Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2018.

Sivulauseiden ihmeet, eli mahtava Tim

Kuva
Ollaan päästy siihen kohtaan asioissa, että olen alkanut havahtua joihinkin juttuihin, joita Tim Whild ohimennen mainitsi. Kaksi kurssipäivää olivat aivan mahtavia, ja  kun lisäksi sai jonkun aikaa muutenkin tehdä harjoituksia ja jutella Timin kanssa, onkin kasassa taas paljon juttuja, jotka aukeavat hiljalleen. Paljon jäi sellaistakin, josta on pakko jossain vaiheessa kysellä lisää, mikä on toisaalta kiva, ei lopu mielenkiintoiset asiat maailmasta, ja toisaalta vähän ärsyttävää, kun ei saa heti tietää mistä ihmeestä oli kyse.

Ajattelin etukäteen, että yhtään kristallia en tarvitse lisää, kun entistenkään kanssa ei oikein ehdi seurustelemaan, mutta niin vain kolme ihanuutta löysi tiensä kuitenkin minun luokseni. En millään voinut vastustaa arkkienkeli Gabrielin timanttilohikäärmeisiin huikean korkealla tasolla yhdistää lohikäärmekalloa, ja vuorikristallikallo on ollut jo pitkään tulossa tänne, joten nyt kun se kerran saapui… Lisäksi jostain syystä käteen tarttui kaunis sitriini, jonk…

Tyhmyyttä ja tahdittomuutta, mutta nyt jo kultaista energiaa

Kuva
Paljon muutakin, kivempaa ja ihanampaa, oli viikonlopun saldo, mutta myös noita. Ja normaaliin suomalaiseen tapaan taidan keskittyä valittamaan… Minulla on linja-autoyhtiöistä ranking-lista, silleen nurinpäin. Huonoin, vähän vähemmän huono ja niin edespäin. Se loppupään järjestys voi vähän vaihdella, mutta ne huonoimmat on kyllä avuttomia tapauksia… Ehkä se johtuu siitä, etten katsele telkasta suomalaisia viihdeohjelmia.

Jos katsoisin suomalaisia viihdeohjelmia, ehkä tajuaisin sen muka-huumorin, jolla omaa ammattitaidottomuutta ja yrityksen osaamattomuutta peitellään. Mutta ei mee ihan perille, sillä hommat voisi hoitaa myös oikein. Mikä ei tarkoita, että kaikkien pitää tehdä samalla lailla, mutta jonkinlainen pätevyys ois suotavaa. Tosin se juttu oli kyllä tosi hupaisa, kun linkkikuski ällisteli joka välissä, että me ollaan aikataulussa. No aika iso ihme se minustakin oli…

Tahdittomuus taas oli ihan omaa toimintaa. Olen liian suorapuheinen, tiedän, kun ajatukset keskittyy asiaan e…

Tunteita tulvimalla

Kuva
Harmia, katumusta, epäuskoa, alistumista ja vähitellen muutama positiivinenkin ripaus – eli kiitos taas, enkelit, näillä mennään. Tämä soppa liittyy yhteen asiaan, jota yläkerran kaverit ovat kehotelleet ja viestitelleet jo melkoisen tovin. Eli tiedossa on ollut, ja siihen liittyy tuo tunteiden tulvahdus.

Se tuntuu oikeasti aika mielenkiintoiselta… Ensin saat aina silloin tällöin kehotuksia tehdä jotain, ja ajattelet, että joo, hyvä juttu, sitten joskus otan ihan asiakseni. Sitten kehotuksia alkaa tulla vähän tiuhempaan, ja taas mietit, että ihan juuri noin pitäiskin muuten tehdä, ihan kohta, sitten kun… Sitten tulee jo tönäisyjä, havahdut että hei, nythän mä oisin tarvinnut sitä mitä ne enkelit kehotti, mutta kun… Ja sitten löydät itsesi tilanteesta, johon olisit täysin valmis, jos olisit ottanut onkeesi kaikista kehotuksista, ajatuksista, havahtumisista… No juu, ei mennyt ihan niin.

Nyt sitten kaduttaa ja harmittaa, mikä on tietysti ihan älytöntä, madaltaa energiaa ja pitää jumis…

Katselen junia kartalla

Kuva
Ihan kirjaimellisesti, kaiken kiireen keskellä. Mietin eilen sitä, että mikä ihmeen jymähdys minuun ja läheisiin osui kertaheitolla. Kaikki on yhtenä hetkenä ihan hyvin, tavallisesti, kiirettä ja touhua ja arkea. Sitten alkaa tapahtua, ja nopeasti, ja kaikki olemme yhtäkkiä keskellä jonkinasteista testiä tai vihkimystä. Hupsista.

En tiedä onko tämä joku yleinen juttu, luultavasti ei. Ainakin kaikki astrologit sun muut vannovat, että nyt on hyvä aika, planeetat suotuisasti vinksallaan, ja perääntymiset päättyneet tai päättymässä. Juu, saahan sitä sanoa, mutta elämä ei aina mene ihan niin kuin pitäisi. Nyt sitten lähimmäisiä matkaa junissa ympäriinsä, ja minä katselen kartasta miten menee.

Olen ollut huomaavinani myös todella paljon vahvistuneita yhteyksiä muutamaan ihmiseen. On aika kamala herätä siihen, että herätyskello soi viiden kilometrin päässä, mutta niin on alkanut tapahtua. Tosin ei se niin kurjaa ole kuin silloin, kun yksi ihminen oli New Yorkissa, ja heräsin aina siihen, k…