Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2018.

Jos kaikki ois kuitenkin ihan hyvin

Kuva
Joskus aina ihmettelen tätä elämää. Tai itse asiassa hyvin usein, joko kiitollisena tai miettien oliko hyvä idea. Mitä ympäriltä on kuulunut, on tuota oliko hyvä idea –ällistelyä ollut vähän enemmänkin liikkeellä. Kuinka monta vuotta me ollaan putsattu, ja putsattu, ja aina vaan yritetty selviytyä esiin pursuavista ihme energioista, jotka ei suinkaan ole kaikki omia? En edes muista. Alkaisko jo olla aika uskoa olevansa voiton puolella?

Kukaan ei edelleenkään tule sanomaan, että nyt riitti, nyt olet putsannut tarpeeksi ja tehnyt tarpeeksi ja nyt voit alkaa elää rauhassa korkeammissa energioissa. Ihan itse se(kin) pitää tehdä. Putsaus on hyvästä, ja sitä tulee riittämään, kunnes olemme sulautuneet Alkulähteeseen. Veikkaan, että aika monta elämää tai sielunkiertoa menee. Voisi siis olla ihan asiaa välillä olla sitä mieltä, että minä riitän, minä olen ihan hyvä, minun energia on juuri nyt just sitä, mitä pitääkin. Kyllä niitä puhdistettavia nousee esiin silti.

Varsinainen vitsi on tietys…

Muutos on hyvästä, muutos on hyvästä, muutos on hyvästä, muutos on hyvästä…

Kuva
Ehkä vähitellen alan uskoa sen, kun tarpeeksi hoen… Onhan muutos hyvä juttu, tietysti. Kaikki kehittyy, ja muutos on tie siihen kehitykseen. Kun vielä tuntuis hyvältä, niin ois kaikki hyvin. Energiahyppäyksien ja työmyllerryksien kanssa välillä tuntuu, että on niin pihalla ettei tiedä mitä tekis. En ole ainoa, sen tiedän, mutta sori, ei se paljon lohduta.

Tuntuu, että kinaan arkkienkeli Gabrielinkin kanssa koko ajan. Pyydän selkeyttä, ja kun sitä hiukka tulee, valitan että ei noin, kun en tajua vastausta, en tajua mitä iloa siitäkään on, tai sitä miten se voisi johtaa parempaan. Luulis, että arkkienkelit olisi vähän pätevämpiä tehtäväänsä… Eihän millään voi olla, että täällä päässä oltais taas katvealueella.

Nämä energioiden vuodatukset maailmankaikkeudesta, putsauksien esiin nostamat tunteet ja sähläenergiat ei tule mihinkään häviämään seuraavien vuosien aikana. Jos haikailee mennyttä aikaa, kun tiesi miten elämä menee – no sori, se ei tule takaisin vielä vähään aikaan. Itse asias…

Lyhyempi kuin kanan lento

Nimittäin minun matkani. Nyt sitten ihmettelen miksi ja mitä tapahtui, kun olen palannut takaisin kotiin. Olenpahan kuitenkin saanut putsattua Helsinki-Vantaan lentokenttää ihan urakalla kokonaisen päivän, joten jotain hyötyä tästäkin…

Vietin suurimman osan maanantaista lentokentällä odottamassa koneen lähtöä. Ensin oli ihan pikku juttu, mitä piti tarkistaa koneesta, sitten piti vaihtaa pari osaa, sitten piti odottaa polttoainetta, sitten ei ollutkaan enää konetta, ja sitten vaihdettiin jo lähtöportti. Eka portti oli ihan vihoviimeinen, jonne taivallus kesti ja kesti, eikä missään lähellä ollut ruoka- eikä kahvipaikkoja, joten tuli käveltyä aika paljon sinä päivänä. Eikä se toinen porttikaan ihan vieressä ollut, ja lisäksi se oli jotain katastrofialuetta, eli sähköt ei aina toiminut eikä vessassa kaikkiin paikkoihin tullut vettä, ja muuta pientä häikkää. Ja sitten peruttiin koko lento.

Finnair kyllä tarjosi matkaa, jolla olisin päässyt illaksi Englantiin, mutta hitsiäkö minä siellä …

Merlinin luo

Kuva
Jossain vaiheessa on aina annettava periksi. Ei ehdi ihan kaikkea, eikä muista läheskään kaikkea, eikä ainakaan tajua juuri mistään mitään. Olen tosi lahjakas ajan käytössä, jotenkin aina kuvittelen, että sitä on enemmän tai vähemmän, ja sitten se, miten se kuluu, jaksaa aina yllättää. Tai sitten se on värähtelytaajuuksien juttu. Korkeammissa värähtelyissä aikaa on, mutta kun sitten hermoilee ja kiukuttelee ja ahdistuu ja värähtely romahtaa, häviää aikakin. Ehkä niin, tai ehkä jotenkin muuten, mutta nyt on tehty kaikki mitä voin, ja loput sitten joskus

On aika kiva lähteä Glastonburyyn, Avaloniin, planeetan sydänchakran luo. Harvinaista hupia sekin, että lentokentältä haetaan ja kuskataan paikan päälle. Pääsen istumaan autoon, mikäs sen kivempaa:). Glastonbury on yksi lempipaikkojani, mutta en kyllä haluaisi asua siellä. Luultavasti. Saa sitten nähdä miten Exeter ja Tintagel iskee vähän myöhemmin viikolla. Siellä suunnalla kun kulkee yksi omista positiivista astrologisista linjauksis…

Pitäisi, ja pitää ja ehkä tahdonkin - matkalla Avaloniin

Kuva
Pitäisi on sana, joka kertoo muiden arvoista ja siitä, että elämme jonkun muun määrittelemää elämää. Kun ajattelen mitä kaikkea pitäisi ennen kuin pyyhkäisen muille maille, mietin samalla onko ne sellaisia, mitä haluan. Osa. Hyvin pieni osa. Mutta pitää silti, koska olen tullut luvanneeksi ja sitoutunut tekemään loppuun. Oliko hyvä idea…

No, aikanaan ideat oli hyviä, ja ehkä vieläkin. Käytännön toteutus on se, mikä ontuu. Kaikenlaisissa sovituissa jutuissa on se paha puoli, että jos kaikki sopijat eivät ole samalla aaltopituudella (lue: värähtelyssä), ymmärrys siitä mitä on sovittu voi vähän vaihdella. Plus lisäksi kulttuurierot, liittyen ajankäyttöön, kuten mitä tarkoittaa heti ja kiire.

Olen aina ihmetellyt sitä miksi siitä yhteisöllisyydestä niin kovasti toitotetaan. Joillekin meistä se tuntuu enempi rangaistukselta kuin tavoitteelta. Toisaalta Kultaisen Atlantiksen yhteisöllisyys oli kyllä aivan muuta, ja varmaan minäkin kestäisin sen. Kaikki, jotka muistavat omaa elämänsä Kultai…