No oliko hyvä idea…

Vastaan, että ehkä ei. Mikään niistä. Toisaalta hyviä ideoita on ollut paljon, mutta toteutus ontuu, kun on pikkuisen puuhaa, joka pitää ensin. Elämä ja työ on sellaista myllerrystä, että en tiedä olenko tehnyt pelkästään huonoja päätöksiä ja jumittanut itseni vai onko tämä vain muutosta. Niin tai näin, mikään ei tällä hetkellä tunnu kovin hyvältä idealta.

Toisaalta olen saanut todella paljon aikaan, ja siinä sivussa tajunnut taas syvällisemmin joitain juttuja enkeleistäkin. Kuten Tim sanoi, kun opettaa, on pakko ensin selkiyttää itselle jutut. Se on aina hyväksi. Siksi varmaan on monta juttua, joita haluaisin opettaa, tulisi ensin selvitettyä palikat järjestykseen itsellekin. Asioita kun on vähän vaikea edelleenkin sädettää suoraan telepaattisesti, joten kun alkaa selostaa jotain minkä haluaa jakaa, se, minkä tietää ja osaa itse, tavallaan aukeaa enemmän. Itsekseen sitä kun tuppaa vain huitaisemaan energiatasolla, eikä kiinnitä huomiota mitä tuli tehtyä.

Nyt kun olen käyttänyt viikkoja kirjoittaakseni uudistettuja Diana Cooper Foundationin manuaaleja suomeksi, englanniksi ja suurimman osan ajasta finglishillä, ja vieläkin on tekemistä, tajusin taas senkin, että ihan kiva, mutta muutakin voisi kirjoittaa. Tai jos nyt suoraan sanon, en tajunnut, ennen kuin joku yläkerrasta taas loihe lausumaan moisen itsestäänselvyyden. Oisko ollut Mikael vai Gabriel, molemmat hengailee olkapään tuntumassa jatkuvasti. Toisaalta ihan hienoa, toisaalta alkaa tuntua, että oliko hyvä idea. Mikään.

Huono omatunto on siitäkin, että Atlantis-kirja odottaa minua, odottanut jo muutaman kuukauden. Olisi hienoa, jos saataisiin se ihka pian ulos, sillä seuraavaakin jo olisi tarjolla. Ja sitä seuraavaa, ja sitä seuraavaa. Se, mikä näissä oikeasti ahdistaa, on oma sitoumus, joka on mennyt pieleen, kun olen rynnännyt pelastamaan maailmaa tai ehkä vähän pienempää yksikköä.

Olen loppupuolella yhtä kurssia, jota tässä kaiken muun ohella käyn, ja siinä oli tehtävänä kertoa mitä haluaa tehdä ja mihin yltää omissa hommissaan, jotain ei järjellä vaan innostuksella kehiteltyä ja ehkä liioiteltua. Yritän nyt ensin selvitä siitä Mitä se muille kuuluu –syndroomasta, että voisin edes vastata jotain. En vain tiedä mitä sanoa, sillä se, mikä vielä puoli vuotta sitten oli päivänselvää, ei enää merkkaa yhtään mitään. En yhtään ihmettele, että Kultaisella Atlantiksellakin olin ja menin ja tulin, enkä ollut koko aikaa kehossa vaan välillä huitelin ihan muualla. Kuka tätä aina jaksaa…

Mutta se on ihanaa, että numerologian jatko alkaa huomenna. Tiedossa oivalluksia ja kivoja keskusteluja kurssilaisten kanssa:)

Ja sekin on kivaa, että lennot on buukattu koulun tapaamiseen. Merlin ja kuningas Arthur ja El Morya ja St. Germain!!!! Glastonbury!!!! Jes! Ynnä varmaan tapaan Timin, hän lupasi tulla treffaamaan, kun lähellä asuu. Eli kaipa jotain hyviä ideoita sitten kuitenkin.

Kommentit

Muita juttuja

Tyhmyyttä ja tahdittomuutta, mutta nyt jo kultaista energiaa

Tunteita tulvimalla

Ei jaksa… tai ehkä kuitenkin pitäis, koska Atlantis kutsuu