Onni on oma palikka


On älytöntä miten onnelliseksi voi tulla yhdestä palikasta, jolla säädellään nettisivuja. Mutta silti tulin, niin autuaallisen onnelliseksi, että olin kuin rakastunut koko päivän, kun sen löysin ja sain ostettua. Vieläkin hymyilyttää, kun edes ajattelen sitä. Ah, onnea on oma palikka.

Mikä tietysti taas kertoo siitä, että osa omaa tehtävääni liittyy nörttihommiin, muuten en voisi olla niin täynnä iloa ja tyytyväisyyttä, kun löydän jakoavaimen, jolla vääntää ruuveja, vai mitä ne on. Noin kuvaannollisesti. Se, mikä on osa omaa tehtäväämme, tuo meille iloa, täyttymystä, syvää tyytyväisyyttä... Tuota on koettu.

En silti usko, että koko elämäntehtäväni pyörisi netin ympärillä, tai palikoiden, raivostuttavien ja toimimattomien ja aina joskus aivan ihanien. Ihan yhtä kovia kiksejä saan oivalluksista, jotka liittyvät energian käyttöön, tai siihen, miten voin opettaa osaamaani ja tietämääni muille. Hoidot tai kanavoinnit ei enää sillä tavalla ole oma juttu. Aina on ihana, kun voi auttaa, mutta enempi olen sitä mieltä, että itsekin voisi jotain tehdä. Siksi opettaminen, vai oisko ohjaaminen parempi sana, tuntuu olevan osa elämäntehtävää.

Näitä täällä taas pohdiskelen, kun Diana Cooper Foundationin muutokset alkavat tulla esiin, pohjautuen niihin ideoihin, joita Dianalle rautalangasta väänsin. Nyt sitten väännetään muillekin, ja kuten aina, kun systeemiä isosti muutetaan, on miljoona kysymystä vastausta vailla. Vähän mietin sitäkin, että minunko se pitää kaikki tietää, vois joku toinenkin joskus miettiä, mutta käyhän se näinkin. Ainakin tulee hyvää jälkeä.

Suomen masteropet ja opet ovat olleet korvaamattomia tässä prosessissa. Me olemme täällä niin paljon edellä monia muita maita, että on hienoa, kun on ihmisiä, joiden kanssa voi jutella ja ideoida ja luoda visioita. Tykkään erityisesti siitä, että kun saadaan ensin koko koulu raiteilleen, me voimme mennä eteenpäin ihan omaan tahtiin eikä tarvi ootella mitä muualla tapahtuu. Hyvä me. Taas kerran.

Joskus aina kritisoin miksi pitää asua täällä – ihan joskus vaan…:). Mutta kaipa se sielu jotain tiesi, kun tämän maan valitsi, sillä Suomella on erityisasema, ja meillä jokaisella tämän maan valotyöntekijällä tai valon soturilla on iso tehtävä. Totta kai jokainen nostaa kokonaisenergiaa omalla värähtelyllään, ihan riippumatta missä asuu, mutta meidän valon on tarkoitus nostaa koko Suomi nousuun, ja sitä kautta säteillä vähän laajemmallekin.

Suomen valoallasta monet täyttelevät jatkuvasti, niin minäkin. Suomen enkeli sitä näkyy käyttävän ihan kivasti, valoa vedellään moniin paikkoihin, sen näkee kun keskittyy katsomaan mitä tapahtuu. Oispa muuten aika hienoa, jos tehtäis jokaisesta kodista portaali. Eihän se vaadi kuin roinasiivouksen, tavallisen ja energiasiivouksen ja pyynnön. Kaipa ilman siivouksiakin pärjää, mutta jos haluaa mahdollisimman korkeavärähteistä valoa ja valon auttajia, mitä korkeampi energia kotona, sitä paremmin he pääsevät paikalle.

Kommentit

Muita juttuja

Uskaltaisinko olla onnellinen

Tyhmyyttä ja tahdittomuutta, mutta nyt jo kultaista energiaa