Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2019.

Kurssivyöryä ja aikapoimuja ja ei kun etiäpäin

Kuva
Olen ihan varma, että on olemassa jotain aikapoimuja. Sellaisia, mihin hupsahtaa pois normaalista ajasta, on kuin jossain omassa todellisuudessaan ilman kosketusta muuhun maailmaan. On tietysti vanha juttu jo se, että kun omassa energiassa tapahtuu hyppäys ylöspäin, tulee tunne kuin olisi vasta herännyt, asiat vain ovat erilailla. Nyt on vähän molempia menossa täällä päässä…

Kultaisten aikojen yliopiston kanssa on mennyt aikaa ja vaivaa, ja silti pitkään kaikki vaan jotenkin jumitti. Kunnes sitten ymmärsin, tai ymmärsimme, että kyse on energiasta. Ei vaan voi kunnolla aloittaa ennen kuin päästään sopivaan kohtaan. Niinhän se aina on kaiken ajoituksen kanssa, mutta arvatkaa muistaako sen omien juttujensa kanssa…  Nyt sitten alkaisi olla aika, ja Askelmia mestaruuteen 1 on vihdoin vuodenvaihteessa alkamassa, samoin muita yliopiston kursseja on jo tarjolla. Puuh… 

Aikapoimusta johtuen, kun ei ole asiat vielä satavalmiita, seuraa melkoista mietintää. Askelmia mestaruuteen 2 alkaa tammiku…

Energiaa ja energiassa oikeaan aikaan

Kuva
Ihan varmaan joka ikinen on huomannut, että tupla- ja triplapäivät, 12.12/3.3.3, eli siis tämä ja muut, ovat voimistuneet. Samoin kuun vaiheet tuntuvat paljon voimakkaammilta ja planeettakuvioiden mukanaan tuomat energiat ovat voimistuneet nekin.

Osaksi energia on varmasti voimistunut, osaksi olemme herkempiä ja korkeammassa värähtelyssä jokainen, joten huomaamme energiavaihtelun selvemmin. Tajusin vasta muutama päivä sitten oikein todella, että sen lisäksi, että vuosi vaihtuu, vaihtuu myös vuosikymmen. No joo, hitaat on piuhat joskus…

Numerologi hyppii innosta tietysti, kun vuosilukuun tulee peräti kaksi nollaa. Nolla kun on mielenkiintoinen energia, pistää sen mihin tahansa. Itsessään ei mitään, mutta kun sen lisää johonkin numeroon, noustaankin värähtelyssä seuraavalle tasolle – tietysti, jos olemme siihen valmiita. Nyt sitten saamme vuoden 2020, eli yhteistyö korkeammassa potenssissa kahdesti. 22, jos jätetään nollat pois, kuten oikeaoppisesti kuuluu, on korkean värähtelyn visi…

Ongelmat vai mahdollisuudet, eli mitä tulossa Suomelle

Kuva
Lueskelin astrologin ennusteluja tulevalle vuodelle Suomen osalta, ja mietin sitä, että vierestä ei aina välttämättä näe paremmin. Eli energiaa ei välttämättä tunnista matkan päästä, vaan ihan pitäisi olla itse paikalla. Ei kaikkien, tietenkään, mutta joillakin tuntuu vaikuttavan etäisyys niin, ettei ihan saa syvempää otetta asioista. 

Tai ehkä se on värähtelytaajuuden juttu. Jos on vielä siellä valtaosin pelkoon perustuvassa maailmassa, ei voi ymmärtää korkeampia mahdollisuuksia.  No, niin tai näin, mitäpä tuo minulle kuuluu. Ennustelut ovat juuri sitä, ennustajan/kanavoijan/tulkitsijan omalla tasollaan ja omien uskomusten kautta tulevia mahdollisuuksia. Ne voivat olla totta, tai osatotuus tai ihan silkkaa eri värähtelytaajuuden juttua, joka ei kosketa toisella taajuudella olevaa ollenkaan.

Kolme kertaa tehtiin valopilareita Suomeen, kiitos kaikille, jotka ovat asiassa olleet mukana joko livetapahtumassa tai sen jälkeen. Ensimmäisen kerran jälkeen en vielä kokenut mitään kovin kum…

Käsikirja Maassa käyville

Kuva
Juu, tuommoista mietin tässä joutessani. Kun samaan aikaan tekee 17.koulun juttuja, Kultaisten aikojen yliopiston juttuja ja opekoulutusta ja miettii Tähtikoulun jatkoa ja Lyyraan kakkosjaksoa, alkaa olla aika sekavaa soppaa välillä. Arkkienkeli Gabriel tuo selkeyttä, ja häntä ja arkkienkeli Jofielia (viisaus, valaistuminen), tuleekin kutsuttua suhteellisen usein.

