Apina, kukko, jänis ja pari remppamiestä

Siinä elämäni tarina tällä hetkellä ja muutamien viikkojen ajalta. Kuten varmaan monet tietävät, nuo kiinalaisen BaZin/Neljän pilarin astrologian eläimet ovat minun kartallani juuri tuossa järjestyksessä. Ensin apina innostuu, tutkii – ja kyllästyy. Siinä välissä kukko alkaa nipottaa että mites tää käytännössä tehdään, ja kiinnittää huomiota yksityiskohtiin, alkaa opettaa ja oppia ja pohtii mielen tasolla asioita. Ja sitten peliin astuu jänis, joka ensin epäröi oliko hyvä idea, miksi minä, en tiedä tahdonko sittenkään, ja sitten pinkaisee vauhtiin, niin että ei tahdo itsekään pysyä kyydissä. Ja saattaa muuttaa suuntaa aika monesti.

Noita on nyt sitten harrastettu aika paljon. On ollut aika hieno vuoden alku, ja olen ollut myös aika ällistynyt siitä, miten yhtäkkiä on annettu valtavan isoja asioita, mistä olen joitakin vuosia silloin tällöin sivulauseissa ja joskus vähän enemmänkin puhunut miten ois hienoa, jos. Nyt ne vaan tapahtuu. Toisaalta sitten kukko täällä jo nipottaa, että kaikessa siinä hienossa ja uudessa on ihan valtavasti työtä, ja mistä meinasit löytää ajan, kun nytkin oot koko ajan jäljessä… Ynnä muuta, käytännöllistä ja konkreettista. Jänöpupu sitten melkein tärisee innostuksesta, nyt…nyt…nyt, ja sitten alkaa epäröidä oisko se sittenkään mun juttu, kun olen jo tekemässä ihan muuta ja rakentamassa aivan erilaisia asioita. Kaipa se kaikki paikkansa löytää, mutta joskus ihan oikeasti kypsyttää enkö minä koskaan tiedä mitä tulee tapahtumaan.

Aina kun kuvittelen, että näin tulen tekemään, tätä minun työ on, yläkerta heittää peliin ihan uuden jutun. Nauroinkin itselleni, että vielä kerran pitää tulkita se yksisarvisten kuusi vuotta sitten visualisaatiossa antama kuva uudella tavalla. Kuinkahan monta kertaa olen jo ajatellut, että no nyt minä tajuan mitä ne tarkoitti. Vaan taidetaan kiertyä takaisin ensimmäiseen tulkintaan sitten kuitenkin. Sitä en uskaltanut edes kuvitella todeksi, joten sitten ymmärsin asian aina uudella tavalla, jokainen kyllä varmasti oikein siinä värähtelyssä ja elämänkohdassa. Nyt sitten ollaan taas takaisin lähtöruudussa, ai tätäkö ne sittenkin tarkoitti… Eli ei sitten, minä en koskaan tule tietämään mitä minun elämässä tulee tapahtumaan.

Remppamiehet on nyt kuitenkin aika vakio. Tämän taloyhtiön keittiö- ja lattiaremontti piti olla valmis jouluun mennessä. Minun kohdalla on, sain vihdoin uudet väliovetkin joulukuussa, joten nyt on kaikki tehty mitä tähän asuntoon tehdään. Mutta muuten remontti on - yllätys, yllätys – jäljessä aikataulusta kuukausia. Miten ollakaan… Se tarkoittaa käytännössä sitä, että kesällä pihalla tehdyt sahaukset ja mitkä lie hommat on siirretty sisätiloihin. Joka sitten tarkoittaa meteliä, pölyä ja ties mitä pakokaasuja ja hajua, kun pojat pyörittää vehkeitään. Hienoa kun ovat ahkeria, mutta jatkuva poraaminen on tosi rasittavaa. Minun yläpuolellani on pora käynnissä koko ajan. Kerrostalossa poraaminen kaikuu kyllä aika pitkälle, ja kun se tapahtuu ihan vieressä, ei oikein jaksaisi. Olen yrittänyt pitää kuulokkeita, joita minulla on musiikin kuunteluun, mutta ei ne oikein toimi. Mikä on omituista, kyllä ne lentokoneessa ja bussissa häivyttää ympäristön aika hyvin. Ehkä se poraaminen on jollain toisella taajuudella.

