Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2019.

Lohikäärmeitä ja opintoja

Kuva
Olen heilahdellut energioissa korkea-vielä korkeampi-huikea-välillä, ja pikkaisen alkaa jo pyörryttää. Kun ois vähän vähemmän jäätä, pääsisi kävelemään enemmän, ja se voisi tasoittaa tilannetta. Nyt tuntuu, että maadoitus toimii, mutta välillä ei tahdo riittää.

Ihanaiset lohikäärmeet ovat moisen aiheuttaneet. Olen tehnyt viimeisiä juttuja Lohikäärmekoulu kolmoseen, ja planeettojen lohikäärmeet ovat niin mahtavia, että en viitsisi tehdä mitään arkista, hengailisin vain niiden kanssa. Vähän on ollut vaikea pukea sanoiksi sitä energiaa, mutta onneksi kurssilaiset sen varmaan visualisaatioissa tunnistavat. Sitä vain mietin, että kun lohikäärmeet voivat vaihtaa värähtelyään hyvin mataliin ja hyvin korkeisiin, sukeltaa ihan mihin haluavat, toimiiko se myös näiden universumin korkeimpien kavereiden kanssa? En oikein jaksa uskoa, että niin on. Kyllä ne voi madaltaa energiaa aika paljon, mutta en usko, että ne ihan niin alas pääsee kuin elementtien lohikäärmeet. No, pitää kysyä, sillähän tuo…

Ystäviä, yksi eksä ja muutamia mestareita

Kuva
Eikö ystävänpäivä saanut alkunsa roomalaisten sotilaiden heilan etsimisestä? No, väliäkö tuolla, hyvä kuitenkin niin, että siitä on ainakin täälläpäin maailmaa tullut enemmän ystävyyteen kuin romantiikkaan keskittyvä päivä. Vaikka ei niissä romansseissakaan mitään vikaa sinänsä.

Olen hihitellyt maailmankaikkeuden määrätietoisuutta, ja sitä, että vaikka kuinka yritän, ei voi väistää väistämätöntä. Hidastaa kyllä, ja vältellä, mutta ei auta. Kun pitää, niin pitää. Nimittäin törmätä eksään. Olen ollut muutaman metrin päässä jo aika useasti puolen vuoden aikana, ja huolellisesti kääntynyt toiseen suuntaan. Mikä tietysti on aivan älytöntä, koska meillä on ihan hyvät välit eikä ole mitään syytä välttelyyn. Mutta silti on jotenkin ollut mukavampi olla näkemättä, joten välillä on pitänyt kävellä mutkille.

Kunnes sitten yhtenä kauniina päivänä, Hesaan menossa Tim Whildia tapaamaan ja kuuntelemaan, tapahtui sellainen eksän kohtaaminen, jota ei enää voinut laistaa millään lailla. Ei mitään dr…

Ihanuuksien ahdistus, eli kursseja, kouluja ja yliopistoja ja kaikki hyvin

Kuva
On se vähän paradoksi. Kun menee niin hyvin, että ahdistaa… Mietin tuota, kun lueskelin palautteita kursseista. On tosi ihanaa, että on tykätty, että ihmiset kokevat saavansa enemmän kuin odottivat, että kiitellään ja ollaan iloisia kurssien annista, ja ennen kaikkea, että kurssi on auttanut heitä eteenpäin omalla tiellä ja elämässä. Se ahdistus syntyy siitä, että alan kyseenalaistaa omia tapojani. Ehkä pitäisi aina vaan tehdä samaa kuin ennenkin, pitää samaa kurssia kerta toisensa jälkeen eikä aina muuttaa kaikkea, niin että jokainen kurssi on uusi juttu.

Toisaalta ja toisaalta, eli asioilla on puolensa. Jos pitäisin ikuisesti ja aina samaa tai samoja kursseja, työmäärä vähenisi murto-osaan, ja ehkä ehtisin enemmän kirjoittaa, tai ehkä jopa elää muutenkin. Suuri määrä ihmisiä on heräilemässä, ja aina tulee uusia, jotka ovat siinä vaiheessa, että kiinnostuvat asioista. Toisaalta itse olen kärsimätön, enkä jaksa jauhaa samoja asioita kerta toisensa jälkeen. Minkä kyllä huomaa, sori, a…