole. Siis ensin ajattelin, että onpa jännä miten kaikkialta tulee suurin piirtein samaa aihetta, vähän eri tavoin monet henkisen tien opet ja muut edelläkulkijat toitottavat nyt erityisesti runsaudesta ja omasta mestaruudesta. Mutta ei tietenkään siinä mitään ihmettä ole, kun joku energia on ajankohtainen, se on ajankohtainen, ja kun jotain pitää alkaa enemmän käsitellä, se nousee monen tietoisuuteen yhtä aikaa, jos ihminen on kuulolla.

Tim Whild aina puhuu aalloista, miten ihmiset heräävät aalloissa, ja miten nyt on kolmannen aallon ihmiset suurin piirtein hereillä, ravisteltu ja sekoitettu viime vuosina. Aalloissa on totta kai eri vaiheita, ja aikoja, ei sekään niin mene, että naps, yksi aamu kaikki havahtuvat. Tai, jos taas tarkemmin ajattelee, voihan se itse asiassa mennä niinkin. Ihmiset eivät vain monet suostu ymmärtämään maailmankuvansa muutosta, joten muutoksen sisäistämiseen menee eri aikoja.

Koko kevät, joidenkin mukaan tammikuus…

Kantaisko siivet

On se hullua. Kun miettii juttuja, mitä haluaisi, sellaista, mitä ei oikein edes voi yrittää luoda elämäänsä, koska se on niin iso asia, ja sitten se annetaan tarjottimella, tuleekin rimakauhu. Oikeastiko pitäisi nyt alkaa sen kanssa tekemisiin?

Olo heittelehtii paperipussi päähän ja sängyn alle ja tietysti hyppään kalliolta, siivet kantaa –olotilojen välillä. Onneksi sitten tuli taas puuhaa niin ettei tahdo päivät riittää, joten pystyisin helposti hautaamaan tuonkin asian muiden juttujen alle. En tiedä, jospa kuitenkin ehkä voisi olla mahdollista, että uskaltaudun.

Olen sitä mieltä, että tämän kesän jälkeen mikään ei ole entisensä. Olemme niin isojen energiamuutosten kanssa tehneet töitä koko kevään, ja homma vaan jatkuu, että voi olla mielenkiintoinen loppusyksy. Ensi vuodesta en osaa sanoa mitään, kun tuntuu, että energiamittarit ei yllä sinne asti, ero tähän vuoteen tulee olemaan niin iso.

Yhä enemmän kuulen samantapaisia juttuja ihmisiltä. Meitä sysitään nyt todella vahvasti kul…

Muuttaisko Tuusulaan vai vaihtaisko nimensä

Kuva
Vai molemmat vai ei kumpaakaan, kas siinä pulma. Matkalla Turkuun pitämään enkeliopekoulutuksen viimeistä viikonloppua laskeskelin paikkakuntien energioita, jos vaikka löytyisi se paikka, jota voisin kodikseni kutsua.

Olen muuttanut tosi paljon lapsena ja jonkun verran aikuisenakin, ja valtaosa paikoista, joissa olen asunut on kuutosia. Hmm. Koti, rakkaus, perhe ja silleen. Jyväskylä ei, se on kuitenkin sitten 9, lasken sen jostain syystä aina väärin. Mietinkin sitä, että viihtyisinkö jossain, missä energia sopii elämänopetukseen. Tuusula ois ainoa, mitä keksin. Olen varmaan ainakin kerran tai kaksi käynyt siellä, joten sisäisellä kartalla se on pikkaisen häveyksissä vielä. Ehkä pitäisi tehdä kesälomareissu Tuusulaan. Nyt sitten ei puutu kuin auto. Ja se kesäloma.

Jostain syystä aloin selailla joku aika sitten Kotimaisten kielten keskuksen uusien sukunimien listaa. Siis niitä uusia, juuri keksittyjä, joita ei ole vielä kellään ja jotka tulevat mahdolliseksi ensi vuoden alusta muist…

Jos kaikki ois kuitenkin ihan hyvin

Kuva
Joskus aina ihmettelen tätä elämää. Tai itse asiassa hyvin usein, joko kiitollisena tai miettien oliko hyvä idea. Mitä ympäriltä on kuulunut, on tuota oliko hyvä idea –ällistelyä ollut vähän enemmänkin liikkeellä. Kuinka monta vuotta me ollaan putsattu, ja putsattu, ja aina vaan yritetty selviytyä esiin pursuavista ihme energioista, jotka ei suinkaan ole kaikki omia? En edes muista. Alkaisko jo olla aika uskoa olevansa voiton puolella?

Kukaan ei edelleenkään tule sanomaan, että nyt riitti, nyt olet putsannut tarpeeksi ja tehnyt tarpeeksi ja nyt voit alkaa elää rauhassa korkeammissa energioissa. Ihan itse se(kin) pitää tehdä. Putsaus on hyvästä, ja sitä tulee riittämään, kunnes olemme sulautuneet Alkulähteeseen. Veikkaan, että aika monta elämää tai sielunkiertoa menee. Voisi siis olla ihan asiaa välillä olla sitä mieltä, että minä riitän, minä olen ihan hyvä, minun energia on juuri nyt just sitä, mitä pitääkin. Kyllä niitä puhdistettavia nousee esiin silti.