Pojat ovat kyllä esimerkillisen työteliäitä, sillä tauot ovat lyhyitä, ja se hitsin poraaminen on nyt jatkunut päiviä, alkaen ennen seitsemää aamulla ja loppuen ennen neljää. Ja siinä välillä saha ulvoo pyöräkellarissa. On aika mahdotonta keskittyä kunnolla mihinkään, kun meteliä riittää etkä pääse mihinkään sitä pakoon. Lapsukainen jo ehdotti, että menisin hänen kotiinsa tekemään töitä, mutta kaikki tarvittava on täällä, ja pöytäkoneessa, ja sitä paitsi sitä aina jotenkin kuvittelee, että jos se kohta loppuisi. Toivon kovasti, että rempat ois tehty jossain järjestyksessä, rappu kerrallaan, jolloin voisi jotenkin ymmärtää koska on toivoa saada rauha takaisin, mutta nyt ne ilmeisesti tekee asunto sieltä, toinen täältä  -systeemillä, ja kaikki taloyhtiön talot saavat nauttia samasta rempasta koko ajan.

No, jälki on ihan hyvää. On kiva, kun on isompi työtaso keittiössä, uudet lattiat (enkä vieläkään tykkää siitä harmaasta…) ja uudet ovet, jotka mahdollistavat mattojen pidon lattialla. Jospa ne alkais kohta siirtyä muualle, toivotaan. Nyt olen kaiken keskellä takunnut töiden kanssa niin että taas olen aikataulusta jäljessä. Juu juu, kaikki tapahtuu oikeaan aikaan, mutta ei se tunnu siltä...

Kurssi Oman sielun näköinen elämä on ollut valmisteilla jo jonkin aikaa, 11. päivä aloitetaan. Jotkut ovat jo kommentoineet miten pelkkä kurssille ilmoittautuminen on alkanut tuoda tuloksia. Sellaista se, energia seuraa aikomusta:). Minulla on mielessä niin älyttömästi kaikkia juttuja, mitä kurssilla voitaisiin tehdä, että pitää vissiin alkaa rajoittamaan. Työkalujen valikoimaa on, ja aiheita on.  Olen aivan innoissani lohikäärmeistä tähän kurssiin liittyen, ja muutenkin. Olen tajunnut pari upouutta juttua missä lohikset voi auttaa, ja sen myötä alkanut taas ymmärtää niitä entistä enemmän. Lisäksi tekeillä olevan Atlantis-kirjan jutut, muistot lohikäärmeistä Kultaisella Atlantiksella, ovat aukaisseet yhä lisää niiden sielunelämää ja tarkoitusta täällä. On ne vaan ihania.

Ja hei – Jyväskylässä paistaa aurinko!!!! Joulukuussa ei uutisten mukaan ollut yhtään tuntia aurinkoa koko Jkylässä. Itse asiassa minusta se homma alkoi jo toukokuussa. Jos ilmastonmuutoksen myötä, ja planeetan puhdistumisen myötä Keski-Suomessa alkaa olla koko ajan tällaista, kuten ilmeisesti on, pitää oikeasti kääntyä Sandalfonin ja Metatronin puoleen. Kaverin postauksessa sanottiin, että Helsingissä ei ole lunta. Vielä kun saisivat sen kuvun pois pääkaupunkiseudun yltä, voisi harkita sitäkin. No, Sandalfon tietää, ja oma maatähti. Kiitos, kun asun juuri siellä, mikä on sielulleni oikea paikka. Ja kiitos ihanaiset valon enkelit, kun autatte minua, että muutto sujuu parhaimmalla mahdollisella tavalla (sillä oletan, että muutto tulee…), että ne asiat, jotka ovat minulle tärkeitä, järjestyvät parhaimmalla mahdollisella tavalla. Joten eikun menoksi, siipiveikot:).

Kommentit

Muita juttuja

Uskaltaisinko olla onnellinen

Tyhmyyttä ja tahdittomuutta, mutta nyt jo kultaista energiaa