Arkkienkeli Metatron ja lordi Voosloo ovat vierellä joka hetki yliopiston juttujen kanssa, ja se on tietysti helpottavaa. On joku, jolta kysyä, kun tulee hetki, ettei tiedä kuvittelenko vai onko joku juttu juuri niin. Joskus nämä meidän heräävät tietomme ja kykymme ovat vähintään hämmentäviä. Tiedän, mutten tiedä miten voin tietää, ja sitten alan ihmetellä. Olisinpa vielä siinä kohdassa, missä voisin heittäytyä aivan ilman omaa vastuuta ja heräävää mestaruutta yläkerran ristiksi.

Aika monet vielä ovat, olen muuten huomannut. Tai ehkä se on tapa ilmaista asia, voipi olla niinkin. On ehkä helpompi sanoa, että parantamisen en…

Muistan auringon

Kuva
Sekä siinä mielessä, että joskus se paistaa, tai on paistanut aiemmin. Mistä sen varmasti tietää, että se tapahtuu uudestaan, kukaan ei ole tieteellisesti todistanut, että auringonpaiste palaa… Tai siis niinhän pitäisi ajatella, jotta noudattaisi samaa logiikkaa kuin ihmiset, jotka kieltävät henkisen todellisuuden. Mutta ehkä se paistaa sittenkin, ja ehkä jopa tänään hitusen verran jopa pilvien läpi.

Muistan auringon myös siinä mielessä, että jostain syystä olen nyt hyvin tietoinen siitä. Ehkä keskusauringon valoa virtaa voimakkaammin oman aurinkomme kautta. Vaikka me nykyään olemme suorassa yhteydessä keskusaurinkoon, eikä energiaa tarvitse madaltaa enää kuten ennen, oma aurinkomme on silti tärkeä linkki korkeampiin värähtelyihin. Tuntuu, että kilometrien paksuisesta pilvikerroksesta ja hämäristä päivistä huolimatta olen hyvin tietoinen auringon liikkeistä ja sen olemassaolosta, vaikken sitä näe. Ihan hienoa tietysti, ei niin ahdista tuo pimeys.

Tosin aamulla huiskin käsilläni pilv…

Sarjassamme Oliko hyvä idea

Kuva
Oliko hyvä idea

1) aloittaa tasaista korkeaa laatua tarjoava laaja-alainen henkisen tien koulutussysteemi… Kultaisten aikojen yliopisto on huikea juttu, mutta mutta… Asioilla on puolensa. On hienoa, ja mahtavaa, että se tehdään yhteistyönä ihmisten kanssa, joiden värähtely on sieltä korkeammasta päästä tällä planeetalla, ja joiden osaamiseen voi luottaa. On hienoa, että kyse ei ole pelkästään minusta, ei pelkästään Jkylästä, ei pelkästään suomen kielestä. On hienoa, että voin olla mukana tässä jutussa, ja saan kanavan kaikille miljoonille ideoille, joita yläkerrasta heitellään jatkuvasti.

Mutta on myös hidasta, ja joskus hankalaa, luoda se kaikki käytäntöön. Kun kaiken pitää olla sellaista, että ei tarvi korjata. Päivittää ja uudistaa kyllä, mutta alusta lähtien pitää olla taso korkealla, valo vakaana ja pitää mielessä periaatteet. Eli ei voi tehdä nopsaan ja hypätä seuraavaan, vaikka hidas ja vakaa eteneminen ei ole ominta juttua. Eikä voi kiitää niin kovaa eteenpäin kuin mieli teki…

Sitruuna ja Anubis

Kuva
Kaksi asiaa, joilla minulle voi myydä mitä vain. Sitruuna hedelmänä, puuna, puunlehtinä, värinä ja makuna, kuvana ja vaikka missä muodossa on jo vuosia ollut syy moneen asiaan. En sitten yhtään tiedä miksi, niin vain on. Pari päivää sitten ostin jopa sitruunajugurttia… Inhoan jugurttia ja maitoa en käytä muutenkaan, mutta koska nimessä oli sana sitruuna, ja ehkä joku promille tuoteselosteessakin, niin vaan sujahti ostoskassiin. Ei se ollut kovin hyvää – varsinkin se maidosta tehty osuus oli aika kamala.

Anubis sen sijaan. Hmm. En tiedä hänestäkään miksi, mutta Anubis ja Anubiksen vartijat ovat jostain syystä minusta tosi kova juttu. Luin jo vuosia sitten, kun vasta aloin heräillä henkiseen todellisuuteen, jonkun romaanin Egyptistä ja jostain oisko ollut papittaresta, joka oli yhteydessä Anubikseen ja hänen vartijoihinsa, ja olin aivan otettu asiasta. Se kirja taitaa edelleen olla kirjahyllyssä, vaikka tieto Anubiksesta on siinä kyllä ihan soopaa.

