Kertarutinaa


Tässä maailman ja ties minkä pelastamisessa jää omat hommat jalkoihin. Kuten ehkä olen maininnut noin satatuhatta kertaa. Nyt sitten en enää jaksanut, ja pistin nettisivut uusiksi. Vitsihän on siinä, että uusi sisältö on vaiheessa, joten järkevästi ajatellen ensin olisi tehty sitä sisältöä ja sitten vasta vaihdettu systeemit ja tekniikat. Mutta kun ei jaksa enää kitistä… Nyt sitten on pakko, kaiken muun keskellä. Hyvä minä.

Ei ole enää kuin pari viikkoa kun pitää lähteä Englantiin. Tai pääsee lähtemään, miten sen nyt ottaa. Sitä ennen oisi syytä vähän tehdä storyboardeja ja muitakin suunnitelmia, jotta kaikki hommat saa tehtyä.  Lisäksi pitäisi kai vähän pohtia mitä pakkaa mukaan, kun paluumatka menee vähän tiukille lentojen vaihdon kanssa, joten yritän pärjätä yli viikon käsimatkatavaroilla. Juu, eihän siinä mitään, mutta ongelmaa tuottaa näköjään joka toinen päivä koittava sade ja suhteellisen kylmät illat ja Diana Cooper Foundationin juhlallisuudet. No, ei ne mua ulos heitä avajaisista eikä päättäjäisistä vaikka ei nyt olekaan englantilaisten juhlakolttua. Ehkä.

On hassua että edelleenkin on olo haikea kun kurssit loppuu. Johtuu varmaan siitä, että kun ne loppuu, ne loppuu, ja uudet on sitten jotain muuta. Luultavasti enkelien Rakkaus-valmennuksen aloitan uudelleen jossain vaiheessa, mutta sitten se pitää tehdä uudelleen, koska tämä oli tälle ryhmälle. En tajua ihmisiä, jotka voi käyttää samoja kursseja vuosi toisensa jälkeen uudistamatta ja muuttamatta niitä. Energia muuttuu niin hurjaa vauhtia, että me kaikki mennään eteenpäin koko ajan, myös opet, toivon mukaan.

Josta päästään lempivalitukseeni, eli manuaalit on edelleen kesken. Yritän tasapainoilla suomalaisille opeille sopivien uudistusten ja muun maailman vähän hitaamman tahdin välillä. Kyllä se siitä, toivon mukaan. Sitten pääsee taas värkkäämään uutta ja ihmeellistä, joten olen kehittelemässä syksyksi. Vähän itseäkin hirvittää, mutta niin se Gabriel sanoi, kun kyselin selkeyttä. Olen toisaalta niin innoissani ja toisaalta vähän oikeasti askarruttaa, mutta kuten noi mun kuumakalle-lohikset sanoo, tulta päin… Minulla pyörii noita tuli-ilmalohiksia ympärillä, ja se on sellainen sekoitus, että en yhtään ihmettele että ideoita tulee tulvimalla. Vauhtia on pidettävä, tai tippuu lohikäärmeiden kelkasta eikä saa mitään aikaiseksi. Jos alkaa harkita liikaa, juttu meni jo, ja tulee seuraava, ja sitten vasta olen sekaisin… Kiitos kaverit, mä tykkään teistä kanssa:).

Ihana Totuuden papitar on nyt ilmestynyt. Se on kertomus Kultaisen Atlantiksen ajoilta, ylipapittaren elämästä ja elämästä Atlantiksella, rakkaustarina, henkisen tien tarina, muistoja herättelevä tarina. Minusta se on aivan ihana, joka kerran kun sen luen se herättää mielikuvia ja oivalluksia Kultaisen Atlantiksen ajalta. Kirja on minun 17. kaupassa, Adblibriksessä, Suomalaisessa ja Bookyssa ainakin. Kirjastoissa ei vielä, mutta mitä useampi sitä toivoo, sitä nopeammin sen sinne saa.

Kommentit

Muita juttuja

Uskaltaisinko olla onnellinen

Tyhmyyttä ja tahdittomuutta, mutta nyt jo kultaista energiaa