Heräämistä

En yhtään muista mistä sen luin tai kuulin, mutta joku noista yläkerran kavereista on sanonut, että kun yhtäkkiä tavallaan heräämme elämässämme ja ihmettelemme mitä tapahtui, mihin aika on mennyt, missä ollaan ja mikä planeetta, on tapahtunut hyppäys ylöspäin energiassa. No, tuota on ollut liikkeellä ainakin täällä päässä.

Johonkin hävisi koko alkuvuosi. Juu, Diana Cooper kävi ja aiheutti hirvittävän työmäärän ja myllerryksen, jota riittää vissiin koko vuosi. Ja Tim Whild kävi eikä ilman hommaa sujunut sekään. Mutta silti tuntuu, että jossain umpisukkeluksissa on tullut oltua. Arkkienkeli Gabriel on sitten hyödyllinen. Olen jonkun aikaa pyöritellyt joitain juttuja mielessäni niin, että vähemmästäkin menee solmuun kaikki kuudet aivot. Nyt sitten olen parina iltana pyytänyt päästä yöllä Gabrielin luo saamaan selvennystä, ja kas, tänä aamuna olo on kuin vastaheränneellä.

Hommaa ei ole yhtään vähemmän, itse asiassa pari muutakin juttua alkaa jo ahdistaa kuin tähänastiset tekemättömät työt. Silti tuntuu kuin nyt osaisi katsoa asioita vähän korkeammalta, ja se jo irrottaa sidoksista ja tuntuu kuin osa pitäisi-heti-tänään-asioista olisi häipynyt. Ehkä ne tosiaan häipyisi jos saisi nostettua värähtelyä vielä korkeammalle, pitääkin kokeilla:).

Kolme päivää on muuten ihan sopiva loma, sopiva juhlapäivien määrä ja muutenkin hyvä aika moneen. Jos menee yli kolmesta päivästä alkaa tulla vieroitusoireita, jos alle, ei ehdi tajuta että nyt on joku juttu. Tänään toisena pääsiäispäivänä onkin jo olo, että töitä ois syytä alkaa, kun on kolme päivää viettänyt pääsiäistä perhepiirissä ruokkien erikokoisia lähimmäisryhmiä. Vähän meni menu taas hyvä-idea-mutta-käytännön-toteutus-ontuu systeemillä, mutta mitä pienistä. Kaikki sai syödäkseen, ja myös juodakseen, kun risoton valkkari piti tietysti käyttää pois.

Nyt sitten ois syytä kerätä puhtia ja hoitaa hommia kuntoon. Diana Cooper Foundationin uudet koulutukset Turussa kaipaavat uusia manuaaleja, ja tajusin senkin, että itse asiassa eihän se kaksi per juttu riitä mihinkään. Eli ei pelkästään suomeksi ja englanniksi, vaan lisäksi molemmista kurssilaisen ja opettajan versiot. Eli yhteensä 12 manuaalia muutaman viikon sisään. Juu, ei hätää, kyllä onnistuu. Ja omat hommat päälle… Keksin niin älyttömän hyvän idean kurssiksi, että sormia kyllä syyhyäisi tehdä pelkästään sitä. Ja tiedän, se, mikä innostaa, kiinnostaa ja tuo iloa, on itselle oikein. Eli sitä sitten.

Kommentit

Muita juttuja

Kantaisko siivet

Muuttaisko Tuusulaan vai vaihtaisko nimensä

Serafinan opisto I