Kun Tim Whild ohjasi joitakin vuosi…

Sinistä valoa ja lisää tietoa

Kuva
Siis Plejadien kanssa on touhuttu, huomenna alkaa Kultaisen Atlantiksen tähtikoulun Plejadit-osuus. Tähtikoulussa on ollut hienoa värkätä kursseja, koska joka ikinen kerta on tullut oppia ja oivallusta itsellekin. Jotenkin vaikka on tavallaan tiennyt, ei vaan ole sisäistänyt asioita ennen samalla tavalla. Kuten sitä, että Plejadit, Sirius, Orion ja Neptunus ovat niin läheisissä väleissä Maan kanssa. Juu, tiedän, olen tiennyt jo pitkään, mutta nyt vasta tajuan. Iso ero.

Luin myös Joshua David Stonen kirjasta siitä, että joidenkin mielestä koko systeemi, Lyyra ja Sirius ja Plejadit ovat kaikki toistensa jälkeläisiä. Olikohan se niin, että lyyralaiset veti herneen nenäänsä jostain syystä, ja osa porukasta siirtyi Plejadeille ja sieltä sitten edelleen Siriukselle. Tai jotain. Itse asiassa vähän epäilen. Voihan se olla, mistä minä tiedän, mutta suurella skeptisyydellä suhtaudun tietoihin menneiltä vuosikymmeniltä sekä henkisellä tiellä että tähtien suhteen.

Tim Whildin kanssa puhuttiin t…

Kypros opettaa

Kuva
Monenmoista opetusta on tullut tämän kohta parin viikon aikana, jonka olen tällä saarella viettänyt. Osa on puhtaasti henkilökohtaisia, asiat ovat tulleet päätökseen ja uusia avautunut. Osa liittyy 17. kouluun – ette usko, mitä sinne on avautumassa ihan kohta:) – ja osa taas yleisesti nykyisiin energioihin.

On ihan selvää, että osa porukasta on pää pilvissä, eli jumissa myrskykerroksen sekoittavan energian kanssa. Se on tosi helppoa, ei tarvi kuin alkaa huolehtia jostain niin että energia madaltuu, tai uppoutua vähän syvemmin menossa oleviin maailman tapahtumiin. Ja ennen kuin huomaakaan, hups, päätä ja energiaa sekoittaa valtava kollektiivinen myllerrys. Niksi on siinä, että pitää oman energian tasaisena ja nousee koko kerroksen yläpuolelle.

Mietin tuota tänään, kun kuuntelin vierestä miten k a m a l a n vaikeaa jotkut jutut on. Helppo tietysti vierestä arvostella, kun ei ole omista asioista kyse. Silti olisin sitä mieltä, että on helpompi tehdä päätöksiä ja saada asioita eteenpäin…

Myrskykerros ja taistelua valon puolesta

Kuva
Eli takana loistava Tim Whildin viikonloppu:). Kyproksen kurssilla puhuttiin ajankohtaisista energioista, ja tehtiin myös palvelutyötä planeetan hyväksi. Tim puhui taas myrskykerroksesta, joka on planeetan ympärillä, ja johon kootaan kaikki energeettinen roina, mitä puhdistamme. Hienoa, että kun on itse käytellyt Violettiliekkiä tai muuta työkalua, voi luottaa siihen, että rippeet omista jutuista ja ennen kaikkea muiden ihmisten ja maaperään varastoituneet moskat siirtyvät eteenpäin puhdistettavaksi.

Tim puhui kurssin jälkeen Susanin ja minun kanssa myös siitä, miksi tämä viikonloppu oli niin tärkeä. Se muuten selittää senkin, miksi ihmiset matkustivat paikalle monista eri maista, ollakseen tekemässä sitä, mikä on tehtävä, juuri tietyllä ryhmällä. Talvipäivänseisaukseen asti on ilmeisesti todella paljon puhdistusta ja valon vahvistamistyötä tehtävänä, taistelu valon puolesta, kuten Tim sanoi. Sen jälkeen tilanne rauhoittuu, koska taas yksi kriittinen piste on saavutettu.

Mikään ei v…

Sukellus seiskaan ja hyppy etelään

Kuva
Numerologi laskee tietysti puolihuolimattomasti koko ajan kaikkea mahdollista. Mikä on minkäkin sanan energia (kokeilkaas joskus, on muuten mielenkiintoista), mikä vuosi kelläkin on, mikä päivä on menossa ja vaikka mitä. Olen yrittänyt henkisesti valmistautua itselläni alkaneeseen uuteen vuoteen, joka siis omana syntymäpäivänä pyörähti käyntiin. Seiska on hieno ja voi olla huikea kaikin puolin, mutta meikäläiselle, jolla seiska on myös elämänopetus, vuosi nostaa esiin ne jutut, mitkä omassa elämänopetuksessa ovat vielä hiukan hakusessa. Joten… en tiedä oisko innoissaan vai harmittaisiko jo valmiiksi.

