Lyhyempi kuin kanan lento

Nimittäin minun matkani. Nyt sitten ihmettelen miksi ja mitä tapahtui, kun olen palannut takaisin kotiin. Olenpahan kuitenkin saanut putsattua Helsinki-Vantaan lentokenttää ihan urakalla kokonaisen päivän, joten jotain hyötyä tästäkin…

Vietin suurimman osan maanantaista lentokentällä odottamassa koneen lähtöä. Ensin oli ihan pikku juttu, mitä piti tarkistaa koneesta, sitten piti vaihtaa pari osaa, sitten piti odottaa polttoainetta, sitten ei ollutkaan enää konetta, ja sitten vaihdettiin jo lähtöportti. Eka portti oli ihan vihoviimeinen, jonne taivallus kesti ja kesti, eikä missään lähellä ollut ruoka- eikä kahvipaikkoja, joten tuli käveltyä aika paljon sinä päivänä. Eikä se toinen porttikaan ihan vieressä ollut, ja lisäksi se oli jotain katastrofialuetta, eli sähköt ei aina toiminut eikä vessassa kaikkiin paikkoihin tullut vettä, ja muuta pientä häikkää. Ja sitten peruttiin koko lento.

Finnair kyllä tarjosi matkaa, jolla olisin päässyt illaksi Englantiin, mutta hitsiäkö minä siellä teen, kun jatkosysteemit oli kaikki jo menneet, olisin ollut jumissa väärässä kaupungissa iltamyöhällä ilman mitään keinoa ehtiä sinne minne piti. Lisäksi kun kaivelin uusia vaihtoehtoja, kävi ilmi että viime hetken lennot on aika kalliita kesällä, ja niihin saisi uppoamaan melkein vuorokauden, mikä oli aivan liikaa. Joten sitten piti tulla kotiin. Ei sentään häntä koipien välissä vai miten se sanonta menee, mutta melkoisen hämmentyneenä.

Kaikella on kuitenkin tarkoituksensa, joka sekin varmaan selviää jossain vaiheessa. On ihan kiva, ettei tarvinnut rikkinäisellä lentokoneella lennellä, mutta toisaalta kuten yksi tuttu sanoi, Finnairilla on selkeästi jotain minua vastaan. Minun varaamat Timin lennot ei onnistu koskaan, ja nyt kun kerrankin olisin mennyt sinivalkoisin siivin itsekin, kävi näin. Ehkä meillä on Timin kanssa liian korkea energia Finnairin sähkölaitteisiin:). Kuten kaikki tietävät, henkisen tien kurssit ja valaistumiset vaikuttavat sähkölaitteisiin, ja on hyvin tavallista, että koneet ja sähkölamput hajoilevat kun tapahtuu hyppäys energioissa ylöspäin.

No, ei sitten Glastonburya, ei koulun tapaamista, ei videoita, ei kuvia, ei lisäinfoa Avalon-kirjaan eikä mitään kivaa. Höh sanon minä. Otin enkelikortin, kun tulin kotiin, ja siipiveikot sanoivat, että tee sitä, mikä tuo iloa. No kuulkaas kaverit, ihan sitä olin yrittämässä. Nyt ei oikein innosta mikään. Kohta varmaan, mutta hetki menee ennen kuin innostus asioihin palaa. Osallistun siis  kokouksiin etänä ja katselen kuvia Tintagelista netistä. Ja yritän keksiä jotain, mikä tuo iloa.

Kommentit

Muita juttuja

Kantaisko siivet

Muuttaisko Tuusulaan vai vaihtaisko nimensä

Uusi aika ois sit vissiin täällä – kursseja Kultaiselta Atlantikselta