Varsinainen vitsi on tietys…

Muutos on hyvästä, muutos on hyvästä, muutos on hyvästä, muutos on hyvästä…

Kuva
Ehkä vähitellen alan uskoa sen, kun tarpeeksi hoen… Onhan muutos hyvä juttu, tietysti. Kaikki kehittyy, ja muutos on tie siihen kehitykseen. Kun vielä tuntuis hyvältä, niin ois kaikki hyvin. Energiahyppäyksien ja työmyllerryksien kanssa välillä tuntuu, että on niin pihalla ettei tiedä mitä tekis. En ole ainoa, sen tiedän, mutta sori, ei se paljon lohduta.

Tuntuu, että kinaan arkkienkeli Gabrielinkin kanssa koko ajan. Pyydän selkeyttä, ja kun sitä hiukka tulee, valitan että ei noin, kun en tajua vastausta, en tajua mitä iloa siitäkään on, tai sitä miten se voisi johtaa parempaan. Luulis, että arkkienkelit olisi vähän pätevämpiä tehtäväänsä… Eihän millään voi olla, että täällä päässä oltais taas katvealueella.

Nämä energioiden vuodatukset maailmankaikkeudesta, putsauksien esiin nostamat tunteet ja sähläenergiat ei tule mihinkään häviämään seuraavien vuosien aikana. Jos haikailee mennyttä aikaa, kun tiesi miten elämä menee – no sori, se ei tule takaisin vielä vähään aikaan. Itse asias…

Lyhyempi kuin kanan lento

Nimittäin minun matkani. Nyt sitten ihmettelen miksi ja mitä tapahtui, kun olen palannut takaisin kotiin. Olenpahan kuitenkin saanut putsattua Helsinki-Vantaan lentokenttää ihan urakalla kokonaisen päivän, joten jotain hyötyä tästäkin…

Vietin suurimman osan maanantaista lentokentällä odottamassa koneen lähtöä. Ensin oli ihan pikku juttu, mitä piti tarkistaa koneesta, sitten piti vaihtaa pari osaa, sitten piti odottaa polttoainetta, sitten ei ollutkaan enää konetta, ja sitten vaihdettiin jo lähtöportti. Eka portti oli ihan vihoviimeinen, jonne taivallus kesti ja kesti, eikä missään lähellä ollut ruoka- eikä kahvipaikkoja, joten tuli käveltyä aika paljon sinä päivänä. Eikä se toinen porttikaan ihan vieressä ollut, ja lisäksi se oli jotain katastrofialuetta, eli sähköt ei aina toiminut eikä vessassa kaikkiin paikkoihin tullut vettä, ja muuta pientä häikkää. Ja sitten peruttiin koko lento.

Finnair kyllä tarjosi matkaa, jolla olisin päässyt illaksi Englantiin, mutta hitsiäkö minä siellä …

Merlinin luo

Kuva
Jossain vaiheessa on aina annettava periksi. Ei ehdi ihan kaikkea, eikä muista läheskään kaikkea, eikä ainakaan tajua juuri mistään mitään. Olen tosi lahjakas ajan käytössä, jotenkin aina kuvittelen, että sitä on enemmän tai vähemmän, ja sitten se, miten se kuluu, jaksaa aina yllättää. Tai sitten se on värähtelytaajuuksien juttu. Korkeammissa värähtelyissä aikaa on, mutta kun sitten hermoilee ja kiukuttelee ja ahdistuu ja värähtely romahtaa, häviää aikakin. Ehkä niin, tai ehkä jotenkin muuten, mutta nyt on tehty kaikki mitä voin, ja loput sitten joskus

On aika kiva lähteä Glastonburyyn, Avaloniin, planeetan sydänchakran luo. Harvinaista hupia sekin, että lentokentältä haetaan ja kuskataan paikan päälle. Pääsen istumaan autoon, mikäs sen kivempaa:). Glastonbury on yksi lempipaikkojani, mutta en kyllä haluaisi asua siellä. Luultavasti. Saa sitten nähdä miten Exeter ja Tintagel iskee vähän myöhemmin viikolla. Siellä suunnalla kun kulkee yksi omista positiivista astrologisista linjauksis…

Pitäisi, ja pitää ja ehkä tahdonkin - matkalla Avaloniin

Kuva
Pitäisi on sana, joka kertoo muiden arvoista ja siitä, että elämme jonkun muun määrittelemää elämää. Kun ajattelen mitä kaikkea pitäisi ennen kuin pyyhkäisen muille maille, mietin samalla onko ne sellaisia, mitä haluan. Osa. Hyvin pieni osa. Mutta pitää silti, koska olen tullut luvanneeksi ja sitoutunut tekemään loppuun. Oliko hyvä idea…

No, aikanaan ideat oli hyviä, ja ehkä vieläkin. Käytännön toteutus on se, mikä ontuu. Kaikenlaisissa sovituissa jutuissa on se paha puoli, että jos kaikki sopijat eivät ole samalla aaltopituudella (lue: värähtelyssä), ymmärrys siitä mitä on sovittu voi vähän vaihdella. Plus lisäksi kulttuurierot, liittyen ajankäyttöön, kuten mitä tarkoittaa heti ja kiire.

Olen aina ihmetellyt sitä miksi siitä yhteisöllisyydestä niin kovasti toitotetaan. Joillekin meistä se tuntuu enempi rangaistukselta kuin tavoitteelta. Toisaalta Kultaisen Atlantiksen yhteisöllisyys oli kyllä aivan muuta, ja varmaan minäkin kestäisin sen. Kaikki, jotka muistavat omaa elämänsä Kultai…