Numeroita sekoittelen ihan urakalla kyllä muutenkin. Onnistuin nimittäin ajattelemaan, että 8. päivä on keskiviikko. Kun se jotenkin tuntui energialtaan sopivan siihen. Eikä se sitten ihan niin ole, ja nyt on pakka sekaisin, koska suunnitelmia oli maanantaiksi ja tiistaiksi. Niitä ei nyt sitten tehdä, ja hidas laskeutuminen matkaan ei onnistu. Onko muuten ikinä? Onneksi majapaikka ja mat…

Tim tuli, muutti kaiken ja meni

Kuva
Suunnilleen noin meni viikonloppu ainakin minun osalta. Tai ehkä vähän kärjistetysti sanottu, mutta noin suurin piirtein. Tim Whildin kurssi siis oli menneenä viikonloppuna, ja oli hieno juttu. Tim on niin kartalla olevista energioista ja siitä, miten niiden kanssa eletään ja mennään eteenpäin, että aika hänen kanssaan tuo paljon vastauksia, oivalluksia ja opastusta. Lisäksi oli kiva jutella myös keskenään tulevasta, kuten Kultaisten aikojen yliopiston jutuista joita Tim alkaa kouluttaa, ja paljon muustakin.

Nyt sitten vaan pitäisi saada vauhdilla aikaiseksi paljon ja monenlaista. Tosin Timin käynti toi ymmärrystä myös siihen, miksen ole saanut valmiiksi asti yliopiston kursseja, ne ovat roikkuneet puolivalmiina jo viikkotolkulla. Tajusin, että vaikka asia ei sinänsä ole muuttumassa siinä, mitä on saatu aikaiseksi, haluan muuttaa jotain ilmaisua niin, että se johdattaa paremmin eteenpäin, ja myös vähän sitä energiaa, mikä kursseihin liittyy. Mikä on tietysti aivan selkeästi ilmaistu…

Aikaa on kiireeseen

Kuva
Kun joskus tajuaisi miten voi ensin olla aikaa vaikka kuinka, ja sitten onkin jo hoppu. Koskee ihan joka ikistä viikkoa, maanantaina on koko viikko edessä, ja tiistaina ollaankin jo loppuviikossa eikä enää ehdi mitään – koska maanantaina oli niin paljon aikaa, ettei tarvinnut pitää kiirettä.

Sama toistuu oikeastaan kaikessa. Ensin on vaikka kuinka monta kuukautta siihen, kun Tim Whild tulee, ja sitten kesällä alkoikin jo olla kiire asioiden kanssa ja nyt kaikki pitäisi olla jo, eikä ole ihan vielä. Kultaisten aikojen yliopiston kurssien kanssa aikaa oli, ja toisaalta on, jos ei olisi ihan itse päätettyjä deadlineja, jotka tietysti meni jo. Tähtikoulua ajattelin, että se olisi tämän vuoden juttu, mutta kun katselin noita planeettoja, niitähän riittää vielä ensi vuodellekin. Toinen juttu on sitten se, haluanko itse asiassa vai oisko jo jotain muuta.

Seiskavuosi tulossa, ja odotin tietysti rauhallista sisäänpäin kääntymisen aikaa. Vaikka synttärit ei ole ihan vielä, vuodet vaihtuu liu…

Hetken aikaa olin onnellinen

Kuva
Muistan, kun Diana Cooper puhui ennen vuotta 2012 siitä, että ensimmäistä kertaa Atlantiksen jälkeen meille tulee mahdolliseksi olla todella onnellisia. Ja sitten Kosmisen hetken jälkeen sitä onnea tuli aina hetkittäin, ei niinkään päivän kiireessä, mutta muutaman kerran heräsin yöllä ja olin täydellisen onnellinen. Ja sitten se meni ohi, mutta sainpa kokea moisen, ja siis tiedän, miltä se tuntuu.

Mietin asiaa eilen, kun huomasin taas kerran miten onnelliseksi minut tekee se, että saan puuhastella nörttihommia. Autuaallisen ihanaa rakennella uutta kauppa/kurssi/jäsensysteemiä. Päivän työjärjestykseen kuului ihan muuta, mutta jotenkin hupsahdin tekemään taas kerran kaikkea alusta lähtien, kun olen taas kerran muuttanut mieleni siitä, minkälainen sen olla pitää. Oli kyllä kivaa. Ja sitten se meni ohi.

Työ, tai harrastus, tai joku puuha, jota usein teemme, on aika iso onnellisuuden ja tyytyväisyyden lähde. Tai pitäisi olla, silloin se on osa sielunsuunnitelmaamme. Onnellisuuden hetkiä…

Tähdet, tähdet, ja pari kristallikammiota

Kuva
On ihanaa tämä uuden energian tuntu. Kesä ja koko vuosi on ollut aika rankka aika monella. Kolmosvuosi on, paljon ja monenlaista, ja mahdollisuus on hupsahtaa kokonaan umpisukkeluksiiin, niin että vuoden lopussa sitä vain ihmettelee, kun ei kuitenkaan saanut mitään aikaiseksi. Nyt kuitenkin on tunne, että kerätään opit ja jäljelle jääneet energiat ja lähdetään rakentamaan elämää näillä eväillä. Eli sitten-on asenne on hyvä olemassa.

