Tilaisuus vai tilaisuus

Eilen oli mielenkiintoinen päivä. Enpä ole pitkään aikaan tuntenut moista, siis nimenomaan tuntenut, suuria tunteita, joista suurin osa ei ollut kivoja. Vitsi on siinä, että otin enkelikortin aamulla ja siinä luki isoilla kirjaimilla Tilaisuus. Tietysti ymmärsin sen omalla tavallani, että juttu josta puhuttiin, lähtisi käyntiin parhaimmalla mahdollisella tavalla, ja olisi tilaisuus tehdä sitä minkä tarpeen olen nähnyt jo kauan.

Juu, ei se ihan niin mennyt. Tilaisuus olikin kokea suuria tunteita ja ymmärtää kristallinkirkkaasti ero itsen ja muiden välillä. Nyt sitten ihmettelen mitä seuraavaksi. Kaipa teen sen, mitä lupasin. Tai oikeastaan en luvannut. Kun kysyttiin onko tämä mahdollista, sanoin, että on, jos haluan. Mikä oli täsmälleen totta. Kukaan ei sitten kysynyt haluanko, onneksi vai epäonneksi. Nyt se pitää sitten päättää ihan itse. Tilaisuus sekin.

Olen naureskellut tai ehkä paremminkin hymähdellyt elämän paradokseja. Kun vihdoin olet valmis antamaan periksi, alkaa tulla sitä, mitä olet halunnut aiemmin. Eli se halu piti asiaa jumissa, ei kai siinä muuta selitystä ole. Nyt sitten olen sitä mieltä, että en taida halutakaan, sillä se vaatisi sopeutumista muiden maailmankuvaan tai ainakin omansa kaventamista.

Motkotin koko illan mielessäni sitä, että miksei ihmiset tee niin kuin sanovat tai elä niin kuin opettavat, ja nyt täällä olen itse samassa ansassa. Maailma on niin erehtymätön peili, että piiloon et pääse, jos yhtään tajuat juttuja. Etkä kyllä sittenkään, vaikket tajuakaan, mutta silloin on helpompi syyttää kaikkia muita. 

En tiedä miten ihmiset saavat työnsä tehtyä, kun tuntuu, että ainakin itsellä aika valuu sormien läpi johonkin sälään. Eilenkin istuin neljä tuntia kokouksissa, ja sen jälkeen olin niin väsynyt ja energian kohotuksen tarpeessa, että ei olisi tullut enää mieleenkään alkaa illalla hommiin. Onneksi nykyiset laitteet mahdollistavat lohtukatselun telkasta tai maailmalta. Uppouduin Scorpionin älypäiden maailmaan ja yritin kuvitella mikä siinä on niin merkillistä, että ei jaksa hymistellä, kun toinen ei tajua. Tarkemmin ajatellen ehkä sekin voidaan siis laskea työajaksi.

Diana tulee ylihuomenna, viikonloppuna messut, sitten uusi homma, jolla on kuukausi aikaa ja joka tulee siis omien töiden lisäksi, sitten tulee pian Tim – jes!!! – ja niin edelleen. Lähimmäisen kanssa puhuttiin, että tässä vaiheessa voisi piipahtaa jossain vaikka viikonloppuna, jossain, missä ei olis lunta ja aurinkoa näkyisi. On se hyvä, että on haaveita…

Kommentit

Muita juttuja

Ei jaksa… tai ehkä kuitenkin pitäis, koska Atlantis kutsuu

Selvittiinpä siitäkin

Maatähden muutosta