Kirkkauden kääntöpuoli


Taitaa olla montakin kääntöpuolta, mutta tarkoitan nyt sitä, mikä seuraa kirkkaasta ymmärryksestä. Se ikävä juttu tietysti, että enää ei voi piilottaa päätä pensaaseen, tai ainakin se vaatii huomattavaa vaivannäköä eikä tahdo sittenkään onnistua.

Onneksi ohjat on omissa käsissä, eli vaikka kuinka oivaltaa kirkkaasti jonkun asian, sille ei ole pakko tehdä mitään. No joo, on ehkä älytöntä olla tekemättä muutoksia, jos joku mättää, mutta ainakin minulla tuntuu nykyään olevan aamun ensimmäinen ajatus En tahdo, ettekä voi pakottaa… Pikku Myy vai mikä lienee egon osanen pistää hanttiin ihan urakalla kaikessa, alkaen siitä, että ulkona on lunta ja päättyen siihen, mitä arkkienkeli Metatron alkuun hienovaraisesti ja nyt melkoisella voimalla ehdottelee. En tahdo

Tämä vuosi on konkreettisen tekemisen vuosi. Ihan saa jokainen keskittyä arkiseen aherrukseen ja tehdä kaiken kuten ennenkin, ja jos niin on, sitä aherrusta sitten riittää. Korkeampi tarkoitus on tietysti se, että rakentaisimme omaa elämäämme ja siinä sivussa yhteiskuntaa ja maailmaa paremmaksi ihan käytännössä. Selkeä ymmärrys siitä, minkälaista oma elämä parhaimmillaan voisi olla, tai ainakin jotkut sen osaset, auttaa ottamaan niitä miniaskelia, joilla pysyvä muutos luodaan. Jotkut tekevät sen aina pakon kautta, odottavat niin kauan että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin muutos joka sitten usein tulee isosti ja voimalla, mutta jotkut viisaammat ymmärtävät tehdä pieniä muutoksia parempaan joka päivä. Toivoisin niin kuuluvani jälkimmäiseen ryhmään, mutta taidan olla sitä pakolla ja sittenkin koko ajan valittaen –osastoa.

Olen viettänyt aikaa Kultaisella Atlantiksella nyt muutaman viikon. Kurssi on tulossa Turkuun, ja samalla kun olen kirjoittanut manuaalia valmiiksi, olen tarkistellut asioita lordi Voosloolta ja arkkienkeli Metatronilta sekä kristallikalloilta ja miettinyt Atlantista. Aika hassua oikeastaan. Olen kouluttanut useita Kultaisen Atlantiksen opettajia Diana Cooper Schoolissa, lukenut Dianan ja monien muiden kirjoja Atlantiksesta, pitänyt kursseja, tehnyt harjoituksia ja visualisaatioita ja vaikka mitä asian kanssa, ja vasta nyt tuntuu, että alan oikeasti oivaltaa sitä aikaa. No, kirkkaus tulee kun on tullakseen ja ei voi ymmärtää ennen kuin ymmärtää vai miten se meni.

Yksi oivallus liittyy siihen, miten tärkeää oli jokapäiväinen elämä. Olen sen aina tiennyt, mutta nyt jotenkin syvällisemmin oivaltanut. Ei temppelit, ei papisto, ei mahtava Alta, ei taian ja ihmeiden mestarit maagit, ei yksisarviset, ei lohikäärmeet, ei enkelit. Arki ja tavallisten ihmisten tavallinen elämä (no, Kultaisen Atlantiksen mittapuulla tavallinen) olivat tärkeä osa värähtelyn korkeana pitämisessä. Sama pätee uuteen kultaiseen aikaan.

Kommentit

Muita juttuja

Uusi häämöttää, ja sitä luodaan nyt

Kahden kerroksen energiaa – ja vielä on matkaa mestariksi

Enkelit vastaavat aina