Kultaisten aikojen yliopisto on hiertänyt koko kesän ja kauemminkin. Pitäisi, ja haluan, mutta kun pitää ottaa huomioon melkoinen määrä muitakin asioita ja joitakin muitakin toimijoita, ja luoda samalla standardeja tulevaa varten. Ääh, sanon minä. Haluan luoda mahdollisimman korkeavärähteiset kurssit, ja haluan, että meidän Suomessa ei aina tarvitse odottaa muuta maailmaa, että voimme mennä eteenpäin niin nopsaan ja korkealle kuin suinkin. Sitten tulee toppuuttelua tältä tasolta ja ylemmältä… väittävät, että muka ihan kaikki ei ole vielä samoissa sfääreiss…

Kristallisoitunutta

Kuva
Olen niin innoissani kohta aukeavasta ja koittavasta kristallikurssista. Vaikea tehdä käytännön toimia asioiden hyväksi, kun tekisi vain mieli leikkiä ja työskennellä omien kristalliensa kanssa. On tämä työ joskus todella mielenkiintoista, ei varmaan kovin moni työkseen luo kristalligridejä tai rakentele kristallikammioita.

Kultaisten aikojen yliopiston kurssit edistyvät sanotaanko vaikka vaiheittain. Kuvittelin taas kerran jotain muuta kuin mitä käytäntö on, mutta ei ole eka kerta eikä taatusti viimeinen. Ajattelin, että kun vihdoin voin kirjoitella suomenkielisiä manuaaleja ja tehtäviä ja luoda videoita ja visualisaatioita, teen ne kurssi kerrallaan, järjestyksessä. Saahan sitä ajatella.

Käytäntö muistuttaa enemmän palapelin rakentamista. Ensimmäisenä aukeava Maadoitus ja suojaus on melkein valmis, mutta nyt sen pitää odottaa, koska kaikkien 1. tason kurssien pitää olla suunnilleen saman laajuisia ja tasoisia, jotta loisimme sen pohjan, jota yliopistossa tarvitaan. Kristallit tuot…

Maailmankaikkeuden yliopisto

Kuva
Mitä minä ajattelin ja mitä maailmankaikkeudella on mielessä, on ilmeisesti kaksi eri asiaa. Minä ajattelin rakentaa Kultaisten aikojen yliopistoa ensin rauhassa Suomessa, ja muut hoitavat omat osansa muilla mailla, mutta mutta…

Niin vaan huomasin kirjoittavani sujuvaa finglishiä ja välillä englantiakin, jotta kaikilla on sama pohja, mikä sitten toimii joka puolella. Ihan kiva toisaalta, eipä tarvi kitistä että jotain puuttuu tai joku on väärin, kun pääsee itse vaikuttamaan noin paljon. Se vaan triplaa työmäärän. Enkä ole vieläkään keksinyt miten helpoiten välittäisin suomenkielisen videon sisällön muille kielille ilman tekstejä. Voi miten kaipaan sitä scifi-elokuvissa olevaa kalaa, mikä pujahtaa korvaan, ja sen jälkeen jokainen voi puhua omaa kieltään ja kaikki ymmärtävät sen.

Toinen mitä olen havainnut, on asian leviäminen ällistyttävän laajalle. Olen kuullut mikä kummallisimmista maailmankolkista juttuja tästä yliopistosta, ja saanut viestejä asiasta eri puolilta Eurooppaa. Ihan…

Kysymyslistaa arkkienkeli Metatronille – ja Timille

Kuva
On hienoa, että on valo-olentoja ja tämän tason tyyppejä, kenen voi luottaa sanovan juuri, niin kuin asia on. Ja sanovan myös sen, tai ainakin antavan ymmärtää, kun aihetta on, että oisithan tuon voinut itsekin tajuta… Tim Whild ei niinkään, Tim ymmärtää, että minun päässäni on joskus kuudet aivot ihan solmussa, ja ajatusketju ylettyy pari kertaa maapallon ympäri ja Siriukselle asti, joten voi olla, että välillä on hämärämpiä kohtia.

Arkkienkeli Metatron on vähän kärsimättömämpi. Ei hänkään suoranaisesti sano mitään, enkelit kun ovat yleensä rakastavia ja kannustavia jopa silloin, kun kysyt noin viidettäkymmenettä kertaa samaa asiaa, kun et vieläkään tajua. Mutta se katse… välillä tuntuu, että enkelit katsoo toisiaan samalla tavalla kuin lapsukaiset joskus, silmiään pyöritellen ja yrittäen pidätellä hymyään.

No, kysymyksiä on joka tapauksessa listaksi asti molemmille. Ja sori, Metatron, mutta haluan tarkistaa Timiltä jotain mitä annoit ymmärtää. En siis mitenkään epäile arkkienkeli…

Henkisen kasvun testausta – eli ihana perhe ja sukulaiset

Kuva
Takuuvarmasti jokainen voi saada ymmärrystä omasta henkisestä kasvustaan tapaamalla äitinsä. Tai myös isänsä, mutta yleensä äiti on se, jonka kanssa testi toimii hyvin. Jos selviää hommasta päivän niin, ettei taannu vanhoihin ajatus- ja käyttäytymismalleihin, oma kehitys on vakaalla pohjalla. Ja veikkaan muuten, että vaikka vanhemmat olisivat jo siirtyneet eteenpäin, aika harva haluaisi heitä edes sisätasojen koulutuksen jälkeen omiksi auttajikseen:).

Vähän sama efekti on sukulaisten tapaamisella, varsinkin sellaisten, joita tapaa harvemmin ja jotka muutenkaan eivät ole ihan samalla taajuudella. Mietinkin eilen moneen kertaan miten periaatteessa samoista geeneistä voi tulla niin erilaisia lopputuloksia. Ja mietin myös myötätunnon eri ilmenemismuotoja, ja varsinkin sitä, miten ne voidaan käsittää.

Tarkoitan sitä, että jos ihminen määrittää itsenä sairauksiensa kautta, hän on ilmiselvästi tottunut siihen, että asioita kauhistellaan, päivitellään ja märehditään jatkuvasti. Ja sitten jos…

Kun tietäminen ei riitä

Kuva
Olin pitkästä aikaa blondin kuljettajan sightseeing-reissulla (lue: auki olevaa kahvilaa etsimässä), ja kaiken muun keskustelun ohessa sivuttiin lauseen tai kahden verran myös aihetta, jota olen pähkäillyt silloin tällöin.

On monia asioita, joista tiedän mitä niille voisi tehdä, jotta saisi parempaa aikaiseksi. Jostain syystä kehitys pysähtyy tietämiseen, eli kun kerran mahdollisuus on, ja tiedot ja taidot on, mitä suotta tehdä käytännössä mitään… Taitaa olla monella vähän lievempänä, mutta täällä päässä tapa on hyvin voimallinen. Mietinkin sitä mistä moinen johtuu – mikä on tietysti taas ihan älytöntä. Lisää miettimistä eikä mitään toimintaa, eli aina on syy olla tekemättä…

Totta kai elämme maailmassa, joka korostaa mentaalikehoa, ja muut kehot jäävät vähemmälle. Osa porukasta elää täysin päässään, ajatustasolla, osa yhdistää siihen fyysisen kehon, jotta aivot toimisivat paremmin, osa keskittyy fyysisen kehon kremppoihin täysin yksiniittisesti, ja he, keillä on tunnekeho voimissaan,…

Ihmisenä eloa, eli oliko taaskaan hyvä idea

Kuva
Maailman peilausta ihmettelen taas kerran. Huomioimme toisissa ihmisissä sen, mikä on itsessä. Juu, kyllä muutakin, mutta se mikä nostattaa laineita, on aina myös itsessä, siihen ei kiinnitä muuten mitään huomiota. Ja se tarkoittaa sekä ärsyttäviä että ihania puolia – kun ihailemme jonkun ihmisen myötätuntoa, rakkaudellista asennetta, tapaa elää yhdessä enkelien kanssa tai vastaavaa, se sama löytyy itsestä.

Joten siis kun muutaman ihmisen asenne ottaa vähän päähän, suurin harmin aihe on se, että harmittaa. Jos se olisi vain käyttäytymiskuvio, toisten ongelma, niin huomioisin sen ja ehkä hymähtäisin, että ihmiset on outoja – juu, ovat – enkä välittäisi sen enempää. Nyt, kun vähän hiertää, harmittaa kahta kamalammin, kun tiedän, että tuollekin pitäisi tehdä itsessään jotain, kun kerran maailmankaikkeus suuressa viisaudessaan päätti sen nostaa esille.

Oman energian puhdistamisen helppous taitaa riippua mielentilasta. Joskus se on vain rikka rokassa, napsaistaan pois tai pyydetään apua …

Perääntymisiä

Kuva
Olemme taas päässeet vaiheeseen, jossa ties kuinka moni planeetta perääntyy. Oisko kuusi? Vai joko joku kääntyi oikeinpäin? Joka tapauksessa pysähtymisen ja uudelleenarvioinnin aika on aika mielenkiintoinen. Varsinkin kun sitä pysähtymistä ei oikein voi suorittaa, koska kaikki tuntuu muuttuvan ja myllertyvän jatkuvasti. Pistetään tuohon päälle vielä pimennykset ja Schumannin resonanssin huikeat piikit, ja kas miten kiva soppa saadaan helposti aikaan.

Itse asiassa maailmankaikkeus ei tee kaikkeaan kiusatakseen meitä. Pimennykset eivät ole kamalia, vaikka ne auttavat näkemään omia juttujaan syvällisemmin. Planeettojen perääntymiset ovat lahjoja, jotka auttavat meitä ymmärtämään asioita, joita olemme lykänneet piiloon. Juu, ei aina siltä tunnu varsinkin kun rakas Merkurius perääntyessään saa kaikki kommunikointiin liittyvät vempaimet sekoamaan ja muutenkin väärinymmärryksiä esiintyy. Eikä muuten se Schumannkaan (kuka sitten lieneekään…) keksinyt maan värähtelyn mittaustapoja tehdäkseen …

Ken elää, se näkee

Kuva
Ja jos nyt tuota vähän tarkemmin ajattelee, niin se, ken ei elä, näkee vielä enemmän… Mutta joka tapauksessa olen ällistellyt planeetan puhdistumisen ja värähtelymuutoksen mukanaan tuomia käyttäytymiskuvioita kanssaihmisissä.

Olikohan se ihan oikeasti hyvä idea, että haluttiin kokea tunteita, kun tälle planeetalle tullaan inkarnaatioon? Eikö ois ollut mitään muuta tapaa? Jokaisella on vielä juttuja, joista olisi syytä vapautua ennen uutta kultaista aikaa, mutta joskus ristiriita sen välillä mitä sanotaan ja annetaan ymmärtää ja sen välillä mitä todella tapahtuu, on aika huomattava. Yllättävät muutokset voivat näyttää ihmisistä yllättäviä puolia. Hyvä tietysti, sitä kautta pääsee eteenpäin, jos on valmis olemaan rehellinen itselleen. Ihan kaikki ei taida olla, mutta jokainen kasvakoon ihan omalla tavallaan.

Jos ja kun näitä suuria tunteita ilmaantuu, niitä vähemmän miellyttäviä voi hyvin putsailla vaikka Kosmisessa timanttiviolettiliekissä, tai pyytää lohikäärmeitä polttamaan negatii…

Kuka uskoo enkeleitä

Kuva
Diana Cooper sanoi kerran, tai ehkä useammankin kerran, että ero häneen ja moneen muuhun henkisen tien kulkijaan on siinä, että hän uskoo sen, mitä enkelit sanovat. Tuo tuli mieleen, kun arkkienkeli Metatron vähän loihe lausumaan minun tulevista hommistani. Siitä on nyt muutama viikko, ja sori Metatron, yhä edelleenkin pyörittelen päässäni noinko vai näinkö ja haluanko ja mitenkähän ois.

Olemme totta kai pitkällä siitä ajasta, kun enkeleiltä tai muilta valotyypeiltä aneltiin opastusta. Mitä pidemmälle matkamme uuteen kultaiseen aikaan edistyy, sitä enemmän otamme myös vastuuta itsestämme. Olemme aina olleet vastuussa itsestämme ja elämästämme, mutta nyt se alkaa olla niin ilmiselvää ja arkipäivää, että sitä ei voi jättää huomiotta. Eli päätökset itse, ja sitten pyydetään apua. Juu, selvyyttä ja opastusta voi ja saa pyytää, mutta yksikään valo-olento ei tee päätöksiä puolestamme.

Tässä on vain käynyt niin ainakin minulla ja aika monella muullakin, että samalla kun sitä omaa mestaruut…

Kesäpäivänseisaus

Kuva
On ihan mielenkiintoisia energioita menossa ja tulossa ja olemassa. Nämä jo perinteisesti voimakkaat energia-ajat ovat käyneet yhä voimakkaammiksi, ja vaikuttavat kaikkiin. Planeettojen liikkeet, kuu, aurinko, maan värähtely… kaikki vaikuttaa, ja vie meitä uuteen kultaiseen aikaan. Joitakin vähän kitisten ja väkisin, joitakin innolla ja auliisti, mutta sinne mennään, kaikki.

Nyt kesäpäivänseisauksen aikaan virtausta on taas tulossa maailmankaikkeudesta melkoisella voimalla. Tein kristalligridin kesäpäivänseisauksen kunniaksi, avaamaan portteja korkeiden energioiden tulla Helioksesta, yhdistettynä Kristusvaloon ja korkeimpaan rakkauteen. Voit halutessasi yhdistyä gridin kautta tuleviin energioihin kuvan kautta.

Stonehenge on minulle tärkeä paikka, ja lordi Voosloo on hyvin läheinen nykyään. Oli jo ennenkin, mutta sen jälkeen, kun Tim Whild vei minut tapaamaan häntä ja Galaksienvälistä neuvostoa – mikä oli vähän yllätys Timillekin:) – Voosloo on ollut opastamassa tosi paljon. Siksi täm…

Ihmeelliset arkkienkelit

Kuva
Nimittäin nuo kaksoisliekeiksi mainitut, jotka tuovat mahtavien arkkienkeleiden energiaa vähän toisenlaisesta näkökulmasta. Tai itse asiassa eihän se niin ole, näkökulma ei ole toinen, vaan ennemminkin ihmisen kokemus, kun ei ole tumpelo aiemmin tajunnut mitä kaikkea energiaan sisältyy.

Kuten kaikessa, soisin että ahaa-elämyksiä kokevat ymmärtäisivät, että kokemus on yksilöllinen myös näissä enkelijutuissa. Arkkienkelien ja yleensäkin enkelien ja valon auttajien energia on sen verran laajaa ja korkealla värähtelevää, että kukin ymmärtää sen vähän omalla laillaan. Totta kai esimerkiksi arkkienkeli Mikael tuo tietyntyyppistä energiaa, jonka vähän eri sävyisenä tavoittavat melkein kaikki. Ei se silti tarkoita sitä, että ihmisten vuosia sitten yhteisesti ymmärtämä energia olisi koko totuus.

Paras vitsi on minusta se, että kun me kehitymme ja planeetan ja ihmisten värähtely nousee, niin kehittyvät myös arkkienkelit ja koko valon maailma. Toisaalta ehkä vähän ärsyttävää, sillä kun vihdoin …

Kuu, kuudempi, kuusin

Kuva
Ehkä ei vertailumuodot mene ihan putkeen, mutta kuu on minun horisontissani aika merkittävä nykyään. Mitä enemmän siitä opin, sitä mielenkiintoisemmaksi menee. Ehkä se seuraava opiskeluaihe ei olekaan astrologia vaan kuulogia. Jos ei moista ole, ainahan sen voi aloittaa. Ihan varmasti sitä paitsi on, ainakin muilla mailla.

Ehkä tämä liittyy siihen energioiden tasapainottamiseen, mitä tapahtuu yhä voimistuvassa määrin. Kuu kun tuo meille jumalallisen feminiinisyyden energioita, tasapainottaen niitä planeetalla ja ihmisten elämässä. Emme voi mennä korkeisiin värähtelyihin ilman tasapainoisempaa energiaa. Se on käytännössä varmaan aika kova juttu monelle, tietää uudenlaista ajattelutapaa, uusia käyttämistapoja ja omien uskomusten muuttamista.

Energioiden tasapainottuminen näkyy myös leidimestareiden, jumalallista feminiinisyyttä kantavien ylösnousseiden mestarien lisääntyneenä läsnäolona, samoin kuin arkkienkelien kaksoisliekkien. Mietin kovasti noita arkkienkeleitä, kun jotenkin pitä…

Mitä minä tänään koulussa opin, tai ainakin viime viikkoina

Kuva
Arkkienkeleistä, chakroista, vähän lisää kristallien tunnistamisesta, syyn siihen miksi kristallit käyttäytyi niin kuin käyttäytyi, kun minä olin koekaniini, sen, että kyllä me, tai ainakin se porukka kenen kanssa minä pääasiassa pyörin, ollaan todella paljon pidemmällä kuin suurin osa maailmaa tässä värähtelytouhussa. Ja varmaan paljon muutakin, kuten että myös kristallien kanssa voi käydä niin, että hyvä idea, mutta käytännön toteutus ei ihan tällä taajuudella vielä tahdo onnistua.

On ollut hiukka haasteellista päästä takaisin omaan rytmiin, kun on pari viikkoa mennyt muiden ehdoilla. Ainakin yksi asia jäi – toistaiseksi ainakin – elämään kristallihoitajakurssin jälkeen. Vaikken kurssia käynytkään, istuin mukana apuopena ja tarvittaessa tulkkina, ja tuli samalla katseltua omaa kristallivarastoa vähän tarkemmin.

Aika monta tää on hyvä, mutta otan käyttöön myöhemmin –kristallia löytyi. Osa on nyt sitten otettu käyttöön, ja yritän hillitä itseäni, etten ihan kaikkea kerralla. Jotain…

Kristallielämää

Kuva
On ollut niin tiivistä tekemistä, että tuntuu kuin olisin ollut jossain muissa maisemissa pari kuukautta. Muutama viikko on siis saatu hyvin täyteen ja hyödynnetyksi. En tiedä olenko oppinut kristalleista mitään uutta, ai niin, olenpa. Erottamaan kunnolla karneolin ja samanvärisen jaspiksen sekä hiotun mustan turmaliinin ja obsidiaanin. On sitä siinäkin:). Kokemusta kristallien käytöstä on tietysti tullut lisää, ja paljon uusia oivalluksia ja ideoita. Onneksi Susan, kristallihoitajakoulutuksen ope, on jo tottunut energiaryöpytykseen, jota minun kanssani kohtaa.

Olen aina tykännyt intiaanien parantavasta pyörästä, medicine wheel on minusta niin toimiva ja voimallinen. Nyt sitten tehtiin sellainen kristalleista Susanin kanssa liittäen mukaan Kultaisen Atlantiksen elementtejä, ja olipa muuten mielenkiintoinen kokemus. Sanottaisko vaikka niin, että älkää kokeilko kotona, jos ette tiedä mitä teette… Kristallit löysivät paikkansa, ja pyörän aktivointi parin mahtavan mestarin kanssa sujui …

Kristalleja ja koulutuksia

Kuva